Lue keskustelun säännöt.
Normaali mies joka on katkaissut napanuoransa. Utopiaako?
15.12.2012 |
Näin joulun alla taas mietiskelen mikä helvetti noita miehiä vaivaa? Tää on kovaa yleistystä nyt mut koittakaa kestää. Kysyn ihan rehellisesti oletko tai oletko tavannut normaalia aikuista miestä joka olisi oikeasti katkaissut napanuoransa lapsuuden perheeseen?
En tarkoita todellakaan mitään välien poikkipistämistä.
Oma mieheni on töissä ja kotona aikuinen vastuunsa kantava mies mutta pieni arka poika vanhemmilleen..
Hän ei osaa kyseenalaistaa mitään mitä tulee hänen vanhemmiltaan, ei edes vakavaa alkoholismia mikä vaikuttaa meihin kaikkiin.
Heitä ei vaan saa kritisoida ja heillä on vaan käytävä ainakin parin viikon välein etteivät loukkaannu...Alkoholismin takia he eivät kuitenkaan kykene lasten kanssa edes olemaan tai käymään missään.
Ällöttävintä kuitenkin on miehen lapseksi muuttuminen heillä käydessämme. Saattaa oikeasti mutristellen pyytää äidiltään laastaria pikku paperihaavaan tai nyrpistää nenää "huonolle"ruoalle..Tuossa vain pari esimerkkiä.
Jotenkin sairasta..Jos käymme minun vanhemmilla niin olen kyllä sielläkin aikuinen ja äiti.
En ymmärrä.
Kommentit (15)
Meillä molemmat on katkaisseet napanuorat. Mieheni voi kritisoida vanhempiaan, jos siihen on tarvetta. Minun ei tarvitse, hän siis ihan itse huomaa epäkohdat (jos niitä on). Käyttäytyy aikuismaisesti, jos olemme siellä. Käymme muutaman kerran vuodessa.
Ja sama mun vanhempien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isää hänellä ei enää ole.
Äiti vain jäljellä.
Äitiinsä on yhteydessä muutamia kertoja vuodessa.
Lähettää joulukortin, soittaa jouluaattona ja äitienpäivänä. Ja jos muistaa niin soittaa syntymäpäivänä.
Käy siellä 1-2 kertaa vuodessa.
Sama suhde miehelläni oli isäänsä. Ja on ollut aikoja ettei ole pitänyt yhteyttä muutamaan vuoteen.
On ollut vain niin pettynyt lapsuuteensa ja siitä tämä kaikki.
Ymmärtää miten hölmö hänen äitinsä on. Ja sen miksen minä ole missään yhteyksissä anoppiini.
Muuttuuko se lapsuus toiseksi, jos sinä marmatat vieressä, että paskat vanhemmat sulla?
Entä jos miehesi ihan yksinkertaisesti rakastaa vanhempiaan sellaisina kuin he ovat? Kaikkine puutteineen. Sinä vain et voi hyväksyä sitä, että mies toimii toisin, kuin tahtoisit.
Onko sinulla itselläsi ketään, jonka haluat tavata pari kertaa kuukaudessa vai ovatko kaikki ystäväsi sellaisia, että tapaaminen kerran tai kaksi vuodessa riittää.
Kotona kanssasi mies ei saa olla heikko, hänen täytyy noudattaa sinun stereotypistä miehenmalliasi. Vanhempiensa luona hän saa olla enemmän, ihmisenä olemisen koko kirjon isästä poikaan. Siellä hän saa sanoa, että sormeen sattuu, mutta sinä et moista heikkoutta hyväksy.
Voisiko olla niin, että oma isäsuhteesi on kieroutunut ja sairas ja peilaat sitä omaan puolisoosi?
Mieheni on tehnyt omat ratkaisunsa väleihinsä vanhempiinsa jo ennen minut tavattuaan.
Minä tuosta lapsuudesta mainitsin.
En ole osallinen siihen millaiset välit miehellä on tai on ollut vanhempiinsa.
