Lue keskustelun säännöt.
Miehellä ei mielipiteitä, ei periaatteita?
04.01.2013 |
Mitä mieltä olette ihmisestä jolla ei ole vahvoja (tai edes vahvahkoja) mielipiteitä tai periaatteita juuri ollenkaan? Minulla on tällainen mies.
En aluksi huomannut asiaa, sillä olen itse sellainen "saarnaaja" monen asian suhteen (kannatan esimerkiksi vahvasti homojen adoptio-oikeutta). Mieheni myötäili aiemmin minua tosi paljon, ja erehdyin luulemaan että olemme samaa mieltä asioista.
Nyt myöhemmin olen huomannut että moni asia on miehelle ns. "ihan sama". En minunkaan periaatteet erityisen vahvasti elämässäni näy, mutta pystyn kyllä asioista puhumaan ja perustelemaan mielipiteeni vahvastikin. Mieheni on alkanut näyttää silmissäni jotenkin välinpitämättömältä ja omaan napaan tuijottajalta, kun ei ole kiinnostunut asioista jotka eivät kosketa häntä. Esimerkiksi homojen adoptiosta ei ole mitään mieltä, koska asia ei vain kiinnosta. Ja tämä on siis vain esimerkki monien joukossa, tietenkin ymmärrän että jokin yksittäinen asia ei kaikkia kiinnosta.
Ainut asia minkä suhteen mieheni on melko intohimoinen on ahkeruus. Hänen mielestään hyvä ihminen keskittyy tekemään ahkerasti töitä. Hieno periaate tämäkin toki on, mutta en silti pysty arvostamaan sitä että homojen oikeudet, rasismi ja monet muut maailman ongelmat eivät kiinnosta häntä ollenkaan. Vaikea siitä on saada keskustelua aikaiseksi. Hyväksyisin mielihyvin myös omistani eriävät mielipiteet, mutta pahempi on kun mielipiteitä ei yksinkertaisesti ole. Kun otin puheeksi rasismin, mies sanoi ettei ole ajatellut asiaa koska se ei koske häntä eikä se siis häntä kiinnosta. Siitäkään ei välitä että miesten palkat ovat usein naisten palkkoja suuremmat, koska ei koske häntä.
Tavallaan voisi kai sanoa, että jos jokin paha ei tapahdu hänelle, ei se hänen silmissään ole huomionarvoinen asia, vaan jotain kaukaista jonka ei tarvitse kiinnostaa häntä. Kun kerroin kuulleeni, että tuttavamme mies on väkivaltainen, mieheni tokaisi vain että kaikkeen naiset suostuvatkin ja että oma syy väkivalta on, jos ei eroa. Mutta perheväkivallasta yleisemmin keskustelua ei saanut aikaan, ja mies unohti saman tien tuttavamme tilanteen. Ihan kuin se ei olisi hänestä edes väärin.
Miten suhtautuisitte tällaiseen? Tunnetteko tällaisia ihmisiä? Uskokaa pois, että tämä alkaa rasittaa. Onneksi sentään oman perheen asioista mies on kiinnostunut. Koska ne asiat koskevat juuri häntä...
Kommentit (38)
Luuletko, ap, että voimakastahtoinen ja voimakkaita mielipiteitä omaava mies kestäisi sua?
Uskokaa tai älkää mutta en minä ole mikään Justiina :D Olen ihan tavallinen naisihminen, joskin pidän ehkä vähän tavallista enemmän syvällisestä keskustelusta. Mieheni on kuitenkin niin alistuvaa ja välinpitämätöntäkin tyyppiä, että häneltä on mahdotonta saada mielipidettä edes ensi kesän lomakohteesta. Eli minähän sen sitten valitsen, vaikka yritän patistaa miestäkin miettimään mitä itse haluaisi. Minä olen myös se joka mm. tekee ravintolaan pöytävarauksen jos syömään mennään, mies jotenkin leijuu tällaisten asioiden yläpuolella eikä halua niitä tehdä. Olisi aivan ihanaa jos joskus mies vain kertoisi mitä haluaa ja minä saisin kerrankin vain tulla perässä... Tai että hän välillä johtaisi edes jotain keskustelua, pelkkien myötäilevien ynähdysten sijaan.
