Lue keskustelun säännöt.
Jos käytät isovanhempien lastenhoitoapua, koetko syyllisyyttä?
06.12.2012 |
Monet tuntuu vievän lapsenlapsia mummolaan tuon tuostakin ja ilman että on pakottava hätätilanne. Itse taas yritän viimeiseen asti välttää että vaivaan isovanhempia lastenhoidolla. Auttaako teillä isovanhemmat ilman että sitten jälkikäteen muistavat mainita kuinka väsyttäviä ne lapset on ja kuinka paljon he ovat auttaneet? (ja suhteellisuuden takia tähän; syyslomalla perusterveet kuusikymppiset isovanhemmat hoiti alakoululaisia 2 päivää, siinä on viimeisen 6kk tarvittu lastenhoitoapu)
Kommentit (20)
kokenut syyllisyyttä, tosin eipä ikinä ole sanottu auttamista rasittavaksi tms negaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isovanhemmat hoitaa varsinaisesti aika vähän, koska eivät asu ihan lähellä. Mun vanhempani asuvat sellaisen matkan päässä, että nähdään aika usein, mutta yleensä ollaan yhdessä lapsen kanssa, vähemmän niin, että äitini tai isäni hoitavat lasta yksikseen. Mun äitini välillä suunnittelee, että muuttaisivat lähemmäksi, jotta saisivat olla enemmän lapsen kanssa.
Ei mun tarvitse mitään syyllisyyttä kantaa, josa vanhempani hoitavat lastani, he haluavat ihan oikeasti olla lapseni kanssa.
Isovanhemmat hoitavat just niin paljon kuin yhteisymmärryksessä sovitaan. Ei tarvitse kerjätä apua enkä suutu kun välillä ei käy. Omat vanhempani kysyvät itse ihan säännöllisesti, tuleekos esikoinen sitten viikonloppuna taas mummulaan. Anopilta taas me pyydetään tarvittaessa apua. Hänelle vien usein leipomuksia kiitokseksi, ja mies antaa äidilleen rahaakin. Minusta on tärkeää, että auttamiset on sovittu reilusti yhdessä, ja että osoitan kiitollisuuteni.
Vanhempieni ehdotuksesta hoitavat lapsiamme noin 6-15h viikossa, jotta lasten eitarvitse olla vuoropäiväkodissa. Aika ajoin kysyn, että todellakin jaksavat lastenhoidon oman työnsä lisäksi. Kuulemma on vain oikein mukavaa vastapainoa omalle työlle.
Toisaalta myös omat isovanhempamme hoitivat minua hyvin usein ollessani lapsi.
Itselleni on myös luonnollista ajatella, että aikanaan, jos elän ja jaksan, osallistun omien lapsenlapsieni hoitoon tarpeen mukaan.
hoitaa lapsenlapsia säännöllisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esikoiseni sain, eli vimeiset 15v on jaksanut, koko ajan toki "hoitaminen" on vähentynyt, mutta ei kokonaan.
Hoitavat 3-ja 6-vuotiaista keskimäärin kerran kuussa. Tällöin usien yökylässä. Tykkäävät hoitaa, eivät valita väsymystä. Vievät paljon teatteriin, konsertteihin, mökille, ulkoilemaan, kahviloihin ym.
Kiitos ihanat isovanhemmat! Asuvat onneksi lähellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitavat 3-ja 6-vuotiaista keskimäärin kerran kuussa. Tällöin usien yökylässä. Tykkäävät hoitaa, eivät valita väsymystä. Vievät paljon teatteriin, konsertteihin, mökille, ulkoilemaan, kahviloihin ym.
Kiitos ihanat isovanhemmat! Asuvat onneksi lähellä!
Tulevat myös hoitoavuksi, jos lapset sairaina, jos vain omilta aikatauluiltaan pystyvät.
tuntea syyllisyyttä kun hoidan lapsia. Hoitaisin (mielestäni se ei ole hoitoa vaan parasta ajanvietettä) vieläkin enemmän jos vaan olisi tarvis.
Aina muistutan heitä soittamaan jos vaan tarvitsevat apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntea syyllisyyttä kun hoidan lapsia. Hoitaisin (mielestäni se ei ole hoitoa vaan parasta ajanvietettä) vieläkin enemmän jos vaan olisi tarvis.
Aina muistutan heitä soittamaan jos vaan tarvitsevat apua.
Isovanhemmat eläkkeellä ja asuvat lähellä. Pari kertaa viikossa jompikumpi lapsista on heillä pari tuntia. Usein lastenohjelmien aikaan niin että pääsen jumpalle tai vien toista harrastuksiin. Samalla reissulla hoidan isovanhempien ruokaostokset jos on painavampaa tuotavaa.
Lapset ovat yli 5v eivätkä koskaan jää yli 70v. isovanhemmille yöksi (yhteinen sopimus).
En ymmärrä kenen tässä pitäisi kärsiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He itse soittelevat voisiko lapseni mennä heille esim. yökylään kun mummilla on vapaapäivä tai lomaa tms.
