Lue keskustelun säännöt.
Menis nyt tää joulu ohi
22.12.2012 |
jotta voisin tappaa itseni. En jaksa enää, en yhtään.
Kesällä hain tähän masennukseeni apua, totesivat vain minun olevan 2-suuntainen ja tähän lääkitys sekä sairausloma sekä heippaheit.
Nyt kesän jälkeen kolme osastojaksoa, mittava neuroleptilääkitys ja pitkä s-loma.. ei mitään apua tähän tuskaan ja ahdistukseen.
Joo, minulla on neljä lasta, ihana mies ja kaikki päällisinpuolin ok.
Sisältä kuitenkin aivan loppu, rikki ja henkisesti olen kuollut jo ajat sitten.
Kuolemankaipuuni on suunnaton, en välitä enää miten lapset pärjäävät äidin itsemurhan kanssa elämästään, jäähän heille isä.
Päätökseni on lopullinen ja sen tuoman lohdun turvin jaksan joulun yli.
Psykiatria ei minua auttanut vaikka vielä kesällä uskoin niin, että apua hakemalla selviän tästä.. pahemmaksi oloni vain meni lääkkeiden aloittamisen jälkeen. Kuljen päivät kuin sumussa, väsyneenä ja syrjäytyneenä.
Mies tietää, että olen toivoton tapaus etten nouse tästä kuopasta enää.
Minä kuitenkin yritin, muttei siitä mitään tullut.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon sinunkin sairauteen on monenlaisia lääkkeitä olemassa, joku niistä luultavasti tekee tosi paljon paremman olon. Nimenomaan tuo, että sinulla on kaikki päällisin puolin hyvin, vihjaa kemialliseen epätasapainoon aivoissa, joka on hoidettavissa. Hoitohenkilöstö ei ole ole ottanut sinua tarpeeksi vakavasti. Tiedän, että noissa oloissa ei enää jaksa kiinnostua testaamaan liutaa uusia lääkkeitä, että josko elämänhalu löytyisi. Lyön vain ulkopuolisena kylmän faktan pöytään: asiat muuttuvat paremmiksi, jos jaksat elää siihen asti. Kyse voi olla parhaassa tapauksessa vain viikoista. Älä ajattele kanssaihmisiä, vaan sitä että sinulla voi ihan oikeasti olla taas lähitulevaisuudessa mukava elämä. Ja sinä olet sen hitto vie ansainnut!