Hyväksyn miehen päätökset ja hän myös minun.
Tästä ei ole meille ja meidän perheelle ongelmaa.
Ja olikin niin kauan kunnes anopilla todettiin syöpä.
Sen jälkeen on anoppi ollut ykkönen kaikessa. Minä (vaimo) ja lapset tullaan kaukana perässä. Ja syövän leikkaamisesta on jo 2v ja anoppi todettu joka tarkastuksessa terveeksi.
Esim tämä joulunvietto. Anopin on saatava tulla meille hinnalla millä hyvänsä, vaikka omat vanhenpani eivät tulekaan. On siis miehelleni tärkeämpää että anoppi nähdään jouluna kuin mun vanhemmat.
Mua itkettää........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen lähinnä hämmentyneenä katsonut oman mieheni toimintaa vanhempiensa luona.
Urallaan menestyneestä, pitkälle kouluttautuneesta miehestä tulee erityisesti dominoivan äitinsä aikana pikkupoika: sellainen umpiavuton ressukka, joka ei saa edes suutansa auki, puutu ilmiselviin epäkohtiin, puolusta heikompaa tai pidä kiinni oikeuksistaan.
Mies itsekin on tunnustanut, ettei tiedä mikä häneen oikein menee lapsuuden kodissaan ja mikä häntä pidättelee. Ettei uskalla olla aidosti se oma aito itsensä vaan vaikenee ja kääntää päätään vain pois. Pelkää ilmeisesti jotakin epämääräistä rakkaudettomuutta tai hylkäämistä tai vanhempiensa epäsuosioon joutumista... Siis joka tapauksessa jotakin epäloogista, mieheni kun on jo muutenkin vanhempiensa epäsuosiossa muihin lapsiis verrattuna.
Äidillään todettiin syöpä ja se herätti miehen siihen ettei äiti ole täällä ikuisesti. Vaikuttaako se, että anoppi tulee teille jouluksi, siihen että omat vanhempasi eivät tule? Siinä tapauksessa ymmärrän että itkettää, muuten en.
Ja olikin niin kauan kunnes anopilla todettiin syöpä. Sen jälkeen on anoppi ollut ykkönen kaikessa. Minä (vaimo) ja lapset tullaan kaukana perässä. Ja syövän leikkaamisesta on jo 2v ja anoppi todettu joka tarkastuksessa terveeksi. Esim tämä joulunvietto. Anopin on saatava tulla meille hinnalla millä hyvänsä, vaikka omat vanhenpani eivät tulekaan. On siis miehelleni tärkeämpää että anoppi nähdään jouluna kuin mun vanhemmat. Mua itkettää........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olikin niin kauan kunnes anopilla todettiin syöpä.
Sen jälkeen on anoppi ollut ykkönen kaikessa. Minä (vaimo) ja lapset tullaan kaukana perässä. Ja syövän leikkaamisesta on jo 2v ja anoppi todettu joka tarkastuksessa terveeksi.Esim tämä joulunvietto. Anopin on saatava tulla meille hinnalla millä hyvänsä, vaikka omat vanhenpani eivät tulekaan. On siis miehelleni tärkeämpää että anoppi nähdään jouluna kuin mun vanhemmat.
Mua itkettää........
Etkö itse toivoisi, että poikasi (jos sinulla on sellainen) välittäisi sinusta noin samanlaisessa tilanteessa tulevaisuudessa?
Tietysti miehesi omat vanhemmat ovat sinun vanhempiasi tärkeämmät. Samaan tapaan sinulle on omat vanhempasi miehesi vanhempia tärkeämmät.
tianteessa on, minun mielestäni.
Joo, oma mieheni on ihan aikuinen, myös silloin kun on tekemisissä omien vanhempiensa kanssa.
