Jos sinulle ja nykyiselle miehellesi tulisi ero

Mua jotenkin pelottaisi ajatus, että pitäisi uutta miestä ruveta katselemaan. Miten koskaan uskaltaisin vaikkapa mennä sänkyyn jonkun tuntemattoman miehen kanssa? Ja miksi menisin?



En ole myöskään viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut missään määrin ihastunut yhteenkään mieheen tai ajatellut, että tuohon voisin ihastua jos olisimme sinkkuja.



Toisaalta kyllä syvällä sisimmässäni toivoisin, että jos nykyinen parisuhteeni loppuisi, löytyisi vielä joku rakkaus. Toivoisin myös, että mieheni löytäisi uuden rakkauden jos suhteemme päättyisi. En kyllä näe, että avioliittomme voisi päättyä muuhun kuin toisen kuolemaan.

En haluaisi uutta parisuhdetta. Seuralaisia: hyvää seuraa, huomiota ja ehkä joskus jopa seksiä, haluaisin varmaankin. Kotiini en ottaisi ketään asumaan enkä rasittaisi lapsiani miesystävilläni.

varmasti, vaikka siihen menisikin kauan aikaa. Lapsia ei ole eikä tule ja todennäköisesti muuttaisin jonnekin kauas pois.

Mulla samat ajatukset myös. Miehistä on enemmän vaivaa kuin iloa. Hyvin pärjää ilman miestä, elämässä on paljon asioita jotka ovat kiinnostavampia kuin mies. Ainoat asiat joihin tarvitsen miestä, ovat ns. miesten työt, mutta ne voi ostaa palveluina, mm. autohuollot ja vastaavat.

Totta kai haluaisin! Miehet ovat kivoja, seksi on ihanaa ja ennen kaikkea tiettyä hellyyttä ja läheisyyttä ei voi saada kuin parisuhteessa. Eikä romanttista rakkautta. Näin siis ainakin jos tilanne tulisi suht nuorena eteen, ihan mummona ei uutta suhdetta ehkä enää kaipaisi.

Joskus olen tätä miettinyt ja tulin siihen tulokseen että voisin aloittaa uuden suhteen sitten kun lapset olisivat isompia, mieluiten niin isoja että ovat muuttamassa pois kotoa.



Sitä taas en tiedä että aloittaisinko suhteen nimenomaan miehen kanssa. Olen kuitenkin bi, eikä olisi ensimäinen kerta jos ihastuisin naiseen.

samanlaiset ajatukset mullakin.

Rakastan miestäni enkä halua erota, eikä onneksi ole tarvettakaan.

Luulen kuitenkin, että jos ero tulisi, se olisi miehelle paljon pahempi paikka kuin minulle.

Seksi ei ole minullekaan niin tärkeä kuin monelle, mutta en ilmankaan varmaan haluaisi olla.

Niin ja vaikka se seksi ei niin kamalan tärkeää mulle olekaan, niin aina kun mies haluaa nii yleensä "suostun", kivaahan se on.

Nyt kuitenkin tyytyväinen tähän tilanteeseen, yksi lapsikin meillä on.

Ollaan miehen kanssa toistemme ekat oikeat seurustelukumppanit, samalla myös neitsyyden toisiltamme veimme.



Jos kuitenkin ero joskus tulee, niin luulen, että jossain vaihessa alan kaivata miestä rinnalle.

Tällä hetkellä en tosiaankaan voi kuvitella olevani kenenkään muun kanssa.

Minäkään en muuten katso miehiä sillä silmällä.

Sanotaan että ainahan sitä vähän kattoo jos joku tosi komea tulee vastaan, mutta mä en ikinä hoksaa näyttääkö joku nyt eritysen hyvältä :D

Ystävienkin kanssa jos liikenteessä ja joku sanoo "hei huomasitsä ton komistuksen?" nii alan vilkuilla ympärilleni ja sitten katson ystävääni ja sanon että en nähnyt. Eipä sitä näe kun jotenkin sitä kulkee jotku laput silmillä.

Kyllä silloin joskus sinkkuna huomasi kaikki komistukset..

mutta siihen menisi aika kauan. Tahtoisin kyllä eläänkumppanin, jos saan vielä elää toisetkin 40v.

Tällä hetkellä olen niin kypsä tähän avioliittoon että en millään kiireellä olisi hankkimassa uutta parisuhdetta, mutta oletan että muutamien vuosien kuluttua tilanne saattaisi olla toinen. Tai sitten ei.



On vaikea kuvitella että voisin rakastua niin paljon että lähtisin mihinkään uusperhekuvioihin mukaan, deittailu "kevytversiona" kiinnostaisi varmasti nopeammin.