Silloin meille aina painotettiin kuinka muita ihmisiä ei saa vaivata ja kuinka hankalia ja "tiellä olevia" lapset ovat pelkällä olemassaolollaan. Ja kuinka isovanhemmat väsyy jos lapset leikkii/ mekastaa ja aina pitäisi olla hiljaa ja paikallaan ja auttaa isovanhempia
Siitä on jäänyt syvät haavat.... joten omia lapsia en isovanhemmille vie ellei ole pakko ( joskin sen verran myönnän että isovanhempia kysyn ennenkuin palkkaan lastenhoitoapua.) Mutta esim sairaspoissaolot on hoidettu miehen kanssa etätöitä tehden. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja omii lapset itselleen. Ovatko lapset teille hirveä riesa, josta haluaisitte eroon. Mä viihdyn lasteni kanssa enkä kaipaa aikaa ilman heitä. Hehän on mun perheeni! Silti lapset käyvät n kerran kuussa mummulassa, koska heilläkin on OIKEUS luoda suhteet lapsenlapsiinsa. Olisi itsekästä evätä. Mun lapset on kivoja ja niiden kanssa on kiva olla. Ei ne oo joku kauhea velvollisuus!
ja omii lapset itselleen. Ovatko lapset teille hirveä riesa, josta haluaisitte eroon. Mä viihdyn lasteni kanssa enkä kaipaa aikaa ilman heitä. Hehän on mun perheeni! Silti lapset käyvät n kerran kuussa mummulassa, koska heilläkin on OIKEUS luoda suhteet lapsenlapsiinsa. Olisi itsekästä evätä. Mun lapset on kivoja ja niiden kanssa on kiva olla. Ei ne oo joku kauhea velvollisuus!
Tuolla toisessa ketjussa kun teilattiin surutta äiti joka kuollakseen olisi tarvinnut isovanhempien apua edes vähän mutta sitä ei tullut ja vastaajat nälvivät että isovanhemmilla on täysi oikeus olla auttamatta ja parempi kun saavat vaan seurata vierestä äidin ja lapsen kuihtumista, tärkeintä etteivät joudu sormeaankaan nostamaan.
Kuinka erilaiset ihmiset on vastanneet tähän ja siihen ketjuun? Vai onko samat vastaajat, vastaukset vaan muuttuu?
että niinkun tässä ketjussa on täysin hyväksyttävää viedä lastenlapsia isovanhemmille hoitoon ja isovanhemmilla on suorastaan Oikeus nähdä lastenlapsiaan kun siellä toisessa ketjussa apua tarvinnut äiti suorastaan heitettiin roviolle kun kehtasi kaivata isovanhempia lapsen elämään ja siellä taas oli isovanhempien Oikeus olla auttamatta mitenkään. Isovanhempien oikeus sitä, isovanhempien oikeus tätä, entä lapsen ja lapsenlapsen oikeudet?
Tämä vaan herätti huomioni.
Antaisin ilomielin lapsia hoitoon isovanhemmille, mutta voitko käsittää wttä on isovahempia joita ei lapsenlapset kiinnosta tippaakaan? Meillä 4 isovanhempaa, yksikäänei ole koskaan hoitanut edes minuuttia, eikä ole edes leikkinyt lasten kanssa koskaan. Käuäyvät 1-2 krt vuodessa kahvilla, eivät edes puhu lapsille, siinä kaikki. Apua on pyydetty, on tarjottu 100e tunti korvauksesksi että oliovat tulleet synnytyksen ajaksi hoitamaan, mutta ei onnistu. Isovanhemmat sanoivat että he eivät jaksa alkaa hoitohommiin (eivätkä edes siis vietä aikaa tai käy kylässä).
Itse hoidattivat minut ja mieheni omilla vanhemmillaan, mummot hoisi 5-7 krt VIIKOSSA. Vastavuoroisesti omia lapsenlapsia on viimeisen seitsemän vuoden aikana hoidttu nolla sekuntia.
Joten olenko itsekäs kun "en anna isovanhempien hoitaa"???
isovanhemmat 58-60 v, lapsi nyt 7. Isovanhemmat eivät muistuyttele kuinka väsyttävää lapsenhoito on, vaan usein ihan omatoimisesti pyytävät lapsen hoitoon.
Auttamisen määrä vaihtelee, välillä enemmän (kerran viikossa TAI monta päivää putkeen), välillä vähemmän (ei mitään moneen kuukauteen).
ja omii lapset itselleen. Ovatko lapset teille hirveä riesa, josta haluaisitte eroon. Mä viihdyn lasteni kanssa enkä kaipaa aikaa ilman heitä. Hehän on mun perheeni! Silti lapset käyvät n kerran kuussa mummulassa, koska heilläkin on OIKEUS luoda suhteet lapsenlapsiinsa. Olisi itsekästä evätä. Mun lapset on kivoja ja niiden kanssa on kiva olla. Ei ne oo joku kauhea velvollisuus!
Alle kouluikäinen lapsemme on nykyään noin kerran kuussa tai joka toinen kuu yökylässä yhden yön mu
En todellakaan koe syyllisyyttä. Koen, että läheisiään pitää auttaa. Toisekseen mekin autamme vastaavasti joskus isovanhempia ja heidän vanhentuessaan varmasti useamminkin.
Toisekseen koen, että toisinaan lapsen hoidossa oleminen isovanhemmilla lähentää heidän suhdettaan ja siinä saavat molemmat. Itselläni ei ollut ollenkaan läheiset isovanhemmat ja toivon, samoin kuin omat vanhempani toivovat, että he voisivat olla läheisiä lapselle.
En koe satunnaista lapsenhoitoapua mitenkään vaivaamiseksi vaan osaksi elämää, jossa joskus autetaan toista ja joskus toiste toisin päin ja samalla pidetään yhtä läheisten kanssa.