Erittäin kaunis ystävä tai sukulainen
Oletteko te olleet tilanteessa, jossa joku teidän lähipiirissänne on poikkeuksellisen kaunis ja te itse tavallisen näköinen? Miltä se on teistä tuntunut? Minulla on tällainen tilanne ja olen aika kateellinen hänelle (kun hän on myös hyvin fiksu ja herttainen luonteeltaankin). Tunnen itseni kömpelöksi, väsyneeksi ja harmaaksi hänen rinnallaan. Varsinkin silloin, kun mieheni on seurassamme. Ajattelen, että mieheni koko ajan vertaa meitä ja huomaa, miten "huonot kaupat" on tehnyt. Huomenna kohtaamme jälleen (hän on mieheni veljen vaimo), hän asuu ulkomailla. Olen alistunut jo etukäteen jäämään hänen loistonsa ja eloisuutensa varjoon. Hän on myös nuorempi minua, pukeutuu ihanasti, upeat hiukset jne. Itse olen neljän lapsen kotiäiti ja sairastanut myös masennusta. Tällaisen eloisan kaunottaren vierellä tuntee itsensä vain niin mitättömäksi.
Kommentit (10)
joskus sitä vain miettii, että miten joku on saanut niin paljon hyvää (kauneus, hyvä luonne jne.)ja sitten tuntee itsensä vielä huonoksi ihmiseksi kun on kateellinen.
Mieti mitä voisit oppia häneltä, että voisit itsekin tuntea itsesi ihanaksi ja kauniiksi. ota mallia hiustyylistä, pukeutumisesta jne.
Hän on todella kaunis, fiksu ja ystävällinen. Huvittavaa seurata esim. baarissa kuinka kaikki miehet pörräävät hänen ympärillään ja kuolaavat :D
Ulkomailla sain paljon huomiota, ehkä olin kaunis, mutta ei se tuntunut miltään. Huono itsetunto, olisi pitänyt nauttia:)
Mutta kyllä se kauneus rupeaa iän myötä rapistumaan, lohduttaudu sillä
Ikää mulla nyt jo yli 50v ja kauneus on katoavaista, jollei hakeudu kirurgin veitsen alle ja katso mitä suuhunsa pistää
Olen itse se kaunotar. En tiedä mitä muut ajattelee.. Viimeksi kun parhaan kaverini peheineen näin niin sen mies vaan kyttäs mun tissejä.. Huoh, niin puuduttavaa!
Hmmm...minulla on yksi poikkeuksellisen kaunis sukulainen ja kaksi erittäin kaunista ystävää. Olen kyllä ehkä itsekin keskivertoa nätimpi - en kuitenkaan mikään klassinen kaunotar.
Sukulaiseni olisi voinut tehdä pitkän uran mallina ja on edelleen n. 40 v. erttäin kaunis ja hoikka. Luonteeltaan vaatimaton ja mukava - ei koskaan ylpeä. Hänellä on aina kaunis kampaus ja erittäin upeat vaatteet. En kadehdi - koen, että omatkin asiani ovat hyvin.
Teinityttönä kärsin jonkun verran, kun ystäväni oli todella kaunis ja suosittu. Opin häneltä kuitenkin myös paljon itsevarmuutta, josta on ollut hyötyä myöhemmin elämässä ja esim. työelämässä.
Ennen kadehdin ihmisiä enemmänkin, mutta sitten ymmärsin, että pitää asettaa omat tavoitteet ja pyrkiä niihin. Nykyään jos tunnen kateuden pistoksen, koitan siirtää sen omaksi tarmoksi ja voimavaraksi - näin hyödyn itse ja voin keskittyä omaan elämääni.
Uskon, että jokainen ihminen voi löytää avaimet onnelliseen elämään - ulkonäkö voi siinä auttaa, mutta se ei määrää elämän suuntaa ja onnellisuutta. Kauneus on katoavaista ja vanhetessa ulkonäköpaineet vähenevät - ehkä se on hyväkin asia.
näistä kaikista viesteistä, niissä oli kaikissa paljon mietittävää. Vierailu on nyt tältä erää ohitse ja se meni sitten kuitenkin ihan kohtuullisesti. Kyllä itsestäänkin saa paljon irti, kun vähän tsemppaa, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ehkä on hyvä, että on välillä tällaisia "piristysruiskeita" arjen keskelle. Etukäteen aina vain panikoin tilanteita. Hän on kuitenkin niin sydämellinen, ettei hänestä voi olla pitämättä!
On todellinen kaunotar, yli180cm pitkä ja todella upean näköinen nainen. On myös erittäin mukava ja sosiaalinen luonteeltaan. En kadehdi, ollaan tosi hyviä ystäviä. Itse olen ihan ok nätti 20cm lyhyempi keskiverto suomalainen nainen. Tunnemme toisemme pitkältä ajalta ja myös lapsemme ovat hyviä ystäviä keskenään.
Siis miehen veljen vaimo oli kaunotar Italiasta.
Olin aina ihan paskana, kun näimme häntä. Heille tuli avioero, ja olen siitä onnellinen. Edelleen muistelen häntä ristiriitaisin tuntein. Onneksi heillä ei ollut yhteisiä lapsia.