Siis joka tapauksessa jotakin epäloogista, mieheni kun on jo muutenkin vanhempiensa epäsuosiossa muihin lapsiis verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja olikin niin kauan kunnes anopilla todettiin syöpä. Sen jälkeen on anoppi ollut ykkönen kaikessa. Minä (vaimo) ja lapset tullaan kaukana perässä. Ja syövän leikkaamisesta on jo 2v ja anoppi todettu joka tarkastuksessa terveeksi. Esim tämä joulunvietto. Anopin on saatava tulla meille hinnalla millä hyvänsä, vaikka omat vanhenpani eivät tulekaan. On siis miehelleni tärkeämpää että anoppi nähdään jouluna kuin mun vanhemmat. Mua itkettää........
oletko itse valmis olemaan vanhana joulut yksin vain siksi, että poikasi ei saa sinua nähdä vaimonsa vaatimuksesta?
Tai siis pakkohan sinun on, koska et kestään ketään epätäydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tainnut olla ihan sitä mitä ap haki?
Mutta minun mieheni on sellainen. Hän on nyt 30-vuotiaana (ja ollut jo kauan) ihan tasavertainen aikuinen vanhempiensa kanssa. Kuten minäkin koen olevani omieni kanssa. Emme taannu lapsen tasolle kun olemme vanhempiemme kanssa tekemisissä.
ei tainnut olla ihan sitä mitä ap haki?
Mutta minun mieheni on sellainen. Hän on nyt 30-vuotiaana (ja ollut jo kauan) ihan tasavertainen aikuinen vanhempiensa kanssa. Kuten minäkin koen olevani omieni kanssa. Emme taannu lapsen tasolle kun olemme vanhempiemme kanssa tekemisissä.
sana tasavertainen kuvaa hyvin koko juttua.
Oliko se kolmonen joka yritti saada provosoitua..
Täytyy se vielä lisätä että minusta henk.koht. on todella turn off tuollainen "mammanpoika" tarkoitan sitä että olen suhteessa kuitenkin 35-vuotiaan miehen kanssa.
Kyllä mun mielestä saa kritisoida jo siinä vaiheessa kun esim.tämän tapauksen kuningas eli alkoholi alkaa vaikuttaa omaankin perheeseen.
Niiden ihmisten tekemiset oli mulle se ja sama ennen lapsia.
Usein mies sysääkin vastuun minulle jos täytyy hänen sukulaisilleen sanoa jtn.esim. tuosta alkoholista lasten ollessa paikalla tai sitten joudun suorastaan pakottamaan hänet toteamaan ettei meidän vauvoja vaan oteta humalassa syliin..
Olisi tosi kiva kun tuo uskaltaisi sanoa vanhemmilleen ihan oma-aloitteisesti tietyt faktat eikä vaipuisi lapsen tasolle heidän edessään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
napanuoraa. He olettavat, että isi ja äiti maksavat kaiken vielä sittenkin, kun ovat muuttaneet pois kotoa. He rutisevat, että koska vanhemmat tienaavat hyvin, pitää heidän ostaa vaunut, rattaat, syöttötuolit, haalarit jne. lapsenlapsille, jotta nuori perhe voi matkustella ja harrastaa. Isovanhempien pitää hoitaa lastenlapsia, yökylättää ja rynnätä paikalle flunssa-aallon aikaan. Silloin ei ole puhettakaan siitä, että oltaisiin aikuisia suhteessa omiin vanhempiin, vaan vaatimusten määrä on ääretön.
Ainakaan meillä ei katkea ennen kuin appivanhemmat joskus kuolee. En sitä odota, mutta silti harmittaa, että jää kaikki oman perheen keskeiset traditiot ja tavat kokonaan kehittymättä, kun mennään miehen lapsuudenkodin tahdissa. Itse vietän lomat ja viikonloput kuin perheetön ihminen, yksin.
Vähän ohi aloittajan aiheesta, mutta on täällä varmasti monia muita, jotka harmittelevat sitä, että se pirun napanuora on niin sitkeä. Neuvoa en osaa, ainoastaan sympata ap:ta.