Mies on muuten tällainen muidenkin seurassa, eli ei ole huono puhekumppani vain minulle.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi luulet valinneesi sellaisen miehen?
Onko sinulla usein syvällisiä, mielipiteitä vaihtavia keskusteluja miesten kanssa? Voisitko kuvitella, että joku näistä miehistä ihastuisi ja rakastuisi sinuun? Tai sinä häneen?
Aina siinä jotain on takana, millaisen ihmisen valitsemme. Toista ihmistä et voi muuttaa, itseäsi voit. Ja vaihtamalla harvoin paranee, kun itse on sama paska seuraavassakin suhteessa. Ja muita latteuksia.
joka ei ollut kuulemma ikinä (noin 30 vee) miettinyt mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Siis ihan oikeasti, miten voi elää kolmasosan elämästään niin, ettei kertaakaan pohdi edes pinnallisesti mitä elämän jälkeen tapahtuu.
No eipä ollut ihan mistään muustakaan yhtään mitään mielipidettä. Siihen jäi se suhde.
Epailematta et ainakaan hanen syvallisiin keskustelutaitoihin. Ehka miehessasi on kuitenkin jotain, mika on sinulle parisuhteessa viela tarkeampaa kuin puolison mielipiteet tai niiden puute?
yhteisiä harrastuksia, mm. eräs liikuntaharrastus, josta riittää aina puheltavaa. Mieheni on myös erittäin perhekeskeinen. Kuten sanoinkin, oman perheen asiat kiinnostavat häntä erittäin paljon ja tiedän ettei hän koskaan jättäisi minua pulaan tai muuten huomiotta. Kuitenkin heti jos puheenaiheita yrittää laajentaa oman arkemme ulkopuolelle, nousee miehestäni esille se jörö tuppisuu, jolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään.
AP
mutta luulen, etta tuo on ominaisuus, jonka kanssa on vain opeteltava elamaan ja etsia ne omaa perhetta ja harrastuksia laajemmat keskustelut sitten muusta ystavapiirista tai suvusta tai netista. Sun mies vaikuttaa onneksi lopulta ihan hyvalta puolisolta ja isalta, mutta syvallisiin keskusteluihin hanesta tuskin on seuraksi. Mutta kellapa sita olisi taydellinen puoliso, aina sita joku asia voisi olla paremmin. :)
oletko sellainen päsmäri joka ei anna muiden olla muuta mieltä eli vaahtoatko kiihkeästi oman kantasi puolesta arvostamatta loppujen lopuksi muita ajatuksia ollenkaan? Vaikka joskus joku sanoisikin että on avarakatseinen muiden ajatusten suhteen niin käytös saattaa antaa ymmärtää muuta (esim. kiihkeä tapa puhua päälle, vähättely, ihmettely, silmien pyöritys, ilmeet..) Itse en jatka keskustelua / väittelyä sellaisen kanssa jolla ei ole keskustelutaitoa. Kävi vain mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sivistymättömiä, ennakkoluuloisia, junttimaisia. Ehkä haluaa mieluummin vaieta kuin laukoa suoraan mitä ajattelee? Ja näin vaikuttaa fiksummalta?
oletko sellainen päsmäri joka ei anna muiden olla muuta mieltä eli vaahtoatko kiihkeästi oman kantasi puolesta arvostamatta loppujen lopuksi muita ajatuksia ollenkaan? Vaikka joskus joku sanoisikin että on avarakatseinen muiden ajatusten suhteen niin käytös saattaa antaa ymmärtää muuta (esim. kiihkeä tapa puhua päälle, vähättely, ihmettely, silmien pyöritys, ilmeet..) Itse en jatka keskustelua / väittelyä sellaisen kanssa jolla ei ole keskustelutaitoa. Kävi vain mielessä.
