Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten olette selvinneet? ov

Vierailija
02.01.2013 |

Oletteko olleet tilanteessa, jossa itse olet toivonut toista lasta koko sydämestäsi ja puolisosi kanssa olitte puhuneet useamman lapsen hankinnasta ennen perheen perustamista. Mutta ensimmäisen lapsen jälkeen puolisosi onkin muuttanut mieltään eikä halua toista lasta missään nimessä?

Miten olette selvinneet shokista? Miten olette käsitelleet asian? Miten suhteenne voi?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
02.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitten sain hormonikierukan aikana kohdunulkoisen ja mies tavallaan oli ihan ok raskauden suhteen, ennen siis kun selvisi että se oli ku.



Jätin kierukan kokonaan pois, koska se ei selkeästi mulle sopinut ja ehkäisy jäi miehen varaan.

Kolme vuotta myöhemmin mies olikin sitten huolimaton ja tulin raskaaksi. Sai syyttää itseään. Tosin on enempi kuin iloinen meidän iltatähdestä.

Vierailija
2/4 |
02.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

että teillä asia kuitenkin loppujen lopuksi meni hienosti! Vaikkakin "vahingossa" mutta kuitenkin :) Kysyisin vielä sinulta, kun miehesi ilmoitti ettei enää lapsia, miten reagoit?



Olemme yrittäneet asiasta keskustella, mutta tuloksetta (siis minun näkökulmani kannalta). Pikkusisaruksen kaipuu minulla on valtava!!!



Onko muilla kokemuksia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
02.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli minä en halunnut toista lasta, vaikka mies olisi halunnut (kun kaikilla muillakin on...). Kun ainokainen kasvoi, niin ilmeni kehitysviivettä ym. ja nykyisin mieheni on enemmän kuin tyytyväinen että lapsia on vain 1 kpl.

Vierailija
4/4 |
02.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tavattaessa olin jo 37-vuotias, mutta tein selväksi että haluaisin lapsen vielä jos vaan luonto suo. Mies sanoi että hänkin haluaisi yhteisen lapsen.



Mentiin naimisiin, rakennettiin talo, sitten sanoin että voisin varmaan jättää ehkäisyn pois. Mies totesikin täysin jyrkästi, että ei, hän ei enää kyllä pikkulapsirumbaan ryhdy kun hän on sen lähes 20 vuotta sitten jo kerran kokenut. Oli se aikamoinen isku päin näköä, kun kerran ennen yhteen sitoutumista oli puhuttu se, että ainakin yksi lapsi saisi tulla jos on tullakseen. Kyllä siitä yritin vielä keskustella ja kiukutellakin, kun kerran oli sovittu, mutta mies suorastaan ahdistui ajatuksesta lapsesta joten lopulta luovutin.



Jokunen kuukausi tuon jälkeen oli ailahtelevia mielialoja kovasti, tuntui jopa että pitäisikö jättää koko mies kun on kusettanut minua, ja tuntui myös että elämä tulee olemaan aika tyhjää ilman lasta. Sitten kuitenkin ajattelin että toisaalta olisinkin aika vanha äidiksi ollut ja onhan niitä paljonkin lapsettomia jotka on ihan tyytyväisiä elämäänsä. tein päätöksen, etten jää märehtimään tuota asiaa, ja olen päässyt siitä aika hyvin yli.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän seitsemän neljä