Lue keskustelun säännöt.
Säälittää ystävän elämä...
02.12.2012 |
Aina kun tapaamme yrittää kaikkensa pitääkseen kulissit pystyssä. Puhuu aina siitä miten miehensä menestyy niin hyvin työelämässä ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Heikkoina hetkinään on kuitenkin paljastanut kauhean totuuden: mies on kotioloissa aivan kamala. Aluksi oli lähinnä henkisesti väkivaltainen, nykyään myös fyysisesti. Retuuttaa ja tönii vaimoaan. Pienille lapsilleen ei ole tehnyt mitään fyysistä, mutta huutaa ja karjuu.
Lisäksi mieheltä tuntuu puuttuvan empatia ja moraali täysin. Työelämässä menestyy siksi, että puukottaa toisia hävyttömästi selkään ja ajaa vain omaa etuaan. On siten kohonnut johtavaan asemaan, ja nauttii alaisten nöyryyttämisestä.
Selkäpiitä karmii jos tuota miestä joutuu tapaamaan. On niin itseään täynnä ja muita halveksiva ettei ole tosikaan. Vaimonsa tuntuu pelkäävän häntä jopa julkisilla paikoilla, mies saattaa koska tahansa räjähtää.
Tämä kaikki saa minut huomaamaan kuinka onnekas itse olen. Mieheni ei ole kovatuloinen eikä johtajatasolla, mutta mikään määrä materiaa ja mammonaa ei tule koskaan korvaamaan sitä että hän on kiltti, turvallinen ja luotettava. Haluaisin yli kaiken auttaa ystävääni, sillä hänellä on paha olla, on sen itsekin myöntänyt. Kahden pienen lapsen takia ei halua jättää miestä, vaikka minun mielestäni pelottava ja etäinen isä on lapsille pahempi asia kuin avioero. Ystävälläni ei myöskään ole kunnon koulutusta tai ammattia, vaan miehen rahoilla elää. Miehen, joka luultavasti jonain päivänä vielä pettääkin, ellei ole sitä jo tehnyt.
Surettaa kovasti, enkä keksi mitään ratkaisua asiaan, minähän en voi tähän vaikuttaa, ystäväni pitäisi haluta muutosta elämäänsä. Hän on siihen kuitenkin liian heikko, enkä halua riskeerata ystävyyttämme taivuttelemalla häntä eroamaan.
Kommentit (24)
Noita tainoita on maa pullollaan, ikävä kyllä! Kyllä voit ihan hyvin tehdä anonyyminä ilmoituksen lastensuojeluun, joka käy vaikka jututtamassa naista siellä silloin, kun mies ei ole kotona tai että nainen menee käymään heidän juttusillaan. Hän saattaa jopa avautua vieraalle, joka ei ole liian läheinen ja saada sitä kautta apua itselleen ja lapsilleen. Tai voi ruveta vaatimaan miestään hoitoon, narsististen piirteiden kanssa pystyy elämään myös normaalia elämää, kunhan käy juttelemassa ammattihenkilöiden kanssa!
ilmoittaa johonkin, mutta toisaalta pelkään hirveästi että aiheutan vain ongelmien eskaloitumisen. En halua olla vastuussa mistään kamalasta, mutta en myöskään haluaisi joutua vuosien päästä katumaan sitä etten tehnyt mitään vaikka näin ystäväni tukalan tilanteen.
On aivan hirveää ajatella kuinka paljon näitä tapauksia on, eikä kukaan aavista mitään! Päälläpäin tämä ystäväni perhe on aivan ihanteellinen ja upea! Ja todellisuudessa mies on kotinsa diktaattori, väkivaltainen ja täysin empatiakyvytön. Millaisen miehen mallin lapsetkin saavat! Jos jotain hyvää pitää etsiä niin kuten aiemmin kirjoitin, niin tämä saa minut näkemään oman tavallisen mutta turvallisen ja rakkaudentäyteisen liittoni uudessa valossa.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse seuraan vastaavaa tilannetta, mutta ei säälitä. On ihan riittävästi säälimistä sellaisissa, jotka eivät voi tilanteelleen mitään. Nuo voisivat, mutta eivät halua.
Olen nähnyt niin uskomattomia selviytymistarinoita, että tuollainen lähinnä tympäisee. Ihmisellä on kaikki mahdollisuudet käsissään, mutta valitsee nynnyilemisen. Oma valinta. Sitä saa mitä tilaa.
