VOI ÄITIYS! Ei enää Intiaan, Nepaliin, ei "mihinkään"!

Yleensä äitien kanssa keskustelu on pelkkää äitiyden auvon hehkutusta, kun kaikki on _vaan_niin_ihanaa_ eikä millään muulla ole mitään väliä.



t. lapseton 30-v. joka pohtii pitäiskö se lapsi tehdä vai ei

Sinulla on aikaa, nauti äitiydestä.

Lapset kasvavat ja voivat lyhyemmille rupeamille ja turvallisempiin kohteisiin tulla mukanasi.olen ollut Intiassa ja Nepalissa. Ihania paikkoja mutta aivan pikkuista lasta en ottaisi mukaani sinne.

Mutta kauheasti iski tietoisuus siitä että ehkä en enää palaakaan Intiaan enää elämässäni koskaan, nyt muutekin kyllä suru olo ollut. Kuuntelin kaikkia ihania biisejä nuoruudestani youtuubista, se lisäsi jotenkin fiilistä ja kaipuuta. Mutta, kyllä äitiys on ihanaakin (itsellä 3 lasta), nyt vaan ahdistaa kun olen NIIN KOTONA, niin hemmetin kotona. Kaikella on +- -puolensa tiki!

Me pidettiin vauvavuodet paussia reissaamisesta ja sitten reput selkään ja lapset kantoliinaan.



toki reissut oli lyhyempiä kun muksut olivat ihan pieniä ja asuttiin reissuilla tapamien ihmisten kotona tai ns vierasmajoissa.



nyt kun muksut ovat isompia niin lähdetään heidän kesäloman ajaksi reissuun. Ensin suunnitellaan ja säästetään.



viime talvi oltiin jamaikalla (pitkin karibiaa), loka > maaliskuu. Lapset kävivät kotikoulua ja kansainvälistä. Eivät ole pudonneet oppimiskelkasta.



nyt esikoinen 12v tuumas, että seuraava reissu saa olla lyhyempi, että ehtii nähdä koulukavereitakin lomalla.

Häh, miten niin ette pääse "mihinkään"? Me olemme nyt Intiassa ja meillä on mukana 4-vuotias poika. Olemme täällä yhteensä viisi kuukautta ja lapseni on nauttinut täällä olostaan hirmuisesti. Intialaiset ovat hirvittävän lapsirakkaita ihmisiä, koska he uskovat että lapset ovat pikkujumalia kun heillä on vielä viattomuutensa tallella. Ei kannata mennä näihin megakaupunkeihin ja vielä parempi jos teillä olisi yhteyksiä paikallisiin ihmisiin. Meillä on paljon tuttavia Intiassa ja he mielellään auttavat meitä koska vieras on kuin jumala :)

Lapsi mukaan, jos on terve. Mieti mitä ruikutat. Mun lapsi on erityinen ja jopa risteily Tallinnaan on välillä IHAN LIIAN HAASTAVAA.



Silti viitsi tyhjästä valittaa.

Nyt varsinkin kun koulussa eli silloin kun pieni niin kannattaa tehdä niitä pitkiä kalliita kaukomatkoja. Koululaisen matkat maksaa enemmän ja ne pitää sovittaa koulujen lomiin joten koko perheen matkan hinta voi olla jopa kaksinkertainen kun äkkilähtötarjouksilla. Lisäksi hankala päästä muulle kuin viikon matkoille jollei halua anoa lomaa koulusta eli syysloma ja hiihtoloma. Lisäksi esim hiihtolomalla koulusta odotetaan että lapset todella hiihtäisivät lomalla...

lapsi tai useampikaan olisi este aktiiviselle elämälle ja matkustelulle? Ei se nimittäin ole, jos ette itse halua. Tietysti matkustaminen on helpompaa, kun ei tarvitse kantaa vauvaa rinkassa ja toista rinkkaa sen lisäksi, mutta aika äkkiähän ne lapset oppivat kävelemään.

Nyt vuoden vaihtuessa ja nuoruusajan biisejä kuunnellessani iski oikein ahdistus, tää on nyt niin tätä. T. entinen rinkkaselkäseikkailja

Ja maailma oli parempi paikka miten kun juoksit ympäri maailmaa kuluttaen lentopetroolia vaih ihmettelemässä eksoottista maisemaa? Onko sinulla millään muulla väliä kuin omilla elämyksillä? Etkä halua tehdä tai saada aikaiseski mitään rakentavaa? Teetkö edes töitä? Autatko ketään?

rinkka selkään ja lapset huostaan. Seikkailut, uudet kokemukset, se todellinen elämä on aina mahdollisimman kaukana lapsista, jotka ovat pelkkä taakka ja ongelma.



