Joululahjapsykoosissa oleva sukulainen

Minulla on sukulainen, jonka asenteeseen olen täysin kyllästynyt. Hänelle tärkeintä ovat LAHJAT. Mitä hänen lapselleen ostetaan, mitä hänelle ostetaan, mitä hän ostaa muille. Mistään muusta hän ei puhu eikä muuten ole tekemisissä paitsi lahjatoiveita kysyäkseen.



Suhtautumisemme on aivan eri planeetalta, joten ei ihme että olemme ajautuneet erimielisyyksiin tästä. Minulle on nimittäin AIVAN SAMANTEKEVÄÄ saanko lahjoja esimerkiksi syntymäpäivänä vai en. Tottakai jos joku haluaa muistaa minua kivalla lahjalla niin olen siitä iloinen. Mutta missään tapauksessa se ei ole kenenkään velvollisuus enkä odota lahjoja. Toki jonkun lahjan tuominen kuuluu joskus hyviin tapoihin.



Mutta tällä serkullani lahjojen merkitys on paisunut aivan yli äyräiden. Lapseni hädin tuskin tietää kuka tämä ihminen on. Eihän serkku ja perheensä ole meidän kanssa muuten tekemisissä. Ei soitella, paitsi minä joskus soittelen heille päin. Ei nähdä, paitsi jos minä joskus teen aloitteen. MIKSI meidän pitäisi ostaa heille lahjoja tai toisinpäin?? Rahavarat ovat rajalliset ja jos kulutan aikaa, vaivaa ja rahaa lahjojen hankkimiseen niin silloin se suuntautuu jollekin oikeasti läheiselle jota näen usein, jonka kanssa vaihdan ajatuksia, joka haluaa nähdä minua ja niin edelleen. Johan tässä saisi yhden kuukauden palkan käyttää kaikkien sukulaisten ja kumminkaimojen lahjomiseen jos aina olisi kaikille ostamassa jotain!



Ennen kaikkea: lahja on mielestäni aina vapaaehtoinen ja jos sellainen tulee, siitä iloitaan! Sitä ei voi tilata tai vaatia tai edellyttää toiselta. Serkkuni on käsittänyt lahjojen idean ihan väärin ja näyttää nyt minulle hapanta naamaa kun en ole osallistunut tähän hänen maniaansa.



Mitä tulee vaikkapa jouluun, minusta olisi ihanaa mennä perhekunnat yhdessä vaikkapa joulukahville ja -glögille jonnekin kaupungille ja vaihtaa kuulumisia! Tai yhdessä laulamaan joululauluja johonkin tilaisuuteen jouluviikolla. Tai viedä kynttilät yhdessä hautausmaalle.