Mutta lasktensuojeluun pitäisi ilmoittaa että edes lapset saisi tuommoisilta pois. Ei saa huolehdittua edes itsestään saati lapsista.
Ihanaa, että on olemassa kaltaisiasi ihmisiä.
Tilanteessasi on mahdollista päästä purkamaan omia tuntemuksiaan auttaviin puhelimiin, esimerkiksi
evl:n palvelevaan puhelimeen (http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?Open…)
tai mielenterveysseuran kriisipuhelimeen
(http://www.mielenterveysseura.fi/tukea_ja_apua/kriisipuhelin/)
tai naisten linjalle
(https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten+voimme+auttaa/)
Näin ulkopuolisena haluan kiittää juuri Sinua siitä, että ajattelet ystäväsi hätää. Tarjoaisin kahvit, mutta koska se on näin etänä hankalaa, niin toivottavasti hankit itsellesi jotain herkkua palkinnoksi :)
****
Ja te muut, jotka tunnistitte itsenne ap:n kertomasta. Soittakaa tekin. Tehkää jotain. Kodin kuuluu olla paikka, jossa jokainen saa olla oma itsensä ja hyvällä (tai pahalla) mielellä ja turvassa.
Ja ne, joilla on Ihana Mies. Nyt menette halaamaan sitä ja sanotte sille, että se on ihana! Pussatkaa myös!
Oletko ihan varma, ettei ihan pienen pieni kateuden peikko ole istunut olallasi? Minulle syntyi viestistäsi kuva, että olet tuntenut alemmuutta ystäväsi edessä ja kadehtinut hänen menestyvää miestään mutta nyt se oma pienipalkkainen nahjuskin tuntuu taas ihan kivalta kun se ei kuitenkaan hakkaa. Taidat tuntea ennen kaikkea vahingoniloa.
Oletko ihan varma, ettei ihan pienen pieni kateuden peikko ole istunut olallasi? Minulle syntyi viestistäsi kuva, että olet tuntenut alemmuutta ystäväsi edessä ja kadehtinut hänen menestyvää miestään mutta nyt se oma pienipalkkainen nahjuskin tuntuu taas ihan kivalta kun se ei kuitenkaan hakkaa. Taidat tuntea ennen kaikkea vahingoniloa.
tää on klassinen "huoleksi" puettu vahingonilo. Huh, nousee karvat pystyyn. Eikö olisi terveempää olla ihan vaan vahingoniloinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan varma, ettei ihan pienen pieni kateuden peikko ole istunut olallasi? Minulle syntyi viestistäsi kuva, että olet tuntenut alemmuutta ystäväsi edessä ja kadehtinut hänen menestyvää miestään mutta nyt se oma pienipalkkainen nahjuskin tuntuu taas ihan kivalta kun se ei kuitenkaan hakkaa. Taidat tuntea ennen kaikkea vahingoniloa.
mulla on tismalleen sama tunne tää on klassinen "huoleksi" puettu vahingonilo. Huh, nousee karvat pystyyn. Eikö olisi terveempää olla ihan vaan vahingoniloinen?
Olen se sama, joka tuolla ylhäällä nimitti ap:ta "tosiystäväksi", joka "säälii"...
Myötätunto toista kohtaan ilman että nostaa itsensä jalustalle - sitä on todellinen ystävyys.
Oletko ihan varma, ettei ihan pienen pieni kateuden peikko ole istunut olallasi? Minulle syntyi viestistäsi kuva, että olet tuntenut alemmuutta ystäväsi edessä ja kadehtinut hänen menestyvää miestään mutta nyt se oma pienipalkkainen nahjuskin tuntuu taas ihan kivalta kun se ei kuitenkaan hakkaa. Taidat tuntea ennen kaikkea vahingoniloa.
olen kateellinen siitä että ystävälläni on käytössä enemmän rahaa kuin minulla. Minulla on muitakin ystäviä joilla on enemmän rahaa kuin minulla, ja olen kateellinen heillekin. Ehkä joku on vastineeksi kateellinen minulle vaikka siitä, että minulla on ihanat lapset ja käymme perheen kanssa vuosittain etelässä? Kateus on ihan normaali tunne.
