Lue keskustelun säännöt.
Vuoden paskin äiti -palkinto voisi tulla mulle ..
01.01.2013 |
Olen ollut viime aikoina ihan hirveä äiti. Huudan lapselle joka asiasta ja menetän hermoni, välillä kiroilen ja pari kertaa olen tukistanut. Lapsella on joku uhmaikä tai vastaava, ei tottele käskyjä ja tahalleen tekee kiusaa, ei tietenkään koko aikaa. Lisäksi seuraa minua joka paikkaan ( ikää lähemmäs 4 ), enkä saa olla missään huoneessa (edes vessa tai suihku), yksin tai rauhassa. Kuitenkaan ei kyseessä ole mikään "kauhukakara", vaan ihan normaali lapsi. Pilaan varmaan hänen itsetuntonsa tällä menolla.
En tiedä, miten pääsisin eroon tästä huutamisesta ja hermojen menettämisestä. Pelkään katkeroituvani. Olen eronnut enkä todellakaan halunnut jäädä yksinhuoltajaksi, mutta niin on näköjään käynyt. Se viha ja pettymys vaikuttaa koko elämääni, kun mies saattoi vain aina kävellä kaikista tilanteista pois ja minä jäin yksin vastuuseen. Olen hyvä äiti vain silloin, kun saan olla erossa lapsestani päivittäin muutaman tunnin, esim. arkena, kun hän on päiväkodissa ja minä töissä. Lomalla asiat lähtee heti käsistä.
Kommentit (4)
kyllä me muutkin hermostutaan lapsillemme, kun ne ovat aina kimpussa, eikä niistä saa hetken rauhaa. Ihan inhimillistä. Jokainen tarvitsee myös muuta elämää kuin jatkuva lapsen huomioiminen. Ole armollinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jolle menetän hermoni liian usein. Tottakai sitä välillä tarvitsee edes pienen hetken itselleen. Tunnistan kyllä kirjoituksestasi itseni.
Olen masentunut ja pysyn hädintuskin koossa, en jaksaisi nähdä lapsia ollenkaan. Joulua itku kurkussa rakentaessani 7-vuotias tuli pyytämään halia, ja mä vain huusin ettei mulla ole aikaa haleille kun pitää tehdä kaikki kotityöt eikä kukaan muu tee mitään.
Mä olen hirveä ja haluaisin kuolla.
Hän hakee turvan sinusta, hän luottaa sinuun. Älä pilaa sitä.