Kun olet kuollut, se Intia on yhä paikallaan, mutta se ei muista sinua. Yksikään maisema ei kaipaa sinua, ei ainutkaan auringonlasku. Rinkkasikaan ei välitä, kuka sitä kantaa.



Jos olisit rakastanut lapsiasi ja ollut heidän kanssaan, he muistaisivat sinut.

rinkka selkään ja lapset huostaan. Seikkailut, uudet kokemukset, se todellinen elämä on aina mahdollisimman kaukana lapsista, jotka ovat pelkkä taakka ja ongelma.

Kun olet kuollut, se Intia on yhä paikallaan, mutta se ei muista sinua. Yksikään maisema ei kaipaa sinua, ei ainutkaan auringonlasku. Rinkkasikaan ei välitä, kuka sitä kantaa.

Jos olisit rakastanut lapsiasi ja ollut heidän kanssaan, he muistaisivat sinut.

Eikö juuri se ole itsekkyyden huippu, että vaatii että joku muistaa sinua vaikka oletkin jo kuollut? ohis

ei se äitiys tarkoita että pitää siellä kotona vaan nyhjätä.pienenkin lapsen kanssa voi matkustella ja tehdä kaikkia asioita.välillä on myös hyvä viedä lapsi hoitoon esim.isovanhemmille ja viettää aikaa ilman lasta.en tajua ihmisiä jotka ajattelevat että kun lapsi tulee ei voi enään tehdä mitään.me olemme ainakin lapsen kanssa matkusteltu jo vauva-ajasta alkaen ja välillä viedään hoitoon ja mennään ilman lasta.ei se hyvä vanhemmuus ole sitä että kotona nyhjätään.johan siitä lapsestakin tulee pelokas nyhverö kun ei muuta elämää näe.

rinkka selkään ja lapset huostaan. Seikkailut, uudet kokemukset, se todellinen elämä on aina mahdollisimman kaukana lapsista, jotka ovat pelkkä taakka ja ongelma.

....

Jos olisit rakastanut lapsiasi ja ollut heidän kanssaan, he muistaisivat sinut.

Noinko ap ilmaisi itseään? Tuoko viesti sulle välittyi ap:n tekstistä? Ihan tosi?

toi oli juuri se mun isoin pelko kun mietin hankkiako lapsia. Olin matkustellut vaikka missä ja pelkäsin että matkustelu tyssää täysin. Nyt silloinen ajattelu tuntuu kamalan pinnalliselta. Lapset on tuoneet elämääni niin paljon iloa ja syvyyttä.



Ja arvaa mitä, muutin kahden lapsen kanssa ulkomaille ja matkatahti sen kun kiihtyi! Juuri tehtiin mantereiden välinen lento, lapseni on huippumatkustajia!

On muitakin vaihtoehtoja kuin olla lapseton reppumatkailija tai kyyhöttää vuosikymmeniä perheasunnossa eikä käydä särkäniemeä kauempana.

mä olen reissannut niin paljon ympäri maailmaa että vikat reissut eivät oikeesti enää antaneet mitään. Tuntui että kaiken on nähnyt jo moneen kertaan.



Alkoi ärsyttää pienet asiat, esim pienet lapset eivät enää olleet suloisia vaan taskuvarkaita ja kerjäläisiä. Turistia saa huijata ja vahingossa jos jotain mitätöntä tapahtui, tuntui hetkeksi että matka meni pilalle. Piti aina itselle välillä jutella järkeä.



Mulla on pitkät vaaleat hiukset ja puhun montaa eri kieltä, kun mentiin jonnekin rannalle, sain aina juttuseuraa ja Suomea pidetään hyvin eksoottisena maana monessa paikkaa.



Kun tulee näitä matkakilpailuja, tiedän 90 % vastauksista, kun olen käynyt niin monessa paikassa ja kokenut paljon.



Been there, done that



Nyt kotiäitinä ja elän elämäni upeinta aikaa



Aikansa kutakin.

Mä tavoitan sun ajatuksen, mutta toisaalta uskon että nuo kaksi lumihangessa parhaillaan touhuavaa lasta ovat iloisia, että äitinsä valitsi heidät matkustelun sijaan :) Ja kyllä sulle niitä matkatilaisuuksia tulee, viime kädessä se on sinusta kiinni.