Nykyajan alakouluikäisillä lapsilla on kova AIKUISEN KAIPUU

on näissä tapauksissa:

1. perheessä on alle kolmevuotias lapsi.

2. perheessä on eka- tai tokaluokkalainen lapsi (ei siis 3 - 6 -luokkalainen)

Oikeutta lyhennettyyn työaikaaan (=osittaiseen hoitovapaaseen) ei ole uuden työsuhteen ensimmäisten kuuden kuukauden aikana. Esim. pätkätyöntekijöillä ei ole tätä oikeutta, vaikka toki aina voi yrittää neuvotella.

Työnantajalla on myös oikeus määrätä siitä, miten työaikaa lyhennetään. Välttämättä ei voi tehdä lyhempiä päiviä, vaan esimerkiksi nelipäiväistä viikkoa. Ja joissain tapauksissa lyhennettyä työaikaa ei tarvitse hyväksyä, jos se työantajan toimialaan ei mitenkään sovi.

Esimerkiksi alakoululaisten kanssa on oikeus lyhennettyyn päivään. Se auttaa kuule kummasti jo.

Esimerkiksi alakoululaisten kanssa on oikeus lyhennettyyn päivään. Se auttaa kuule kummasti jo.

Miten olisikaan, jos ei edes omien lapsien kanssa ehditä olla. Iltapäivähoito otetaan vastaan, mutta koskaan ei vastaavasti kutsuta kylään.

Miten olisikaan, jos ei edes omien lapsien kanssa ehditä olla. Iltapäivähoito otetaan vastaan, mutta koskaan ei vastaavasti kutsuta kylään.

Usein leikkipaikoilla tulee alakoululaisetkin näyttämään temppujaan ja kertomaan asioita, pienimmistä puhumattakaan. Aikuisen kaipuu on todella iso.



Täällä aina vedotaan siihen, että ulkona on turvallista lasten ulkoilla yksin. Niin onkin yleensä, mutta kyllä sitä vanhempien seuraa ja huomiota kaipaavia on paljon.

Etenkin tuo kasvatustehtävä jätetään muiden harteille joko koululle, päiväkodille tai muille aikuisille, vaikka se on vanhempien tehtävä. Ennenmmin ollaan vaan kavereita lapsille, jos sitäkään, ja jätetään ne kasvatustehtävät muille.

Minä olen kotona, joten tänne tunkisi puoli koulua...



t. 1- ja 4-luokkalaisten äiti

hyvä perusturvallisuus ja luottamus aikuisiin yleensä kun uskaltavat puhua vieraillekin aikuisille? Minusta tosi jännä että iloiset ja sosiaaliset lapset leimataan "aikuisen kaipuiseksi", kunnon suomalaisen kun pitää olla jo pienestä jörö joka ei vieraille puhu.

Jotka haluavat vain nähdä lapsen itsenäisenä ja pärjäävänä. Lapsi ehkä pärjää, mutta kaipaa aikuista kuitenkin.

ja mikä on ripustautumista ja huomionhakua aikuiselta.

Oma esikoiseni on vilkas, mutta ei hän liimaudu kenen tahansa kylkeen papattamaan asioitaan ja kerjäämään huomiota.



t. 4

hyvä perusturvallisuus ja luottamus aikuisiin yleensä kun uskaltavat puhua vieraillekin aikuisille? Minusta tosi jännä että iloiset ja sosiaaliset lapset leimataan "aikuisen kaipuiseksi", kunnon suomalaisen kun pitää olla jo pienestä jörö joka ei vieraille puhu.

meillä lapset on ilosia ja sosiaalisia näyttää meille temppuja ja myös mielellään muillekin aikuisille puistossa (kaikki aikuset ei kyllä osaa käyttäytyä ja saattavat olla töykeitäki lapselle joka vaan innoissaan esittelee uutta taitoa). Annetaan lapsille aikaa ja harrastetaan yhdessä mutta osaavat myös välillä olla omissa leikeissä keskenäänki! Mutta varmaan sit muut aattelee samaa mitä täälläki kaikki...

Minustakin erottaa erittäin selkeästi normaalin sosiaalisuuden ja huomionhaun. Miten kukaan niitä voi edes sekoittaa?



2

Meillä 5-v joka hakeutuu aina esim. puistossa juttelemaan muiden aikuisten kanssa. On ollut aina kova puhumaan, hyvin sosiaalinen ja huomionkipeä.

Kyse ei ole siitä etteikö saisi kotona huomiota vaan lapsi on vain ihan supersosiaalinen, perheen muut lapset eivät ole noin avoimia ja sosiaalisia.

Yleensä työssäkäyvillä ja sosiaalisilla vanhemmilla on myös sosiaaliset ja puheliaat lapset.

Minä teen kotona töitä - ja tosiaan tänne tunkisi kymmenittäin ei-kotona-olevien lapsia ja kyse ei ole mistään iloisesta sosiaalisuudesta tai muusta kivasta vaan joidenkin osalta ihan jo heitteillejätöstä...



t. 4

Kyllä sen lapsesta näkee milloin hän on jäänyt vaille aikuisen huomiota ja ohjeistusta tai ei ole saanut sitä aikuisen aikaa riittävästi.



Ap.

vaan työntää ne koko ajan muiden harteille hopottaen hokemaa, että ne on niin itsenäisiä ja sosiaalisia.

Minustakin erottaa erittäin selkeästi normaalin sosiaalisuuden ja huomionhaun. Miten kukaan niitä voi edes sekoittaa?

2

Ripustautuminen tarkoittaa, että esimerkiksi seuraa varjona mukana jos aikuinen liikkuu, ei pysty ollenkaan keskusteluun, vaan kaikki puhe on vain itsensä kehua ja huomion hakua. Ripustautujat saattavat siis tulla perässä sisälle.



Normaali sosiaalinen lapsi esimerkiksi näyttää temppunsa, jos aikuinen sitä kommentoi, niin vastaa vaikka kysymyksiin eikä puheenaihe ole vain hänessä itsessään. Normaali sosiaalinen lapsi on kiinnostunut muiden lasten seurasta ja kykenee leikkimään myös yksin.

Taas kotiäidit syyllistävät työssäkäyviä äitejä

Olen itsekin kokopäiväisesti opiskeleva ja osa-aikaisesti työssä käyvä äiti, mutta järjestän aikatauluni siten, että minulla on aikaa lapsille.

Sen lisäksi olemme molemmat mieheni kanssa aika perheorientoituneita, emme (tällä hetkellä) usein käy kodin ulkopuolella harrastuksissa tms. vaan vietämme aikaa lastemme kanssa mielellämme.

Ap.