Viihtyykö kukaan yöelämässä selvinpäin

En juo ollenkaan mutta tykkään istua joskus baarissa juttelemassa kavereiden kanssa tai vaikka miehen kanssa kahdestaan bändikeikoilla.

Joskus jos kuskina oon ollut, tai seuraavana päivänä joku tärkeä meno. Näin pikkujouluaikaan en suosittele selvinpäin menemistä baariin. Ite joskus erehdyin, oli niin kauheeta katsottavaa ja aikamoinen myötähäpeä tuli, ja ajatus että olenko itsekkin noin sika kännissä baarissa! (En)

Toki jossain suht rauhallisessa pubissa voi istua, tai vaikka pelata bilistä.



Nuorempana olin niin levoton ja innostunut baareista, että lähdin vaikka kuskiksi kunhan pääsin baariin. Tuolloin siis iha yökerhotyyppisiin paikkoihin tanssimaan.



Nykyään mua alkaa jotenkin vituttaa olla kännisten ihmisten keskellä. Se kun huomaa, miten ihmiset alkavat humaltua ja lässyttää jotakin typerää jonka tietää johtuvan vain kännistä (siis jotakin "syvällistä"), ja se miten ihmisjoukossa tuntuu todella ärsyttävältä kun känniläiset törmäilee päin naamaa (kun on itsekin kännissä niin sulautuu porukkaan eikä se törmäilykään ärsytä). Lisäksi tulee sellainen myötähäpeän sävytteinen ahdistus kun katsoo ja kuuntelee kännisiä ihmisiä ja miettii, että tuoltako mäkin sitten vaikutan.



Nuorempana se humaltuminen oli vaan niin hienoa ja tuntui niin siistiltä ja sosiaalisestikin oli aina parhaimmillaan pienessä maistissa. Niin kaaauhean hauska ja hurmaava ja puoleensavetävä. Mitä ilmeisimmin muidenkin mielestä, mutta nekin oli kännissä...



Nyt siis olen 30 ja baarissa käyminen on parin viime vuoden aikana vähentynyt todella radikaalisti. Olen muuttunut bilehileestä kotihiireksi. Krapulatkin on niin kauheita nykyään (tai siis niin pitkiä, menee monta päivää että normaali energisyys palaa), ettei senkään takia kovin usein halua mennä kännäämään. Ja tosiaan selvin päin baareissa (ainakin yökerhoissa) on aika hajottavaa.