Nuoret isät - upeita vastuullisia kasvattajia !

minä valitettavasti pääsen usein puistoissa todistamaan ihan erilaista isyyttä ja lähes aina ikähaarukka 20-30v.



Onneksi oma mieheni on aina tajunnut isyyden merkityksen ja lapsia meillä 3 kpl joista nuorin on 3v...niin ja ukkoni ikä on 39v.

Se vahvempi, vanhempi osapuoli sanelee miten tehdään, siitä on sopiminen kaukana. Ihan sama mitä se lapsi väittää vastaan, se vanhempi teettää asiat niinku sitä lystää. Miten sä ap voit olla näin sinisilmänen?

kun katselevat näitä nykyajan onnistujaisiä hammasta purren ja kadehtien ja vähätellen. Tietävät sisimmässään sössineensä sellaisen elämän osa-alueen, jota nykynäkökulmasta ei oli tarvinnutkaan sössiä. Onnea uuden isäsukupolven isille, jotka saavat moninverroin sisällyksekkäämän elämän kuin omat estoiset ja katkerat isänsä!

että mieskin on halunnut lapsen, eikä kyseessä ole mikään vauvahullun prinsessahääkiihkoilijan projekti.

kun katselevat näitä nykyajan onnistujaisiä hammasta purren ja kadehtien ja vähätellen. Tietävät sisimmässään sössineensä sellaisen elämän osa-alueen, jota nykynäkökulmasta ei oli tarvinnutkaan sössiä. Onnea uuden isäsukupolven isille, jotka saavat moninverroin sisällyksekkäämän elämän kuin omat estoiset ja katkerat isänsä!

NO tuon edellisen kirjoittaja kyllä kuulostaa katkeralta, olkoon ikä mikä tahansa.

Pitää muistaa, mistä lähtökohdista ne edellisten sukupolvien isät ovat. He ovat sodan kokeneet, eläneet, ja siitä on kasvatettu lapset.. jotka siirtävät omat kasvatusmallinsa omiin lapsiinsa. Tämän päivän nuoret vanhemmat ovat taas aivan eri sukupolvea, kasvatuksesta ja suhtautumisesta voi ja saakin tietoa aivan eri tavalla kuin aiemmin.

Siksi onkin hienoa, että jossain vaiheessa tämä katju katkeaa, ja vastuuta otetaan toisin kuin ennen, jolloin vastuu perheestä on ollut vain töissä oloa, ja kotona ei ole jaksettu eikä kyetty /osattu olemaan muuta kuin ankara kurittaja.

Ole kyllä koskaan ollut mikään ns. lämmin isä. Aiktoriteetti kyllä ja rajat on olleet rakkautta. Mutta äitini kertoman mukaan ei ole juurikaan kanssani kahdstaan ollut. Enkä muista hänen koskaan halanneen minua.



Oma mieheni on 23, minua nuorempi ja voin luottaa että hän osaa hoitaa lapsen jos jää tämän kanssa kaksin. Paljon onkin, kun olen itse vuorotyössä ja hän päivätyössä.



Myös työpäivän jälkeen hän tulee aina ensimmäisenä ja ottaa lapsen syliin, halaa ja suukottaa.



Mutta joo,olen kyllä myös nähnyt niitä toisenlaisia nuoria kuin vanhempiakin isejä.

Se vahvempi, vanhempi osapuoli sanelee miten tehdään, siitä on sopiminen kaukana. Ihan sama mitä se lapsi väittää vastaan, se vanhempi teettää asiat niinku sitä lystää. Miten sä ap voit olla näin sinisilmänen?

Nyt minä putosin kärryiltä.

Onko siis oikein ja sallittua, että lapsi saa kiusta tai käyttäytyä huonosti?

Juuri toisessa viestissä kauhistellaa, että 9 v tekstailee jouluaattona kaverilleen, eikö vanhemmat opeta tapoja. Toisessa viestissä ihmetellään kun vanhemmat eivät kiellä parivuotiasta lasta viemästä leluja käsistä, tönimästä ja repimästä jne.

Ja sitten näihin kasvatuksellisiin tilanteisiin puuttuminen onkin vanhemman vallankäyttöä, sanelupolitiikkaa.

Aha.

Olen sitten sinisilmänen.

T. ap.

ja tuo toinenkin otsikolla Oho on myös minun ap.n vastaus.

että mieskin on halunnut lapsen, eikä kyseessä ole mikään vauvahullun prinsessahääkiihkoilijan projekti.

Minulla on toisenlaiset teoriat.

a) joskus 60 luvulla vielä oli pakko mennä naimisiin jos vauva teki tuloaan, ei ollut pillereitä niin laajalti vielä, ei ollut mahdollisuutta aborttiin ja äpärää taas ei voinut tehdä, ei avoliittoja!

