Lue keskustelun säännöt.
Pysynkö avioliitossani vain lasten takia?
15.12.2012 |
Oikeastaan olenkin jo tehnyt päätökseni. Pysyn tässä epätyydyttävässä liitossa lasten takia ainakin seuraavat 5-10 vuotta vielä.
Ajauduimme aikoinamme yhteen, kaksi masennuksestä kärsivää. Mieten usein miehen jättämistä alkuaikoina, koska tiesin, ettei hän ollut se oikea. Kuitenkin kumpikin meistä pelkäsi yksinjäämistä yli kaiken, joten päädyimme naimisiin.
Nyt meillä on kolme lasta ja asuntolaina. Olen toipunut masennuksestani jo vuosia sitten hyvän terapeutin avulla. Nyt olen jumissa liitossa, jossa mies kuulemma rakastaa minua kovasti, mutta minä en häntä. Pidän hänestä ikäänkuin "veljenä" ja sukulaisena. Ajatuskin seksistä hänen kanssaan kuvottaa ja tuntuu väärältä. Mies ei silti halua minun lähtevän, koska rakastaa niin kuulemma minua niin kovasti.
Jumitan kai sitten vielä lasten takia, vaikka olo on surullinen. En halua satuttaa heitä!
Kommentit (10)
lapsesi näkevät kulissinne läpi ja kärsivät kun näkevät että äiti onneton eivätkä voi tehdä mitään muutakuin ruveta itsekkin esittämään onnellista äiodin edessä jonka takia aikuisen lapseni rupeavat terapiassa kokemuksiaan käsittelemään. Oppivat myös teistä että avioliitto on kylmä ja rakkaudeton.
Sellaisenko tulevaisuuden haluat omille lapsillesi???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannan myös hirvittävää syyllisyyttä siitä, että tämä tilanne on minun "syytäni". Jos vain pystyisin jotenkin rakastamaan miestäni "sillä tavalla", olisi koko tilanne pelastettu! Mieshän rakastaa ja haluaa minua.
Olen yrittänyt haluta ja yrittänyt ja TAHTONUT rakastaa miestä miehenä, mutta ei vaan onnistu. Sisin haraa vastaan. Mies tuntuu väärältä ihmiseltä minulle, enkä kertakaikkiaan tajua, miten MINÄ voin tässä tapauksessa sitten tuntua miehen mielestä oikealta ihmiseltä hänelle??
Olet asiaa pohtinut ja selvästi jo kantasi ratkaissutkin.
Suosittelen terpiaa; joko yksin ja sitten mielellään mies mukaan.
Teidän molempien on todella hyvä käydä läpi syvällisesti, että miksi olette menneet yhteen ja miksi miehesi niin kovasti haluaa edelleen olla yhdessä. Jotakin tarvetta se hänessä täyttää,mutta onko kysymyksessä suuri rakkaus sinua kohtaan, niin onkin toinen kysymys se.
Hyvän terapeutin kanssa tulee juteltua ja käsiteltyä asioita, joita ette ikinä keskenänne saa puhutuksia. Saatika että saisitte mitään edistystä suhteessanne aikaiseksi. Siihen tarvitaan kolmas, ammatti-ihminen generaattoriksi
Olen itse elänyt lapsuuteni perheessä, jossa äiti toistuvasti teki selväksi, että hän niin mielellään lähtisi liitosta ja muuttaisi muuaelle, mutta "kun eihän tuo hullu meitä mihinkään päästä". Sen jälkiä korjataan vieläkin.
Itseluottamukseni, koulutuksissa pärjääminen, työelämässä vähääkään eteneminen, perhe-elämän vääristyminen ja parisuhteessa luottaminen ovat mulla aivan retuperällä.
Omia lapsiaan ei uskoisi kenenkään haluavan altistaa ahdistavaan, tunteita peittävään, epämukavaan, alistuvaan parisuhteeseen ja perheeseen, mutta niinpä vaan tuntuu mammat sitä edelleen tekevän!
pysy ehdottomasti.
sinun aikasi tulee.
varsinkin kun teillä on ollut tuollaisia vaivoja,niin ero ei ainakaan tilannetta paranna. voisin kuvitella, että sitten vasta alat oireilla ja vatvoa asiaa!
sitä paitsi ehditte kypsyä miehen kanssa vielä, vuodenkin päästä asiat voi olla toisin, ja itse voi AINA vaikuttaa
Olen siis itse toipunut täysin masennuksestani jo vuosia sitten ja tunnen olevani ihan eri ihminen kuin silloin ennen. Olemme käyneet muutama vuosi sitten myös yhdessä terapiassa, mutta valitettavasti terapeutti oli ilmeisesti väärä meille, koska hän ihan suoraan kutsui minua "hupsuksi" ja oli hyvin vähättelevä minua kohtaan, koska halusin erota raskaana ollessani (jopa mies huomasi tämän). En uskaltanut sen jälkeen oikein avautua siellä mistään.
Lapsuudenperheeni oli aikamoinen perhehelvetti, joten kai sitten lyöttäydyin yksiin ensimmäisen kunnollisen miehen kanssa turvaa ja lohtua etsiessäni. Nyt minun ei enää tarvitse etsiä sitä itseni ulkopuolelta samalla tavoin, joten suhteen pohja tavallaan putosi pois.
Tilanne ei siis ole uusi, vaan eroajatuksiia on ollut jo vuosikausia, kerran jo lähdinkin lasten kanssa, mutta palasin, koska vanhin lapsi alkoi oireilemaan pahasti. En missään nimessä halua vahingoittaa lapsiani, ennemmin itseäni!