tietoisesti kiinnittänyt tähän asiaan huomiota, etten vaan pelästyttäisi miehessä mahdollisesti itäviä ajatuksia. En siis usko että käytökseni on liian hyökkäävää, itse asiassa minua pidetään hyvin rauhallisena ihmisenä. Oman mieheni kanssa haluaisin kyllä joskus päästä oikein vauhtiin :) Mutta se nyt vaan ei ole mahdollista.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tuosta miksikään muutu, kunhan vanhenee vain. Olet aiemmin kaivannut tuollaista hissukkaista myötäilijää, joten nyt olet sitten hänen kanssaan vaikka kaipaisit jo haastettakin. Tuollaisten myötäilijöiden valitseminen parisuhteen osapuoleksi kielii siitä, että dominoivalla osapuolella on heikko itseluottamus ja -tuntemus, joten aitoa konfrontaatiota ei kestetä. Siis jos vielä erityisesti nauttii keskusteluista. Ap on tainnut nauttia lähinnä omien mielipiteidensä esittämisestä.
Miten ajattelit jatkaa, jotta kunnioituksesi miestäsi kohtaan säilyisi tai jopa kohoaisi tulevien vuosien varrella?
sivistymättömiä, ennakkoluuloisia, junttimaisia. Ehkä haluaa mieluummin vaieta kuin laukoa suoraan mitä ajattelee? Ja näin vaikuttaa fiksummalta?
on käväissyt mielessä, ja tämä vaihtoehto pelottaa minua kaikkein eniten. Mitä jos mies ei kommentoikaan mitään esim. rasismiin tai perheväkivaltaan koska sisimmässään onkin rasisti eikä paheksu väkivaltaakaan? Jos näin olisi, niin tuskin voisin jatkaa hänen kanssaan. Tässäkin tapauksessa olisi sitten reilua että mies edes paljastaisi korttinsa. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä että miehellä ei vain ole mielipiteitä. Tai sitten on loistava näyttelijä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se tuosta miksikään muutu, kunhan vanhenee vain. Olet aiemmin kaivannut tuollaista hissukkaista myötäilijää, joten nyt olet sitten hänen kanssaan vaikka kaipaisit jo haastettakin. Tuollaisten myötäilijöiden valitseminen parisuhteen osapuoleksi kielii siitä, että dominoivalla osapuolella on heikko itseluottamus ja -tuntemus, joten aitoa konfrontaatiota ei kestetä. Siis jos vielä erityisesti nauttii keskusteluista. Ap on tainnut nauttia lähinnä omien mielipiteidensä esittämisestä.
Miten ajattelit jatkaa, jotta kunnioituksesi miestäsi kohtaan säilyisi tai jopa kohoaisi tulevien vuosien varrella?
Jos yritän ajatella itseäni parisuhteessa miehen kanssa, joka osaisi perustella mielipiteensä hyvin ja haastaisi minutkin, niin tuntuu että haluaisin sellaista elämää, mutta toisaalta haastavuus tuntuu myös pelottavalta sillä olen niin tottunut olemaan ilman sitä. Joka tapauksessa en haluaisi jatkaa näinkään, sillä vaikka mieheni saa kaiken ansaitsemansa kunnioituksen mm. työnteon ja isyyden saralla, niin en enää löydä hänestä mitään uutta. Mitkään asiat eivät innosta häntä puhumaan, mikään ei kiinnosta. Haluaisin kovasti kuunnella hänen ajatuksiaan ja todeta tyytyväisenä että minullapa on omilla aivoillaan ajatteleva, utelias ja fiksu mies.
AP
ainakaan tämän ketjun taso ei anna sinusta kuvaa hirveän monipuolisena ja erilaiset mielipiteet huomioivana keskustelijana. Huomioit vain ne mielipiteet, jotka olet jo etukäteen ehtinyt pohtia läpi ja miettinyt, miten niihin vastaisit.
