Mistä se johtuu, että lapsi koko ajan kimputtaa jotain, mistä on sanottu, että ei käy?
Lapset on lapsia, joten en sinänsä kritisoi, mutta ihmettelen, mistä tämä johtuu. Kyseessä ekaluokkalainen, hyvien ja jämäköiden vanhempien lapsi. Monet jutut on lapsen kanssa ihan tuskaa. Kun tehdään jotain, lapsi koko ajan kysyy, että eikö voida tehdä näin ja miksei tehdä näin, vaikka on monta kertaa selitetty, miksei voida tehdä ja etukäteen sovittu, että ei tehdä niin.
Kommentit (7)
Meilläkin naapuri keksii täysin järjettömiä syitä vaikka sille, miksi pitää laittaa sininen pipo. Lapset kyseenalaistavat ne typeryydet, ja naapuri on ihmeissään, että miksi vain hänen lapsensa ovat vaikeita.
Mulle se on kukkien käärimistä kimpuksi, jos sille joku merkitys pitää antaa...
säännöistä tai vaikka siitä, mitä pitää pukea ulos (kun on kylmä). Lapsi inttää sekä vanhemmilleen että esim. minulle.
Kimputtamisen merkitys selvinnee sanaa ennestään tuntemattomalle fiksulle lukijalle kontekstista, niille, joilla on heikompi päättelykyky, kerrottakoon, että se on inttävää pyytämistä.
Ap
että eivät osaa vielä neuvotella. Onko tuo joku vaihe? Onko kenenkään palstailijan lapsi tuollainen?
Ap
Pienestä pitäen ollut sama juttu. Kyseenalaista kaiken. Luonteenpiirre, rasittavaa vanhemmille, mutta kertoo eräänlaisesta luovuudesta ja siitä, että osaa ja haluaa kehittyä. Jos aina tekee niinkuin käsketään, ei keksi mitään uutta.
Ja meillä siis muitakin lapsia, joista tämä yksi on omanlaisensa.
että lapsella menee kaikki aina pilalle, kun ei voi tyytyä siihen, mitä just ollaan tekemässä. On joskus tosi vaikeaa suhtautua iloisesti, kun pitää jatkuvasti - karrikoiden - selittää, miksi ei voi juosta rekan alle.
Ap
Pitää joskus vain sanoa että asia on näin ja piste. Siksi että minä sanon.