Onko tää rajua ahdistuneisuutta??

kuulostaa sekä paniikkioireilta, että dissosiaatiolta. menee kyllä ohi etkä ole sekoamassa. läsnäoloharjoitukset voisivat auttaa ja hyvä kun pääset huomenna hoitajalle. lääke ei vain sopinut sulle, joten luultavasti olisi tarvetta diagnoosin tarkistukselle.



mulla on DID sekä bipo, ja sain tuollaisia oireita joskus masennuslääkkeestä tai muutenkin välillä.

että kun lääkeaine poistuu kehosta (muutama pv) niin oireet katoavat.

Tästä on jo joitain päiviä kun olen lopettanut lääkkeen.... Ja olo vaan jatkuu todella kamalana.

varmaan...löytyiskö jostain muusta lääkkeestä apua. Mun pojalla on vähän samantapaisia ja diagnoosi on yleistynyt ahdistus. Nyt ihan tasapainossa. Lääkkeena Ketipinor (illalla ja hyvin mietona annostuksena). Toimii.



Osaatko henittää pussiin? Onko mitään mikä rauhoittaa? (Liikunta esim). Onko sulla miestä tai jotain muuta ihmistä joka voisi olla vähän yöapuna että voisit nukkua.

En voi ajatellakkaan että lähden lenkille tai muutakaan liikuntaa harrastamaan. Olo on vain niin tuskainen ja lopen uupunut samalla. sitä ihmettelen että miten olo voi olla yhtäaikaa väsynyt ja unelias, mutta silti todella ahdistunut. Tosi outoa. Oikeesti mun silmätkin tuntuu siltä kun olisin aineissa.



Jos tää epätodellinen olo onkin psykoosia??Kauhee..oon ihan paniikissa et mikä mulla

Hullu ei yleensä tiedä olevansa hullu. Sinä vaikutat olevan hyvinkin realiteeteissa. Mulla on paniikkihäiriö ja usein tuota samaa oloa. Sääntö numero 1: LOPETA itsesi tarkkailu. Kuka vaan pystyy saamaan itsensä sekoomisen partaalle, jos koko ajan tarkkailee jokaista sydämen lyöntiä ja silmän liikettä.



Ok, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta itselläni auttaa esim. ristikoiden tekeminen tai lasten kanssa hulluttelu, niin että saa nauraa kippurassa. Soita jollekin hyvälle kaverille ja jutelkaa niitä näitä. Voit hyvässä lykyssä unohtaa ahdistuksesi. Laita musiikki täysille ja tanssi/laula. (Minäkään en välttämättä pysty lähtemään lenkille, jos oikeen kovin ahdistaa. Lenkilläkin ajatukset ovat liikaa itsessä ja omissa oireissa).



Terapeuttini joskus sanoi, että ahdistuksen vallassa istu sohvalle ja "toivo tulevasi hulluksi". Tämä auttaa mulla joskus. Odotan tulevani hulluksi ja lopulta mitään ei tapahdukaan.



Etsi vertaistukea, ET ole yksin!! Tsemppiä!!!!

"Toivo tulevasi hulluksi" :-D

Aika hyvä......

heh, itselläni oli samoja oireita. Epätodellinen olo, ahistaa niin maa helvetisti. Tuntuu ettei missään oo mitää järkeä, jäätävä paniikin tunteet. Tuntuu ettei ite olis läsnä. Homma on erittäin simppeli. Sulla ei todellakaan ole mitään huolta. Miks ? koska sä kärsit vain ja ainoastaan Ahdistuneisuus häiriöstä ja Paniikkihäiriöstä todenäkösesti.  Nuo ovat täysin normaalit tilat mitä niihin kahteen kulkutautiin kuuluu. et todellakaan ole yksin, et tule koskaan olemaan yksin. Et ole sekoamassa,  et ole kuolemassa. Usko pois kun sanon. Tuo on normaalia =) jos lääkkeet ei auta, vaihda ne. Mutta älä lannistu koskaan, muistele asioita joissa oot hyvä, asioita jotka nostavat tunne tilaa. Positiivinen asenne on avain jolla voit lieventää vähäsen. =) tsemppiä =)

Hullu ei yleensä tiedä olevansa hullu. Sinä vaikutat olevan hyvinkin realiteeteissa. Mulla on paniikkihäiriö ja usein tuota samaa oloa. Sääntö numero 1: LOPETA itsesi tarkkailu. Kuka vaan pystyy saamaan itsensä sekoomisen partaalle, jos koko ajan tarkkailee jokaista sydämen lyöntiä ja silmän liikettä.

Ok, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta itselläni auttaa esim. ristikoiden tekeminen tai lasten kanssa hulluttelu, niin että saa nauraa kippurassa. Soita jollekin hyvälle kaverille ja jutelkaa niitä näitä. Voit hyvässä lykyssä unohtaa ahdistuksesi. Laita musiikki täysille ja tanssi/laula. (Minäkään en välttämättä pysty lähtemään lenkille, jos oikeen kovin ahdistaa. Lenkilläkin ajatukset ovat liikaa itsessä ja omissa oireissa).

