Onko muita, jotka pyrkivät sisustamaan kotinsa kierrätystavaroilla?

on tällähetkellä melkein kaikki huonekalut huutokauppalöytöjä, ihania kunnon puurunkoisia sohvia, tuolia, lipastoja ja pöytiä,samoin vanhoja kristalli- ym. lamppuja murto-osalla siitä mitä kaupasta saa. Ovat kestäneet vuosikymmeniä ennen meille tuloaan ja ovat hyviä vielä meidän jälkeenkin.

Mutta paljon pyrin löytämään kierrätettävääkin -ja myös kierrättämään omia vanhoja tavaroitani tutuille eteenpäin.

äkkiseltään uskoisin että enemmän myrkkyjä tulee esim ulkoa saasteista, mutta voin tietty olla väärässä.



Kiva olis tietää asutteko metsän keskellä, jonka ympärillä ilma on puhdasta ?

uusissä huonekaluissa on tosi paljon vahingollisia kemikaaleja, huomattavasti enemmän kuin suomalaisessa ilmassa keskimäärin ulkona. Huonekalujen kemikaalit aiheuttavat samanlaisia oireita kuin esim. home. Koulujen sisäilmaongelmat johtuvat myös paljolti esim. lattiamateriaaleista (muovimatot), joista vapautuu paljon myrkyjä (esim. ftalaatteja).



Oppia ikä kaikki!



Ap (joka asuu haja-asutusalueella)

tavaraa kenenkään muun kodista. Vanhempieni kodista taitaa olla pöytälamppu, joka melkein oli heitetty pois, mutta korjautin sen. Sitten olen saamassa yhden seinälle laitettavan kupariastian, johon laitan jotain kuivakukkia. Ehkä laitan sen kylppäriin. Sitten on pieni nätti, puinen arkku, joka tuli minulle isoäidiltäni. Olen aina ihmetellyt, että miksi siitä puuttuu avain kun on niin hieno lukko. Vasta viime aikoina olenkin tajunnut, että lukkohan on murrettu auki. Olenkin miettinyt, että olisikos siellä ollut jotain sisältöä - vaikka kirjeitä - jotka olisivat kuuluneet minulle, mutta sitähän en saa tietää koskaan. Jos on ollut kirjeitä, niin ovat saattaneet olla arvokkaita, vaikka ei olisi montaa ollutkaan. Meninkin kysymään eräältä lukkosepältä, että mistä löytyisi lukkoseppä, joka tietää miten ja osaa murtaa puulippaat, jotka väkivaltaisesti avattu joskus 1970? Ainakaan se lukkoseppä ei ketään sellaista tietänyt. Katson mitä sanotte tähän ennen kuin kirjoitan jatkoa, sillä tästä voi syntyä polttava salapoliisijuttu ja rikoskin voisi paljastua... mm suureen perintöön liittyvä...

En siis mielelläni osta muiden sisäänajamia huonekaluja mutta tykkään siitä, että on "perintönä" saatuja esineitä ja huonekaluja. Miehen äidin (joka elää edelleen) vitriinikaappi, minun edesmenneen mummon itse tekemä ryijy, ukkini vanha palkintopöytäkello, mieheni edesmenneen mummon käsitöitä, äitini kutomia mattoja, entisöity nojatuoli jolla on yllättävä ja mutkikas tausta, tauluja jne... Siis tavaroita, joilla on tarina, joista voin kertoa, kenelle ne ovat kuuluneet, kuka ne on tehnyt ja mistä ne ovat tulleet.

kaikki tavarat sohvaa lukuun ottamatta käytettyjä, mutta se nyt vaan on mennyt niin, että joko käytettynä on löytynyt just se mitä ollaan haluttu, tai sitten niin, että opiskeluaikoina ostetut tavarat on olleet niin hyvälaatuisia, että ne kestävät hyvinä. Esimerkiksi 60-70-lukujen puukalusteissa käytetty kotimainen puu on huomattavasti tiiviimpää ja kestävämpää kuin nykyiset, ulkomaiset ja tehokasvatetut puut, joista tehnyt kalusteet halkeilevat helposti. Muutenkin tuona aikana tehtiin lujaa ja kestävää. Meillä on keittiön tuolit ja pöytä 70-luvun lopulta, eikä niissä ole mitään sen suurempia käytön jälkiä. Välillä ollaan vaan hiottu ja lakattu tuoli uudelleen. Ja ovat vielä sen verran ajatonta muotoilia, että miellyttävät silmää vielä nykyäänkin. Ei vaan haluta laittaa niitä pois pelkästään siksi että kaiken pitäisi olla uutta.

mutta suurin syy on siihen, että sisustamme ja kalustamme vanhaa taloa jonne Ikea yms. ei oikein käy.

tavaraa kenenkään muun kodista. Vanhempieni kodista taitaa olla pöytälamppu, joka melkein oli heitetty pois, mutta korjautin sen. Sitten olen saamassa yhden seinälle laitettavan kupariastian, johon laitan jotain kuivakukkia. Ehkä laitan sen kylppäriin. Sitten on pieni nätti, puinen arkku, joka tuli minulle isoäidiltäni. Olen aina ihmetellyt, että miksi siitä puuttuu avain kun on niin hieno lukko. Vasta viime aikoina olenkin tajunnut, että lukkohan on murrettu auki. Olenkin miettinyt, että olisikos siellä ollut jotain sisältöä - vaikka kirjeitä - jotka olisivat kuuluneet minulle, mutta sitähän en saa tietää koskaan. Jos on ollut kirjeitä, niin ovat saattaneet olla arvokkaita, vaikka ei olisi montaa ollutkaan. Meninkin kysymään eräältä lukkosepältä, että mistä löytyisi lukkoseppä, joka tietää miten ja osaa murtaa puulippaat, jotka väkivaltaisesti avattu joskus 1970? Ainakaan se lukkoseppä ei ketään sellaista tietänyt. Katson mitä sanotte tähän ennen kuin kirjoitan jatkoa, sillä tästä voi syntyä polttava salapoliisijuttu ja rikoskin voisi paljastua... mm suureen perintöön liittyvä...

Mä tykkään enemmän noista vanhoista, kunnon puisista huonekaluista, kuin nykyajan kalusteista. On meillä joitain uusiakin kokopuisia, mutta helpompi on löytää vanhoja, joista mä tykkään.



Meillä nuo on pääosin jostain viime vuosisadan alusta tai puolivälistä. Lisää pitäisi löytää. Eiköhän me kuitenkin pikkuhiljaa löydetä ne oikeanlaiset :)