Nykyajan alakouluikäisillä lapsilla on kova AIKUISEN KAIPUU

pääsemässä juroudestaan ja se on tietysti kauhean vieraista aiemmalle sukupolvelle joka on tottunut siihen että lapsen tunnistaa siitä että se mulkoilee kulmiensa alta ja suostuu sanomaan jotain vasta pitkän mairittelun jälkeen :D.

vaan ihan lapsista, jotka on jätetty sosiaalisina ja itsenäisinä "pärjäämään".



Aamusta iltaan oman onnensa nojassa.



t. 4

pääsemässä juroudestaan ja se on tietysti kauhean vieraista aiemmalle sukupolvelle joka on tottunut siihen että lapsen tunnistaa siitä että se mulkoilee kulmiensa alta ja suostuu sanomaan jotain vasta pitkän mairittelun jälkeen :D.

Tunnistan itse heitteillä olevan lapsen siitä, että ei vastaa kun kysytään. Tai vastaa murahtamalla ja viiveellä. Näiden lasten kanssa e ole puhuttu kotona, ja siksi eivät osaa luontevasti aikuisten kanssa puhua.

On työäiti, pisimmillään olen ollut yhtä soittoa kotona vuoden.



Mun mielestä kyse on paljolti siitä kuinka paljon ne lapset viettävät aikaa yksin.



Mä en siis ymmärrä yhtään miten joku sotki tähän tuon sosiaalisuusasian. Aikuisen kipeys ei ole sosiaalisuutta.

Mä en siis ymmärrä yhtään miten joku sotki tähän tuon sosiaalisuusasian. Aikuisen kipeys ei ole sosiaalisuutta.

Tekee (ilmeisesti) liian kipeää puhua asioista asioina, pitää kehittää jotain muuta hämäykseksi siihen rinnalle.

Ap.

Taas kotiäidit syyllistävät työssäkäyviä äitejä

Olen itsekin kokopäiväisesti opiskeleva ja osa-aikaisesti työssä käyvä äiti, mutta järjestän aikatauluni siten, että minulla on aikaa lapsille.

Sen lisäksi olemme molemmat mieheni kanssa aika perheorientoituneita, emme (tällä hetkellä) usein käy kodin ulkopuolella harrastuksissa tms. vaan vietämme aikaa lastemme kanssa mielellämme.

Ap.

nimittäin että opiskelet kokopäiväisesti ja käyt työssä ja vielä vietät ilmeisesti ihan hirveästi aikaa lasten kanssa? Onko lapset töissä kanssasi?

Teen kotona töitä ja samaten paljon myös lasten isä.



Nyt ovat jo koulussa, joten se kouluaika on minun työaikaani.



Kun olivat pienempiä, olivat puistotädillä/kerhossa tms. pari tuntia kerrallaan ja me limitimme sitten työaikojamme jne.



Esikoisemme ei ollut koskaan päivähoidossa, kuopuksemme oli 3 - 5 -tuntista päivää.



t. 4

hyvä perusturvallisuus ja luottamus aikuisiin yleensä kun uskaltavat puhua vieraillekin aikuisille? Minusta tosi jännä että iloiset ja sosiaaliset lapset leimataan "aikuisen kaipuiseksi", kunnon suomalaisen kun pitää olla jo pienestä jörö joka ei vieraille puhu.

meillä lapset on ilosia ja sosiaalisia näyttää meille temppuja ja myös mielellään muillekin aikuisille puistossa (kaikki aikuset ei kyllä osaa käyttäytyä ja saattavat olla töykeitäki lapselle joka vaan innoissaan esittelee uutta taitoa). Annetaan lapsille aikaa ja harrastetaan yhdessä mutta osaavat myös välillä olla omissa leikeissä keskenäänki! Mutta varmaan sit muut aattelee samaa mitä täälläki kaikki...

kaikki nyt ei vaan jaksa katella sun yessica-yannican ja nico-petterin uusia taitoja. Et taida jaksaa sinäkään kun et ole siellä puistossa ja jätät lapsesi muiden riesoiksi kerjäämään huomiota.

nimittäin jos haluan jatkaa nykyistä työuraani. Mitä mun pitäisi tehdä?

Esimerkiksi alakoululaisten kanssa on oikeus lyhennettyyn päivään. Se auttaa kuule kummasti jo.

Nehän soittelee toisilleen ja lähtevät porukalla.



Kyllä se yhteinen aika syntyy ihan muulla tavalla kouluikäisten kanssa kuin puiston laidalla päivystäen.

Oli muuten hyvä pointti. Sellaiset lapset osaavat keskustella, joille puhutaan. Yksi hyvä vinkkihän on se, että perhe syö joka päivä ainakin yhden yhteisen aterian. Toinen on, että ruutuaikaa vähennetään kaikilta perheenjäseniltä.



Iltapäiväkerho on myös tosi hyvä juttu. Olisi myös hyvä ettei ne kaikkein pienimmät 2-5 v ulkoilisi ainakaan aina yksin.





Nämä keinot auttavat jo paljon siinä, että lapset saavat huomiota.

..ei ole kohteliasta mennä heti vaan jututtamaan vierasta ihmistä toisensa perään kaikkialla ja jatkuvasti. Se ei kuulu suomalaiseen käytöskulttuuriin ja vastaanotto voi olla todella negatiivinen.

käy pojalla yksi kaveri, joka tykkää "kokeilla rajojaan" eli kiroilee, piirtelee tavaroihin jne. Ja välillä on taas tosi kiva, ihan tavallinen poika. Ei olisi tullut mieleenikään mennä samanikäisenä kaverin kotiin hakemaan huomiota tämän vanhemmilta. Selvästi pojasta huomaa, että hakee just minulta rajoja ja huomiota. Väsyttää.