Odotan esikoistani. Haluan jatkossa olla myos vaimo, en pelkka aiti. Antakaa vinkkeja miten pitaa parisuhde hyvana viela lapsen syntyman jalkeenkin!

Mutta ei sen tarvitse tarkoittaa, että huonompaan suuntaan. Elämä on täydempää äitinä/isänä.

Jos mies asettuu hyvin isänrooliin, ei haittaa, vaikka olisitkin jonkin aikaa enemmän äiti. Joillekin mieheille vain tuntuu olevan vaikea hyvksyä, että elämä muuttuu lapsen myötä ja silloin naiselle kerääntyy kohtuutonta painetta, kun pitäisi pystyä pitämään kaikki entisellään lapsesta huolimatta.



Voi olla, että ekat kuukaudet menevät niin, ettette ehdi olla muuta kuin äiti ja isä vuorokaudet läpensä. Mutta kyllä se siitä helpottaa. Kai olisi tärkeää, että sitä " kahdenkeskistä aikaa" olisi edes joskus.

hukut äitiyteen. Se on ihan luonnollista ja tervettä. Ja lapsen kasvaessa, oma aika ja tila olla muutakin kuin äiti lisääntyy taas. Kerro tämä myös miehellesi, jotta voitte molemmat suhtautua kärsivällisesti ja rauhallisesti muuttuvaan elämäänne.

niin yritä skarpata sillä osastolla kuitenkin miehesi vuoksi. Siitä ne kovimmat riidat tulee jos mies joutuu puutteessa elämään.



Niin ja olen itse huomannut että pysyy paljon reippaampana kun aamulla yrittää vähän laittaa itseään, vaikka vähän ripsaria ja kampaa edes tukkansa. Ja mieskin varmaan mieluummin edes vähän itseään laittanutta vaimoa. Niin ja tähänkin joku sanoo varmaan että vauva on tärkein yms. mutta silti sanon näin!



Niin ja yhteistä aikaa, aluksi ihan vaan kävelylle vauvan kanssa. Sitten vähän isompana hoitoon sinne mummolaan, sanoo joku täällä mitä tahansa.



Niin ja anna miehen osallistua vauvan hoitoon, äläkä väijy selän takana.

Sitten helpotti vähän, kun alkoi yöt rauhoittaumaan. Joten jaksoi panostaa vähän suhteeseenkin ja itseensä, kun sai unta tarpeeksi. Paras on kun ei ota itselleen turhia paineita asiasta, koska jos yrittää väkisin jaksaa väsyy entistä nopeammin.



Ja meillä ainakin auttoi kun keskusteltiin asiasta. Kyllä mieskin selviää vähän vähemmällä kun tietää että se vaihe loppuu joskus. Parisuhteelle kyllä kannattaa varata aikaa. Pienen vauvan kanssa se vain vaatii vähän enemmän.



Nyt neiti 7kk ja käymme kerran kuussa kaksin kahvittelemassa. Mummi tai palkattu (tuttu MLL hoitaja) lapsenvahti katsoo sen pari tuntia, kun ollaan menossa.

Kun vauva hieman kasvaa, hoidatte asianne niin, että teillä on säännöllisesti kahdekeskeistä aikaa. Aluksi tietenkin niin, että kun vauva nukkuu illalla, vietätte kahdenkeskeisen aikanne kotona muuten kuin tv:n ääressä. Kun vauva kasvaa, alatte käymään syömässä, teatterissa, iltakävelyllä jne. ihan kaksin. Ja näitä teatteri- ja syömis-iltoja ei tarvitse olla kovinkaan usein. Kunhan on tiedossa se ajankohta jolloin saatte olla kaksin, mies ja nainen, ei äiti ja isä.

Mun vinkkini menee vähän sivuun aiheesta, mutta meillä on ollut tärkeää myös se, että isä ja vauva saavat myös kahdenkeskistä aikaa.

Heti kun minulla kunto kesti, aloin käydä kerran-pari viikossa jumpalla, kotiin tullessa oli jo ikävä miestä ja lasta mutta se teki todella hyvää meille kaikille.



Ja joskus, vaikka väsyttikin, niin lapsen nukkuessa keskityin mieheeni ihan jutellen tai sitten hyvänä pitäen (vaikka ensin olisi mieluummin vaan vetänyt peiton korviin ja unta palloon!) Se kuitenkin on sen arvoista, ottaa aikaa toiselle.

meillä on eletty ilman sitä jo toistakymmentä vuotta.

(vaikka tästä saattavat jotkut hermostuakin, niin silläkin uhalla sanon...) muistakaa toistenne nimet tai aikaisemmat lempinimet, joilla kutsutte toisianne. Ettekä ole vaan äiti ja isä.



Minua joskus hirvittää, kun nuoretkin pariskunnat puhuvat toisistaan äitinä ja isänä, vaikka olisivat keskenään liikkeellä... Ei, ei ei! Minä tahdon olla miehelleni vaimo, en äiti!

kannattaa varautua siihen, että miehen kanssa kahdenkeskiset menot on jo menty kymmeneksi vuodeksi eteenpäin, ja jos hankitte useamman lapsen, aika pitenee siitä vielä sitten rutkasti. Mihinkään ei sitten enää koskaan pääse kahdestaan ilman lapsia.

" Kahdenkeskiseksi" ajaksi voi riittää vaikka vaunulenkki kolmisin. Siinä tulee juteltua rauhassa asiat läpi. Ja illat kannattaa hyödyntää, eli ei vain löhötä äänettömänä telkkarin ääressä, vaan vaikka jutellaan, " ylläpidetään parisuhdetta" tai tehdään jotain muuta yhdessä.



Ja mielellään pitäisi olla joku mummi tai kummi, joka voi tarpeen vaatiessa hoitaa lapsia vaikka vain pari tuntia kerrallaan, että voitte joskus mennä jonnekin ihan kaksistaan.



Toisaalta parisuhdetta voi " hoitaa" myös lasten kanssa. Meillä on ollut esim. hauskoja lomareissuja, vaikka lapset ovatkin mukana. Niistä jää kivoja muistoja, eikä tule tunnetta, että on vain hautautuneena kotiin.