En oikeastaan ihmettele, ettei miehesi jaksa keskustella tai väitellä (luulen, että se on sitä mitä oikeasti haluat) sinun ehdoillasi sinun valitsemistasi aiheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakaan tämän ketjun taso ei anna sinusta kuvaa hirveän monipuolisena ja erilaiset mielipiteet huomioivana keskustelijana. Huomioit vain ne mielipiteet, jotka olet jo etukäteen ehtinyt pohtia läpi ja miettinyt, miten niihin vastaisit.
En oikeastaan ihmettele, ettei miehesi jaksa keskustella tai väitellä (luulen, että se on sitä mitä oikeasti haluat) sinun ehdoillasi sinun valitsemistasi aiheista.
vastauksia melko nopeaan tahtiin, joten myönnän vastanneeni lähinnä "helppoihin" kysymyksiin, joskin esimerkiksi sitä en ole juuri ajatellut aiemmin, että miten kunnioitukseni miestä kohtaan kasvaisi jatkossa.
Mihin tärkeään olen jättänyt vastaamatta? Toki pohdin kaikkea mitä neuvotaan, siksihän täältä neuvoa kysyinkin :)
AP
Itselläni on tavallaan vastakkainen tilanne, eli mieheni mielipiteet ovat aika voimakkaita, tai oikeastaan eivät edes välttämättä voimakkaita sinänsä mutta hänen tapansa tuoda ne ilmi on aika tiukka ja välillä hyökkääväkin. Itse en nauti sellaisesta väittelystä ollenkaan vaan olen hyvin diplomaattinen toisaalta-mutta-taas-toisaalta -ihminen. Minusta olisi siis mukava keskustella asioista mutta monesti tilanne päättyy pahaan mieleen koska koen että mies jollain tavalla hyökkää minua vastaan, jopa silloin kun olemme ihan samaa mieltä asiasta (mutta esitän kuitenkin perusteluja myös vastakkaiselle näkemykselle).
Ehkä hankalinta minulle asiassa on se että meillä on myös jonkin verran mielipide-eroja juuri tällaisissa arvokysymyksissä kuten homojen adoptio-oikeus. Mieheni on siis sitä vastaan ja sinänsä ihan järkevin perustein, mutta minulle tämänkaltaiset asiat ovat jostain syystä niin tunnepitoisia (vaikka eivät kosketakaan henk.koht elämääni) että pahoitan kiivaasta keskustelusta helposti mieleni ja alan miettiä, miksi ihmeessä mieheni ei voi olla samaa mieltä kuin minä.
Yleensä ottaen rakastan kuitenkin keskustella mieheni kanssa asioista ja esimerkiksi juuri kuvaamasi parisuhdeväkivalta-keskustelu olisi meillä lähtenyt varmasti mielenkiintoiseen nousuun ja olisimme pohtineet asiaa sekä yksilötasolla että yhteiskunnallisessa mielessä. Puhumme myös paljon tieteestä, politiikasta, ihmissuhteista, tunteista, tulevaisuudesta ja vastaavista. Siis meihin itseemme liittyvistä mutta myös muista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on aina ollut mielipiteitä ja rohkeutta sanoa ne ääneen ja puolustaa niitä. Mieheni on sanankäytössään varovaisempi ja arempi ja tilanne on vähän epäreilu, kun miehelläni menisi paljon enemmän aikaakin omien mielipiteidensä muotoiluun kuin minulla.
Minusta tuntuu myös, ettei miehelläni ole niin paljon milipiteitä maailman menosta. Tai jos on, ne ovat usein huonosti perusteltuja ja joskus hauskuutankin itseäni aloittamalla väittelyn.
Minunkin miehelleni perhe ja meidän elämä on ykkösasioita, meidän hyvinvoinnista mies kyllä on kiinnostunut ja myös hän on tavattoman ahkera ja aikaansaapa. Joskus olen ajatellut, että hän on jotenkin aika itsekeskeinen, kun maailman hätä ja murheet eivät häntä liikuta vaan ainoastaan meidän perheen keskiluokkainen elämämme.