Mies on kunnollinen, loistava isä, hyvä työ, jne. Kultakimpale ehkä jollekin toiselle, mutta minusta tämä liitto tuntuu väärältä. arki sujuu erinomaisesti ja lapset ovat tasapainoisia, näin on sanottu joka taholta.
En kertakaikkiaan pysty seksiin mieheni kanssa, ajatuskin ällöttää. Tarvitsen rakkauden ja yhteyden tunteen, ennenkuin harrastan seksiä, tunteeton seksi ei onnistu minulta. Enkä rakasta miestäni "sillä tavalla", on kuin oma veli tulisi kähmimään, hrrrrr... En tajua, miten mies jaksaa ja mitä hän tästä saa, kun ei missään tapauksessa voisi kuvitellakaan eroa!
Yritän tässä nyt päivä kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt kulissiliiton varjossa koko lapsuuteni ja se jätti minuun ikuiset jäljet. Ihmissuhdekäsitykset vääristyvät, syyllisyyden tunne pysyy vielä aikuisenakin lapsillasi. Parata mitä voit tehdä lapsillesi on huolehtia itsestäsi,löytää onnellisuus, koska sitä lapsesi tarvitsevat, nähdä vanhempansa onnellisina.
Olen elänyt kulissiliiton varjossa koko lapsuuteni ja se jätti minuun ikuiset jäljet. Ihmissuhdekäsitykset vääristyvät, syyllisyyden tunne pysyy vielä aikuisenakin lapsillasi. Parata mitä voit tehdä lapsillesi on huolehtia itsestäsi,löytää onnellisuus, koska sitä lapsesi tarvitsevat, nähdä vanhempansa onnellisina.
Miten kulissiliitto näkyi lapsuuden perheesi arjessa ja miten konkreettisesti kärsit kulisseista. Lapsia on toki erilaisia, ja jotkut varmaan tarkkanäköisempiä kuin toiset, mutta vaikea nähdä mitä kärsimystä sopuisat kulissit voivat aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kyse on kuitenkin siitä, että arki on tullut kuvioihin? Kuka pystyy määrittelemään millainen on hyvä avioliitto? Jos taustassasi on masennusta niin voihan olla, että parisuhde tämän miehen kanssa on auttanut pääsemään yli masennuksesta. Voihan olla että yksinäisyys laukaisisi sen uudelleen tai joku uusi suhde, joka ei sitten toimisi kuitenkaan. Te olette päättäneet kuitenkin olla yhdessä jos olette naimisissa, joten se päätös ei ole mikään tunteisiin perustuva. Eli ei silloin erota jos ei enää tunnu hyvältä. Te olette sitoutuneet rakastamaan toisianne myös silloin kun menee huonosti. Lisäski olette vanhempia ja silloin ensisijainen vastuu teillä on lapsista ja jättää omat tarpeet vähemmälle. Uskon, että lapsille on kuitenkin parempi olla kokematta avioeroa kunhan vanhempien suhde on aito. Aitoudella en tarkoita jatkuvaa onnellisuutta vaan sitä ettei tukahduteta pettymyksia ja vihaa, jotka kyllä sitten näkyvät ulospäin eritavoin. Pyrkikää yhdessä keskustelemaan aidosti ja löytämään yhteyttä sekä rakkautta, ehkä seksikin edes joskus onnistuisi. Yhteyden löytäminen voi olla vaikeaa jos sinä olet päässyt eroon masennuksesta, mutta kamppaileeko miehesi vielä masennuksen kanssa. Ehkä hän tarvitsisi apua löytääkseen omat tunteensa. Onko miehesi liian kiltti? Joskus miehen kiltteys voi sammuttaa naisen halut. Jos miehesi saisi yhteyden tukahdutettuihin tunteisiinsa niin ehkä hän oppisi paremmaksi mieheksi, jota sinunkin olisi helpompi haluta.
En usko että mikään liitto on helppo. Joillekin ihmisille voi olla helpompi olla avioliitossa, mutta monille se on suorastaan mahdotonta. Etenkin jos ei ole tasapainoinen lapsuus. Silloin ihminen voi olla aika hukassa myös avioliitossaan, koska ei ole kokemusta hyvistä ihmissuhteista. Silloin helposti luulee, että hyvä suhde löytyy miestä vaihtamalla. Todellisuudessa se hyvä suhde voi löytyä myös sen miehen kanssa, kenen kanssa olet naimisissa. Avioliitto on myös sen takia olemassa, etteivät ihmiset eroaisi helposti, koska muutenhan lähes kaikki eroaisivat. Harvat ovat jatkuvasti onnellisia avioliitoissaan ja harvoilla seksi on jatkuvasti intohimoista. Siksipä uskoisin, että teet ihan oikein kun jäät suhteeseen, mutta ehdottomasti kannattaisi kuitenkin tehdä töitä sen eteen, eikä vaan jäädä odottelemaan 5 vuodeksi kunnes sitten erota.
En näe mitään syytä avioeroonne.
Anna (lisää ja iisää) aikaa itsellesi ja samalla myös miehellesi.
Käytännön apu/vinkki: Menkää NMKY:n perheleirille Pieksämäelle ensi kesänä. Vastaavat parit ihan vastaavine ongelmineen ovat päässeet eteenpäin ja "parantuneet" asioistaan.
Never give up before you have tried everything!
että lapsesi tekisi noin itselleen?
Minä en voisi taas tehdä noin lapsilleni, he ansaitsee vanhemmat jotka olisivat onnellisia yhdessä tai yrittää olla onnellisia jotenkin toisin.
Eroaisin itse lapsieni takia.