En tajua lapsia, jotka itkee ja raivoaa, jos ei saa mantelia

Meidänkin kuopus sai 4-vuotiaana hirveän itkuraivokohtauksen kun sisko löysi afrikantähden uudessa pelissä. Seuraavillakin kerroilla häviö harmitti, mutta ei sentään itkettänyt. Erittäinen kilpailuhenkinen urheilijalukiolainen on vieläkin, mutta osaa hävitäkin.



Vastaus siis ihan tavallinen lapsi voi ilmentää pettymystä itkemällä, jos pettymysten sietämisestä ei ole kokemusta.

Meidänkin kuopus sai 4-vuotiaana hirveän itkuraivokohtauksen kun sisko löysi afrikantähden uudessa pelissä. Seuraavillakin kerroilla häviö harmitti, mutta ei sentään itkettänyt. Erittäinen kilpailuhenkinen urheilijalukiolainen on vieläkin, mutta osaa hävitäkin.

Vastaus siis ihan tavallinen lapsi voi ilmentää pettymystä itkemällä, jos pettymysten sietämisestä ei ole kokemusta.

Tarkotinkin, että jos näin tapahtuu joka kerta tai että sen takia se manteli pitää piilottaa taaperon lautaselle, ettei tule huutoa. Tosi mielenkiintoinen kasvatusratkaisu tämä... ap

mutta muistan kun harmitti etten saanut koskaan mantelia. Siis en koulussa, tarhassa, enkä kotona. etenkin harmitti silloin kun joku sai monta mantelia.



Eka manteli-osuma tuli kun tunnustin 15-vuotiaana pettymyksen isälleni joka keitti riisipuuroa. Sain sinä vuonna varmaan 15 mantelia, koska isä oli kipannut puuropataan pussillisen :) Kiitos ihana isä, hupsu juttusi paransi kerralla minut "mantelikateudesta"!

että mitä se auttaa piilottaa se manteli valmiiksi taaperon lautaselle, jos syy on vain se, ettei jaksa kuunnella pennun raivoamista.



Silloinhan juuri opetetaan lapselle, että kaiken saa, minkä haluaa!



Itsepä ainakin toruisin siihen malliin, jos meillä jouluaattona alettaisiin jostain perhanan mantelista kiukuttelemaan. Meillä ei nimittäin jouluna pidetä meteliä varsinkaan mitättömistä asioista.

että mitä se auttaa piilottaa se manteli valmiiksi taaperon lautaselle, jos syy on vain se, ettei jaksa kuunnella pennun raivoamista.

Silloinhan juuri opetetaan lapselle, että kaiken saa, minkä haluaa!

Itsepä ainakin toruisin siihen malliin, jos meillä jouluaattona alettaisiin jostain perhanan mantelista kiukuttelemaan. Meillä ei nimittäin jouluna pidetä meteliä varsinkaan mitättömistä asioista.

auttaa kyllä paremmin kuin lelliminen, eikä kukaan ole käskenyt torua huutamalla ja läiskimällä perseelle. Voi sanoa ihan napakasti, että nyt syödään puuro hiljaa ja nautitaan joulurauhasta. Voi myös todeta, ettei pukki tule ollenkaa, jos itkee jostain mitättömistä asioista kuten manteli. Ja siihen vielä tokaista, ettei afrikan lapset edes tiedä joulupuurosta ja mantelin etsimisestä.

Toruminen auttaa kyllä paremmin kuin lelliminen, eikä kukaan ole käskenyt torua huutamalla ja läiskimällä perseelle. Voi sanoa ihan napakasti, että nyt syödään puuro hiljaa ja nautitaan joulurauhasta. Voi myös todeta, ettei pukki tule ollenkaa, jos itkee jostain mitättömistä asioista kuten manteli. Ja siihen vielä tokaista, ettei afrikan lapset edes tiedä joulupuurosta ja mantelin etsimisestä.

ei vielä oikein ymmärrä omia tunteitaan, joten toruminen ei todella ole kovin kestävä ratkaisu, ei myöskään uhkailu, koska uhmaikäinen ei vielä oikein osaa ymmärtää tekojensa seurauksia noin pitkälle.

Mielestäni paras ratkaisu on sanoittaa lapsen harmi, kertoa, että nyt ei voida tehdä niin, vaikka hänellä onkin paha mieli ja lohduttaa. Kiukusta toruminen harvoin lievittää kiukkua.

Taapero ei saisi harmistua tai ainakaan näyttää sitä, mutta aikuisen pitää olla onnetar ja varmistaa, että se manteli tulee arvottuna, sattumana jollekin eikä sille lapselle ennakoidusti? :D Miksei voi laittaa vaikka jokaiselle mantelia, kivahan sellainen on kaikista löytää? Oma 5-vuotiaani ehdotti tuota tänään, ei mielestäni hassumpi idea.