Lasta ei ole haluttu, on vahinko. Isyyteen ei olla valmistauduttu tai halukkaita.

b) seuraavassa ikäpolvessa lasta on ihan kyllä haluttu, mutta on toistettu oman isän mallia, sitä jossa ei olla läsnä. Ei ole osattu parempaa.

- ap

Kuinka monta sukupolvea sun mielestä 60-luvun ja tämän päivän väliin mahtuu?

Esim. oma isäni eli lapseni isoisä on 63-vuotias eikä todellakaan kokenut sotaa. Sodan kokeneet papat ovat jo vanhoja tai kuolleita.



Oma 34-vuotias mieheni on eittämättä parempi isä kuin lapsensa isoisät olivat aikoinaan omille lapsilleen.



Maailma on muuttunut ja yksilöt kasvavat ja käyttäytyvät siinä kulttuurissa, joka vallitsee. Se on totta.



- Ohis -

Kärsivällinen, puuhailee lasten kanssa paljon (leikkii, rakentaa autoratoja, rakentaa majoja jne.) ja osaa selittää aina asiat. Ymmärtää lapsuuden ainutkertaisuuden ja mihinkään ei ole kiire. Miehellä on toinen kierros menossa ja sanoi, että silloin aikanaan nuorena isänä oli kamalan jyrkkä ja ei hyväksynyt lasta lapsena vaan odotti liikoja pieneltä ihmiseltä. Nyt vierestä seuraan miehen pojan ja avovaimonsa vauvarulettia ja hirveän kypsymätöntä se on. Mies juuri piti pojalleen keskustelutuokion siitä, kun tämä nuori isä selitti vauvan ollessa 1kk, että "saa tottua yökylään, kun ei tässä aleta kuukausitolkulla olemaan jumissa" ja vauvan ollessa 5kk ja vierastaessa halusi "kouluttaa tottumaan muihinkin". Selitti pojalleen pitkään, että lapsi on pieni vain hetken ja vauvoille on tarpeensa. Ei lapsi ilkeyttään vierasta ja ole kiinni vanhemmissaan. se on sitä se hetki ja joskus sitä vielä kaipaa, kun pieni pää ei enää tulekaan siihen samalle tyynylle aamulla...

Siis mies sanoi, että näkee pojassaan itsensä nuorena. Kypsymättömyys, kärsivällisyyden puute ja ehdottomuus siinä, kuinka vauvan "pitää oppia..."

hyvä isä. Lapsen kaverin isä jo vanha ja aivan ihana.

Mieheni oli 29 saadessaan ensimmäisen lapsensa. Ei puhettakaan, että olisi ollut ytä lapsellinen ja tietämätön kuin kuvailemasi nuori isä.

Avoliittojakin oli ja apäröitä. Oli hyvin yleistä että nuori tyttö asui ensikodissa aviottoman lapsensa kanssa.

että mieskin on halunnut lapsen, eikä kyseessä ole mikään vauvahullun prinsessahääkiihkoilijan projekti.

Minulla on toisenlaiset teoriat.

a) joskus 60 luvulla vielä oli pakko mennä naimisiin jos vauva teki tuloaan, ei ollut pillereitä niin laajalti vielä, ei ollut mahdollisuutta aborttiin ja äpärää taas ei voinut tehdä, ei avoliittoja!

Lasta ei ole haluttu, on vahinko. Isyyteen ei olla valmistauduttu tai halukkaita.

b) seuraavassa ikäpolvessa lasta on ihan kyllä haluttu, mutta on toistettu oman isän mallia, sitä jossa ei olla läsnä. Ei ole osattu parempaa.

- ap

Se vahvempi, vanhempi osapuoli sanelee miten tehdään, siitä on sopiminen kaukana. Ihan sama mitä se lapsi väittää vastaan, se vanhempi teettää asiat niinku sitä lystää. Miten sä ap voit olla näin sinisilmänen?

Nyt minä putosin kärryiltä.

Onko siis oikein ja sallittua, että lapsi saa kiusta tai käyttäytyä huonosti?

Juuri toisessa viestissä kauhistellaa, että 9 v tekstailee jouluaattona kaverilleen, eikö vanhemmat opeta tapoja. Toisessa viestissä ihmetellään kun vanhemmat eivät kiellä parivuotiasta lasta viemästä leluja käsistä, tönimästä ja repimästä jne.

Ja sitten näihin kasvatuksellisiin tilanteisiin puuttuminen onkin vanhemman vallankäyttöä, sanelupolitiikkaa.

Aha.

Olen sitten sinisilmänen.

T. ap.

ja tuo toinenkin otsikolla Oho on myös minun ap.n vastaus.

pistäppäs ne laput takaisin silmillesi ja mene nukkumaan.

älä pässi yleistä!