Rakkaat sukulaiset!

Kiitos tyttäreni lahjoista, mutta silti toivoisin teiltä hieman ajatusta tahi mietintää lahjojen suhteen. Ymmärrätte että opiskelevan tyttäreni varat ovat vähäiset, kuten ehkä teidänkin.



Mutta silti en ymmärrä sitä, että annatte tyttärelleni lahjaksi sen kaiken mitä ette enää itse keittiössä tarvitse. Ei tarvitse lapseni kolmantena jouluna peräkkäin lahjaksi sitä kivaa maustesettiä jolla ei oikeasti ole mitään käyttöä, tai sitä oudon mallista kauhasettiä. Tai sitä Lahja-mummon vanhaa maljakkoa joka ei käy tyyliinne, tai sitä halpakaupan kynttilänjalkaa joka menee pilalle ekassa pesussa.



Antakaa vaikka rahaa jos ette tiedä mitä hankkia. Nykyaikana on ihan ok antaa nuorelle raha atai lahjakortteja hankintoja varten, tai kysyä toiveita. Lisäksi on kohteliasta noudattaa niitä toiveita! Eikä sen rahan tarvitse olla kuin kymppi, parempi sekin kuin krääsä roskiksessa.



Luojan kiitos edes oma sukuni tuohon pystyy ja tyttö oli tyytyväinen. Ei pahaa sanaa sanonut mistään lahjastaan, mutta ilmeet kertoi paljon.



Ja joo, tää on ihan suoraa vitutusta miehen suvusta.