Olen jotenkin oppinut kuitenkin sietämään sitä, ettei mies juuri mielipiteitään ääneen esitä tai tuntuu, kuin hänellä ei niitä olisi. Omanikin ovat aika paljon laimenneet ajan kuluessa, onneksi. Sitä mukaa kun oma intoni sanoa kärkevästi mielipiteitäni tai asennoitua keskusteluun siten, että se muodostuu helposti väittelyksi, on mieheni kuitenkin alkanut tietyiltä elämänalueilta kertomaan mielipiteitään. Usein ne mielipiteet ovat sellaisia, että olen eri mieltä, joskus vahvastikin. Yllätyksiäkin on tullut. Silti mielestäni kaksi ihmistä, joilla on aika erilaisia mielipiteitä maailmasta, voivat luoda ihan hyvän parisuhteen. Miehelleni tuntuu olevan tärkeää se, etten aina puutu jokaiseen hänen mielipiteeseensä tai huomautukseen jostain asiasta vaan voin jättää asian vain leijumaan.
Minulle tuli mieleen, että mies tykkää sinusta ja ei siksi kerro omia mielipiteitään koska ne ovat erinlaisia kuin sinun. Hänelle on selvinnyt heti, että sinulla on vahvat mielipiteet eikä halua riidellä.
Sinulla on vahvat mielipiteet, mutta tiedätkö oikeasti asioista joista sinulla on vahvat mielipiteet? On itseasiassa helppo on vahvasti mieltä jostakin joka ei koske omaa elämää, yhtä helppo kuin vetäytyä miettimästä koko asiaa.
Todellisuus ei useinkaan ole mustavalkoinen, asioilla on puolensa ja puolensa..
Esimerkiksi itse en jaksaisi lähteä väittelemään kanssasi.
Wagnerin parisuhteellisuusteoria:
Ei kuuntele, ymmärrä eikä välitä. Siinä hyvän parisuhteen resepti.
Vastakohdat myös täydentävät toisiaan, sanotaan.
Tällainen ihminen saattaa olla autisti. Hänen kiinnostuksen kohteensa ovat hyvin rajoittuneita ja hän ei pysty joustavasti päättämään mitä mieltä on. Voi olla sinällään ihan korkea älykkyysosamäärä, mutta ei vaikuta fiksulta, kun ei osaa keskustella mistään luontevasti, eikä ole ollut kiinnostusta selvittää perustietoja asioista. Yllätykselliset rutiineista poikkeavat asiat aiheuttavat ahdistusta.
Stressinsietokyky on todennäköisesti ihan olematon ja jos mielipidettä vaatii niin hän voi olla aggressiivinen, koska ei osaa käsitellä tunteitaankaan.
Kannattaa huomioida, että hiljaa oleminen on myös mielipide ja yleensä myös vastustuksen merkki. Ei koe toista edes niin arvokkaana, että haluaisi kommentoida jotain.
Kyllä perheväkivallastakin pitää voida keskustella monelta kantilta ja monella tasolla. Mikä ihme keskustelu se semmoinen olisi, että kaikki on samaa mieltä? Ehkä miehesi ei siksi halua keskustella asiasta kanssasi?
Ja miksi jatkuvasti vedät jotkut homojen oikeudet tähän keskusteluun, luulen, että aika harvaa heteromiestä ihan oikeasti kiinnostaa kovin voimakkaasti homojen oikeudet ja adoptiot ja muu.
Ehkä miehesi ei nauti väittelystä tai kovin asenteellisesta/mielipiteenilmauksellisesta keskustelusta. Miksette keskustele siitä, mitä päivän mittaan on sattunut, mitä haaveita teillä on jne?
Suoraan sanoen ap, vaikutat aika nuorelta. Nuorena tuollainen mielipiteenmuodostus ja kannan valitseminen tuntuu tärkeältä.