Ihmettelyä erilaisuudesta. Mielipiteitä?
Mistä jaksan löytää energiaa myötäillä tuttavani pieniä ongelmia? Hän on mukava, mutta tekee aivan kaikesta kamalan ongelman ja nyt se alkaa vaikuttaa jo minunkin elämääni.
Esimerkiksi, hän tarvii apua roskien ulosvientiin, auton roikkaan laittoon, verhojen ripustukseen, leipomiseen yms. Tai siis _lapsenvahtia_ Mies töissä 8-16 arkisin.
Onko elämä neljän lapsen kanssa ihan kauheaa? Vanhin heillä 7 ja nuorin 1v. Mulla on itsellä 2 alle 2v. lasta ja ei ne ihan kamalasti hidasta. Totta kai joudun tekemään lähes kaiken lasten kanssa, ruoan valmistukset yms, mutta en ymmärrä, miten tuttavani ei saa oikein mitään tehtyä yksinään...
Haluaisin vielä lapsen, mutta meneekö minunkin elämäni tuohon etten selviä mistään yksin?
Asumme lähekkäin ja hän soittelee milloin mistäkin, kun on iso ongelma. Tänään olisi pitänyt vaihtaa petivaatteet, mutta ei kukaan tullut auttamaan... Siskonsa ja äitinsä käyvät joka päivä avustamassa jossain asiassa. Kai minun pitää sitten lähteä vahtimaan lapsia heille, laiskottaa vaan.
mutta sen touhu on kyllä ollut ihan yhtä tahallisen avutonta jo ennen lasten syntymääkin. Nimenomaan sillä tavalla avutonta, että hänhän toki on paras kaikessa ja aina oikeassa, eikä sitä voi edes epäsuorasti kyseenalaistaa, mutta mitään hän ei saa tehtyä koska - öh no se jää epäselväksi, mutta ei saa kuitenkaan. Koko suku joutuu pyörimään hänen ympärillään.