Siis naisessa on jotain vikaa jos ei "saa itselleen" miestä??

Koska ja miksi miehen "hankkimisesta" tai "saamisesta" itselleen on tehty joku naiseuden mittari!? Tai että naisessa täytyy olla jotain vikaa luonteessa, ulkonäössä tai muuten vaan kummallinen kun ei onnistu miestä itselleen saamaan!?



Mä ainakin olen ihan totaalisen kylästynyt vastailemaan tuttujen, työkavereiden, ystävien ja sukulaisten kyselyihin siitä että enkö tosiaan ole VIELÄKÄÄN löytänyt itselleni miestä!! Se on loukkaavaa ja alentavaa, ihan kun en voisi olla onnellinen ilman miestä, kaksin tyttäreni kanssa. Kavereiden kanssa baari-iltaakin viettäessä saan aina kuulla "nyt etsitään sulle mies". Kukaan ei myöskään usko kun sanon että en kaipaa miestä!!



Mä olen tottunut pärjäämään yksin. Sain tytön 16v ja siitä asti olen melkeimpä hoitanut kaiken itse! En ehkä edes osaisi enää jakaa tätä arkea kenenkään muun kuin tytön kanssa. Enkä koe sitä mitenkään huonona! Olen onnellinen siitä mitä olen elämässä saavuttanut, mihin kaikkeen pystynyt kun olen päättänyt. En tarvitse miestä jakamaan tätä kaikkea että olisin jotenkin kokonainen tai elämä olisi täydellistä...