Lue keskustelun säännöt.
Mä vihaan mun elämää.
06.12.2012 |
Jo vuosia olen elänyt kuin en eläisikään. Yritän olla ajattelematta, toivomatta tai kuvittelematta mitään paremmasta. Jokainen päivä on aivan hirveä. Joka ilta toivon, etten enää aamulla herää. Mutta niin vain tämä jatkuu päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille.
Kommentit (11)
en tiedä mistä se elämänilo tulee, mutta mulle ehkä kuitenkin työstä (joka niin paljon ja usein ketuttaa) ja siitä säännöllisestä elämänrytmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutta toivon ap:lle hyvää, ja toivotan hyvää itsenäisyyspäivää. Onhan tämä nyt selvästi keskimääräistä parempi päivä, kun ei tarvitse mennä töihin.
miksi et muuta sitä itse?
mitä odotat ja kenen toimesta tapahtuvan että olisit onnellinen ts. kuka on vastuussa onnellisuudestasi?
Olen joskus jaksanut toivoa, yrittää ja olla positiivinen. Mutta joskus se raja tulee vastaan. En jaksa enää...ja kuten joku totesi, tässä elämässä on 100% kuolleisuus, hyvä niin, sitä odotellessa.
Ainoa keino, jolla pysyn edes jotenkin järjissäni on tuo eläminen kuin ei eläisikään.
Mä olen yksinkertaisesti totaalisen loppu, välinpitämätön. Mutta onneksi on teitä, jotka olette iloisia ja onnellisia.
Jos työsi on kauhea, hae toista työpaikkaa. Jos asuinpaikkasi on kauhea, muuta pois. Jos pimeys ahdistaa, lähde talveksi etelään. Jos ystäväpiirisi on ankea, jätä se ja etsi uusia ystäviä uudesta harrastuksesta.
Sinä elät vain yhden elämän. On sinun käsissäsi, miten sen elät ja millaisia valintoja teet. Siitä on turha muille ruikuttaa. Muut eivät tee sinun puolestasi valintoja. Paitsi jos olet lapsi/teini/holhouksen alainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo, mitä edellinen kirjoitti, niin Eiköhän se ole itsestäänselvyys. Ehkä pointtini oli enemmänkin toteamus. Eipä asiasta kannata vaivautua edes ruikuttamaan.
Mitään paremmasta? Eikö juuri se, ettei edes kuvittele tai toivo, tee elämästä toivotonta?
Ts mun elämä on juuri nyt aika paskaa,mutta mä yritän kaikin voimin kuvitella, miten se voisi taas tulla paremmalsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahan puute?
yksinäisyys?
liika stressi?
maailman pahuus?
eletty elämä ollut liian kovaa ja surullista?
Jatka toki samaa rataa niin kyllä se jonain kauniina päivänä loppuu...kukaan ei selviä elämästä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä olen itse tuntenut samallalailla kokoelämäni ajan. Niin pitkältä kuin muistan.
Päivä kerrallaan, sitähän sanotaan.. Alkaa vain jokainen päiväkin tuntua raskaalta kun tietää ettei vain enään jaksa.. Halua. En kuulu tänne, mutta en elämää itseltäni uskalla riistää. Enkä voikkaan. Onhan minulla silti läheisiä joista pitää pitää huolta.
VIhaan tätä kaikkea. Vihaan etten silloin, kun itselläni ei ollut ketään, en lähtenyt pois tästä ja saavuttanut ikuista rauhaa. Enään en siihen voi, vaikka ainoa toiveeni olisikin. Jokaisena aamuna toivon kuinka liikenneympyrässä toinen ajaisikin rinnaten.. kuinka pääsisin vain pois ikuiseen rauhaan. En vain pääse. Näköjään minun pitää vain elää täällä, rankaisuna jostakin.. Kumpa tietäisin edes mistä..