Se nyt ei kuitenkaan liity siihen että ystäväni mies pahoinpitelee perhettään sekä sanallisesti että fyysisesti. Tätä tarinaa seuratessani olen todellakin oppinut että elämä voi olla kamalaa ja epävarmaa vaikka sitä rahaa olisikin tilillä ja paljon. Vahingoniloa en pystyisi koskaan tuntemaan ihmistä kohtaan, joka on kuvaamassani tilanteessa. Uskon myös sataprosenttisesti, että ystävälläni olisi parempi olla ilman miestään, vaikka elämän luksuspuoli siitä vähän kärsisikin. Kuinka hienot muistot jäävät kynttiläillallisesta hienossa ja kalliissa ravintolassa, jos mies hiljaisella äänellä sättii ja haukkuu koko illallisen ajan, ja pahimmassa tapauksessa käy käsiksi kotiin päästyään?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttaa ystävääsi kertomalla ja miettimällä hänen kanssaan mistä saa apua, ja käymällä läpi sitä, miten hän voi toimia jos haluaa lähteä suhteesta. Vaikka se ei juuri tällä hetkellä tuottaisikaan tulosta, niin jotain jää kuitenkin itämään. Ja on helpompi hakea apua, kun sitä on etukäteen käynyt läpi.
toisten yksityisasiat kaikelle kansalle. Pitäisit vain huolen omista asioistasi.
Kerrohan nyt kenet tuosta voi tunnistaa? Muuta kuin joku voi tunnistaa itsensä.
ei kukaan voi tunnistaa edes itseään varmaksi... Korkeintaan jos on tunnistavinaan itsensä niin toivottavasti asia herättää ajattelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä ystävääsi itseään esim. nämä kirjat, joissa narsismista kerrotaan osuvasti?
Ensimmäinen kirja, Naamiona terve mieli, on hyvin tunnettu ja luettu perusteos asiasta. Toinen teos, Sieluani et saa, on hieno selviytymistarina naisen tiestä ulos avioliitosta narsistin kanssa.
http://www.nettikirjakauppa.com/fin/tuotekategoriat/?id=33&selProduct=3…
http://www.bookplus.fi/kirjat/rissanen%2c_minna/sieluani_et_saa-13521869
ketjua, koska ystävästä on taas kuulunut huolestuttavia tietoja viikonlopun aikana. Miehen käytös on kerta kaikkiaan mahdotonta hyväksyä. Tekisi mieli ilmoittaa jonnekin ja tekisinkin sen heti, jos koskisi lapsiin, mutta koskee vain ystävääni. Mietin uskaltaisinko paljastaa asian ystäväni vanhemmille? Menetän kyllä siinä ystäväni luottamuksen, mutta mitä muuta voisin tehdä?
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet oikeasti huolissasi niin uskallat ja jos uskot, että paljastamisesta olisi apua. Siis, että ystäväsi vanhemmat ovat sellaisia, että osaavat junailla asiat oikein. Jos ystäväsi vanhemmat soittavat vihaisen puhelun vävypojallee niin seuraukset tuskin ovat toivomasi. Tätä tarkoitin. Ja kyllä sinne lastensuojeluun voi soittaa vaikka lapsia ei hakataan. Kamala henkinen ilmapiiri on lasten kannalta hyvin huono asia. Olisipa sitten viranomaisilla paperilla jotain isää vastaan sen huoltajuusriidan tullessa.
ystävääsi pitää tuossa suhteessa häpeä. Lähteminen suhteesta tarkoittaisi epäonnistumisen myöntämistä. Siksi todella jyrkät kannanotot ja suoraan sanomiset voivat vaikeuttaa keskinäistä suhdettanne. Ystäväsi pitää jotenkin voida pitää omat kasvonsa, vaikka hän itse tietääkin, että asiat eivät ole hyvin. Sen vuoksi tuossa tilanteessa olevat eivät välttämättä kestä sellaisia kommentteja, jotka voidaan tulkita negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki täsmää..:(
kirjoitinko sinusta, kun samassa tilanteessa on varmasti tuhansia naisia tässäkin maassa. Mutta tunsimme toisemme tai emme, niin haluaisin sanoa sinulle vain että lähde. Jos miehesi on kuvailemani kaltainen niin lähde. Sellaista käytöstä ei varmasti ole lapsiesi hyvä nähdä, ja kadut varmasti myöhemmin ettet lähtenyt, koska on hyvin epätodennäköistä että mies muuttuisi. Mielestäni vaimoaan pahoinpitelevä mies ei todella rakasta perhettään. Minunkin ystäväni vetoaa usein siihen että miehellä on hyviä päiviä jolloin ollaan niin rakastunutta, mutta tosimies ei hakkaa tai lannista henkisesti silloinkaan, kun toinen ärsyttää tai muuten menee huonommin.
