Onko sinulla traumoja koulun juhlaesityksistä?

Ala-koulussa nautin esiintymisestä!

haukkui jos lapset ei osannut täydellisesti, outoa

Suutuin enkä mennyt esitykseen ollenkaan.

On. Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun puheviastani ja esiintymiskammosta, joka oli minulla jo ihan pienenä, vaikka olin sosiaalinen ja onnellinen lapsi.



Muuten niin mukavat opettajani yrittivät "rohkaista" minua esiintymään, sillä seurauksella että joulujuhlat yms. iloiset tilaisuudet olivat täyttä tuskaa. Olin niin hermona että mokasin joka kerta pahasti, ja sitä enemmän aina pelkäsin tulevia esiintymisiä.



Laitettiinpa minut kerran jopa kevätjuhlan näytelmän pääosaan änkyttämään. Olin silloin jotain 10-vuotias ja täysin tietoinen siitä, että minulla oli paha puhevika enkä ollut syntynyt näyttelijäksi. Ja se oli minusta ihan ok. Mutta ei kukaan kuunnellut vaikka pyysin ettei tarvitsisi esiintyä.

mutta ekan luokan joulusta muistan, että meidän esityksessä oli kanssa pari kohtausta jossa piti pyöriä parin kanssa, ja minun parini sairastui eikä päässyt joulujuhlaan. Mutta en minä siitä jänistänyt, vaan pyörin sitten ne pari kohtaa missä olisi pitänyt olla pari, yksin ja opettajakin kehui että hyvä!



Jouduin/pääsin esiintymään kaikissa koulun juhlissa, koska soitin pianoa ja lauloin kuorossa niin että se oli tuttua puuhaa.

Jännitti ja olisin mieluummin jäänyt pois esityksistä, mutta pienessä koulussa joutui mukaan 3-4 esitykseen, joissa oli soittamista, laulamista ja näytelmää.