Terapeuttini joskus sanoi, että ahdistuksen vallassa istu sohvalle ja "toivo tulevasi hulluksi". Tämä auttaa mulla joskus. Odotan tulevani hulluksi ja lopulta mitään ei tapahdukaan.

Etsi vertaistukea, ET ole yksin!! Tsemppiä!!!!

Paniikkihäiriö on lievempi kuin masennus etc.

Huonot yöunet saattaa tehdä olon humalaiseksi ja hulluksi. Yksi mammatuttuni oli tosi ahdistunut ja näki harhojakin välillä. Kunnon unilääkkeiden ansiosta parani. Ei tarvittu antipsykootteja tms, vaikka niistä oli puhetta. Päätettiin kokeilla ensin miten hyvät unet vaikuttaa.

Hullu ei yleensä tiedä olevansa hullu. Sinä vaikutat olevan hyvinkin realiteeteissa. Mulla on paniikkihäiriö ja usein tuota samaa oloa. Sääntö numero 1: LOPETA itsesi tarkkailu. Kuka vaan pystyy saamaan itsensä sekoomisen partaalle, jos koko ajan tarkkailee jokaista sydämen lyöntiä ja silmän liikettä.

Ok, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta itselläni auttaa esim. ristikoiden tekeminen tai lasten kanssa hulluttelu, niin että saa nauraa kippurassa. Soita jollekin hyvälle kaverille ja jutelkaa niitä näitä. Voit hyvässä lykyssä unohtaa ahdistuksesi. Laita musiikki täysille ja tanssi/laula. (Minäkään en välttämättä pysty lähtemään lenkille, jos oikeen kovin ahdistaa. Lenkilläkin ajatukset ovat liikaa itsessä ja omissa oireissa).

Terapeuttini joskus sanoi, että ahdistuksen vallassa istu sohvalle ja "toivo tulevasi hulluksi". Tämä auttaa mulla joskus. Odotan tulevani hulluksi ja lopulta mitään ei tapahdukaan.

Etsi vertaistukea, ET ole yksin!! Tsemppiä!!!!

Mulla vaikea masennus, paniikkihäiriö/ahdistus ja juurikin tuollaista oloa. Itseäni lohdutti kovasti, kun psykiatri sanoi, että sinä et ole sairastunut/sairastumassa mihinkään vakavaan mielisairauteen (esim. skitsofrenia) ja niin kauan kun pelkäät tulevasi hulluksi/meneväsi psykoosiin, et todennäköisesti mene.

Jos olet psykoosissa, tuskin itse huomaat sitä, vaan sen huomaavat muut.

Tuo pelko ja hätä ja itsetarkkailu on just se pahin.

pelkää kauheasti jotakin saattaa johtaa psykoosiin.

Vaikka noita droppeja ei olisi käyttänyt kuin muutaman päivän, niin saattaa viikonkin olla helkatin huono olo. Kyllä se siitä.

Täällä kanssa yksi ahdistuksen ja paniikin kanssa kamppaileva. Mulla ekat ahdistuskohtaukset laukaisi vaikea ja pitkittynyt työstressi. Ahdistus tulee aaltoina, sydän hakkaa, niskaa kihelmöi, vatsaan sattuu ja tuntuu, että sekoan. Sitten paniikki vähitellen menee ohi ja tilalle jää unelias ja pöpperöinen olo. Aloitin sitalopraamin 2 viikkoa sitten. Eka viikko oli jotain ihan kamalaa, ahdistus paheni ja elin kuin sumussa. Toisella viikolla helpotti, sitten nostettiin annosta (aloitettiin tarkoituksella pienellä annoksella) ja nyt kolmas viikko tuntuu taas olevan tuskainen. Ehkä ensi viikolla tasapaino löytyy ja olo helpottuu. Pelkään kanssa kaikkein eniten sitä, että "tulen hulluksi". Tarkkailen itseäni ja etsin merkkejä orastavasti psykoosista. Eipä paljoa auta ahdistukseen ei... Nämä on kuitenkin eräänlaisia pakkoajatuksia, jotka palaavat varsinkin paniikin hetkellä. Ja taas panikoidaan enemmän. Joku pieni järkevä osa minua ymmärtää kyllä, että erittäin todennäköisesti en ole sekoamassa. Tuo järjen ääni kuitenkin jää ajoittain sen kamalan paniikin jalkoihin. Lääkärini sanoi, että pelko pois ja että tämäntyyppiset oireet saadaan hoidettua. Jos tämä annos ei auta, nostetaan annosta, jos sekään ei auta, vaihdetaan lääkettä. Luotan siihen, että apu löytyy lopulta, nämä viikot vaan pitää kahlata jotenkin läpi.

Miten kävi?