-ap-
Sillä erotuksella, että isä osallistuu paljon lasten elämään. Manipuloi äitiä, joka on lähestulkoon katkaissut välit "omiin ihmisiin".
Itse olen ratkaissut asian sanomalla ystävälle, että kiinni käyminen ei ole hyväksyttävää missään tilanteessa, ja että seuraavan kerran kun kuulen sen tapahtuneen en jätä asiaa siihen vaan ilmoitan poliisille ja lastensuojeluun. Tämähän aiheuttaa sen ettei minulle kerrota mitään. Mutta tuntui että on tehtävä selväksi, ettei tuota pidä sietää.
Olen ilmoittanut myös tarpeen tullen majoittavani ko äidin ja lapset ja tukemaan muutenkin jos hän päättää tilanteelle tehdä jotain.
rohkeaa sinulta! Minun on tehnyt mieli uhata sillä että ilmoittaisin viranomaisille kuinka kamalissa oloissa lapset asuvat, mutta en uskalla kun pelkään juuri sitä että pian ystäväni ei uskalla kertoa mitään kenellekään. Lisäksi olen varma että ystävän mies tulisi asiasta aivan raivohulluksi ja yrittäisi kaikin keinoin vedellä naruista että saisi selville kuka heistä on ilmoittanut.
Minun ei tarvitse luultavasti koskaan majoittaa ystävääni, sillä hänellä on rakastava perhe, joka asuu melko kaukana, eli miehenkään ei olisi helppo lähteä sinne riehumaan. Surullista on sekin, että perheellä ei ole ystäväni tilanteesta aavistustakaan...
-ap-
ystävääsi pitää tuossa suhteessa häpeä. Lähteminen suhteesta tarkoittaisi epäonnistumisen myöntämistä. Siksi todella jyrkät kannanotot ja suoraan sanomiset voivat vaikeuttaa keskinäistä suhdettanne. Ystäväsi pitää jotenkin voida pitää omat kasvonsa, vaikka hän itse tietääkin, että asiat eivät ole hyvin. Sen vuoksi tuossa tilanteessa olevat eivät välttämättä kestä sellaisia kommentteja, jotka voidaan tulkita negatiivisesti.
olen itsekin tulkinnut ystäväni tuntevan häpeää. Miksi hän muuten korostaisi perheensä materiaalista toimeentuloa ja suurta varakkuutta? Miehensä kun on niin pätevä ja hyvä ja etenee urallaan kuin ohjus. Todellisuudessa mies on vain sitä tyyppiä joka kiipeää huipulle kyynärpäiden avulla. Tai ainakaan minä en ole hänessä mitään johtajankykyjä tai suurta älykkyyttä havainnut, on vain niin pollea että varmaan harhauttaa muutkin pitämään itseään keskivertoa pätevämpänä. Minä en toki edes suhtaudu häneen objektiivisesti, niin kamalia juttuja olen hänestä kuullut. On tämä vaan tuskaisa tilanne kun tietää ystävänsä kärsivän, mutta mitään ei oikeastaan voi tehdä.
-ap-
Noita tainoita on maa pullollaan, ikävä kyllä! Kyllä voit ihan hyvin tehdä anonyyminä ilmoituksen lastensuojeluun, joka käy vaikka jututtamassa naista siellä silloin, kun mies ei ole kotona tai että nainen menee käymään heidän juttusillaan. Hän saattaa jopa avautua vieraalle, joka ei ole liian läheinen ja saada sitä kautta apua itselleen ja lapsilleen. Tai voi ruveta vaatimaan miestään hoitoon, narsististen piirteiden kanssa pystyy elämään myös normaalia elämää, kunhan käy juttelemassa ammattihenkilöiden kanssa!
mutta ehkä voit jollain tavalla varautua olemaan läsnä silloin, kun ystäväsi päätöksen tekee - tarjoamaan lämpimän vaatekerran, etsimään turvakodin yhteystiedot ja pitämään numeron käsillä, selvittämään, miten elämän saa uudelleen jaloilleen, jos joutuu lähtemään kaikesta karkuun?
Jos mies on tarpeeksi paha kontrollifriikki, niin jo pelkkä tietojen etsiminen netistä voi olla ystävällesi vaarallista, puhumattakaan, että yrittää omaan kotiinsa jemmata jotain varastoa rahasta ja tarvikkeista, joita tarvitsisi mukaansa jos päättää lähteä.
Kerrohan nyt kenet tuosta voi tunnistaa? Muuta kuin joku voi tunnistaa itsensä.