luovun ystävästä.

Ollaan oltu parhaita ystäviä vuosikausia, itketty ja naurettu yhdessä ja oltu joka lailla sielunsiskoja. Nyt viimeisen vuoden ajan hän on koko ajan lipunut kauemmas ja muuttunut vältteleväksi, häntä ei tavoita koskaan ja jos on joku tapaaminen saatu sovituksi niin hän poikkeuksetta joko myöhästyy tunteja tai jättää kokonaan tulematta. Useimmiten ilmoittamatta mitään.

Mä pystyn nyt, itkuni itkettyäni päästämään irti, en voi häntä pakottaa olemaan kanssani tekemisissä, ja olen ansainnut parempaa kuin nyt olen saanut.



Hei sitten H, kaipaan sua vielä kauan. Pidä huolta itsestäsi.