Tuossa "pahinta mitä sinulle on tapahtunut"-ketjussa
todistuu taas kerran oikeaksi se ajatukseni, miksi en ikinä haluaisi vain yhtä lasta.
Sen ainokaisen menettäminen on niin kova paikka, että nähtävästi harva siitä oikeasti selviää. Koin itsekin aivan valtavaa menettämisen pelkoa vain yhden lapsen äitinä. Nyt kun lapsia on kolme, se tunne on erilainen.
Ja ei, rakkaus lapsiin ei jakaudu tai vähene lasten myötä, jokaista rakastaa ihan yhtä paljon kuin sitä pientä esikoista aikanaan. Jos jonkun heistä joskus menettäisi, se olisi aivan hirveää. Mutta toisten takia olisi pakko jatkaa elämää, ei voisi vain kuolla itsekin pois hitaasti tai nopeasti.
Kommentit (6)
Uskossa kuolleet tulevat näkemään uskossa kuolleet läheisensä taivaassa. Kaikella on tarkoituksensa. Jeesus kantaa surussa.
ymmärrän ajatuksesi. Minä olen haudannut esikoiseni ja silloin jo ajattelin, että mikäli vielä lapsia onnistun saamaan olisi "turvallisinta" että niitä on enemmän kuin yksi eläväinen.
Silti ei kannata vetää johtopäätöstä että ainoan lapsen menetyksestä ei selviäisi monikaan. Se vaan on jokaisen yritettävä löytää itselleen ne keinot millä selviää lapsen menetyksestä... Toista siinä auttaa elossa olevat lapsen sisarukset, tai ajatus siitä, että voisi vielä saada lisää lapsia, tai puolison läsnäolo jne.
Mulle aikanaan toi voimaa ajatella, että mitä lapseni olisi toivonut minulle ja elämääni. Ajattelen, että lapseni rakasti myös minua ja tietysti haluaisi että minä selviän ja jaksan elää, vaikka hän ei enää eläisikään. Olisinhan minäkin halunnut hänen elävän ja voivan hyvin.
Tietyllä tavalla siis kun ei voi elää lapsen kanssa, voi elää myös hänen vuokseen eli halusta näyttää, että hänen elämänsä merkitys minun elämässäni oli kuitenkin hyvä. Hänen elämänsä hyvät vaikutukset näkyvät edelleen minussa myös haluna elää hyvää elämää.
Hänellä oli pikkusisko ja isoveli. Ystäväni äiti ei selvinnyt lapsensa kuolemasta, vaan teki itsemurhan, että se siitä jaksamisesta.
Itse en halua edes ajatella että yksikään lapsistani kuolisi minun olemassaolo aikana. En tiedä kuinka sellaisesta selviäisin, eikä sitä voi tietääkään ellei sitä joudu kokemaan.
todistuu taas kerran oikeaksi se ajatukseni, miksi en ikinä haluaisi vain yhtä lasta.
Sen ainokaisen menettäminen on niin kova paikka, että nähtävästi harva siitä oikeasti selviää. Koin itsekin aivan valtavaa menettämisen pelkoa vain yhden lapsen äitinä. Nyt kun lapsia on kolme, se tunne on erilainen.
Ja ei, rakkaus lapsiin ei jakaudu tai vähene lasten myötä, jokaista rakastaa ihan yhtä paljon kuin sitä pientä esikoista aikanaan. Jos jonkun heistä joskus menettäisi, se olisi aivan hirveää. Mutta toisten takia olisi pakko jatkaa elämää, ei voisi vain kuolla itsekin pois hitaasti tai nopeasti.
lapsi niin sitä todennäköisempää on myös menettää lapsi?
lapsi niin sitä todennäköisempää on myös menettää lapsi?
Mieluummin suojelen ainokaistani :)
Enkä näe järkeä tehdä lapsia lisää vain menettämisen pelon takia.
Sairasta.
Sä olet idiootti. Hajoa typeryytees.