Lue keskustelun säännöt.
Voi hitto kun hävettää lapsen käytös (ja oma)
30.11.2012 |
Oltiin mummilassa ja lapsi innostui huomionpuutteessa läpsimään lapiolla vaaria ja serkkuaan. Kopsautteli semmoisella pienellä leikkilapiolla ja kailotteli muutenkin liian äänekkäästi juttujaan. Itse olin toisessa huoneessa, ja kuulin kuinka mummini sanoin "minä mieleni pahoitin"-äänellään lapselle, että "ei saa, se sattuu". Odottelin, josko lapsi tottelisi. Kun ei totellut, kävin aika kärkevään sävyyn uhkaamassa jäähyllä.
No, siltikin lapsen piti vielä kokeilla lapiotaan kiellettyihin asioihin, joten otin lapsen penkille istumaan. Siellä sitten lapsi huusi pienessä yksiössä kuin syötävä... Aaargh.
Ei ole erityisen ylpeä olo! Varsinkaan kun tiedän mistä lapsi on pinnansa perinyt ja miksi on niin huomionkipeä. Myönnän, olen väsynyt ja äkäinen USEIN. :(
T. Häpeävä äiti
Kommentit (9)
Miksi koet huonoa omaatuntoa, kun olet laittanut aiheesta lapsellesi rajat?
Meillä on ihan samat säännöt joka paikassa, miksi mummolassa pitäisi olla eri säännöt?
Ja tuo huitominen on muutenkin semmoinen asia, joka on syytä saada loppumaan ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Eihän aikuisetkaan saa hermostuessaan ja harmistuessaan ketään vaan vetää päin näköä. Sekin on syytä lapsen oppia mahdollisimman varhain, et ole tehnyt mitään väärää ja huutamisesta ei kukaan ole vielä rikki mennyt, ei ne mummotkaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, ihan ekana: oletan, että kiellät ja uhkaat lasta rangaistuksilla, muttet valvo loppuun saakka niiden toteutusta. Eikö niin? Ja korotat ääntäsi usein ja lapselle on aikamoinen toleranssi kieltojen ja huutojan ja uhkailuiden suhteen. Näin oletan teille käyneen.
Kasvatus on pitkäjänteistä työtä ja on oltava ihan selkeät rajat ja perusssäännöt: lasta ei saa uhata rangaistuksilla, joita ei kuitenkaan voi eikä aiokaan toteuttaa: Jos vielä riehut, joulupukki ei tule ollenkaan tänä vuonna. Jos lyöt, et pääse koko loppuvuotena enää leikkimään kavereille. Jos et mene nyt nukkumaan, ei mennä enää ikinä uimahalliin.
Sinun täytyy selvittää itsellesi, mitä aikuiselta kasvattajalta vaaditaan. Aikuista käytöstä (ei huutamista ja mesoamista ja uhoilua) ja selkeitä sääntöjä, joita ei ole liikaa ja niiden toteuttamista noudatetaan. Ensin tulee vaikeaa, mutta sitten lapsi alkaa ottaa sinut vihdoin tosissaan. Muuta tietä ei ole.
Älä huuda, älä läpsi, älä vajoa lapsen tasolle, vaan pysy aina aikuisena, rauhallisena ja määrätietoisena. Riitatilanteiden ulkopuolella positiivista palautetta kaikesta hyvästä ja paljon.
mutta kannattaa toimia heti, ennen kuin ehtii alkaakaan.Vaikka kuinka on herkkis, niin muita ei huidota.
todellakaan uhkaile turhia enkä mä nyt kovin usein huudakaan lapselle. Lapsi on vaan aika vilkas tapaus ja varsinkin väsyneenä (kuten nyt), käytös menee ihan överiksi.
Lapsi kyllä muisti sitten loppuillan, että mitä tarkoittaa kunnolla oleminen ja jäähy; pukiessa venkuroi tahallaan vastaan ja sanoin, että jos ei nyt anna pukea kiltisti päälle, niin vien uudestaan nurkkaan istumaan jäähylle. Sen jälkeen vaatteet meni ihan kivasti päälle.
Ehkä eniten mua nyt vaan ärsyttää se, että en ole lapsen kanssa tarpeeksi. Tai ole tarpeeksi läsnä. Kun sisimmässäni tiedän, että jos olisin intensiivisesti läsnä, niin lapsi olisi todella kiltti. No, lapsi oli nytten tosi väsynytkin hoitopäivän ja hoitoviikon jäljiltä.
Ja mua ärsyttää myös se, että kun menin väliin, niin äitini yritti estellä, että "no älä nyt, ei tässä mitään". Hemmetti. Ja sitten kun lapsi parkui nurkassa, niin tuli ottamaan valokuvia (kielsin sen, lapsikin rääkyi, että "ei saa ottaa kuvia") ja sitten puheli lapselle. Eihän se lapsi meinannut rauhoittua ollenkaan. :/
ap
Mulla on tyttö reilun kolmen vuoden ja kuulostaa aika samalta kuin sun lapsi :) Meillä oli (ja on aina vaan toisinaan) tuota läpsimistä ja potkimista mutta TODELLA paljon se on nyt vähentynyt kun aloin ottaa siihen kunnolla "kiinni" eli joka ikinen kerta kun löi tai potki niin joka kerta sanoin ettei noin saa tehdä ja sitten mentiin jäähylle. Jäähyltä tultaessa pidin vielä puhuttelun ja sitten piti vielä pyytää anteeksi. Eli kun jaksoin vaan monta kertaa ottaa asiaksi että aina kielletään johdonmukaisesti niin touhu on kyllä vähentynyt. Nykyään en käytä enää jäähyä, sanon ainoastaan että "sun pitää tulla leikistä pois jos et osaa olla (esim. pikkusiskon kanssa).
Toi kun sanoit että lapsi on sisimmässään kiltti, niinhän se onkin mutta tottakai ikään kuuluu koetella rajoja ja nyt sun pitää vaan pysyä tiukkana näissä asioissa. Helli, hoivaa ja rakasta muulloin mutta kielletyt asiat on ehdottomasti ei. Rajat on sitä rakkautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä lasteni kanssa muuten hömpötän ja leikin ja otan mukaan arkisiin touhuihin, siitähän se rakkaus koostuu ja samalla tulevat oppineeksi mikä on sallittua ja mikä ei. Ei se huutaminen tarkoita ettet sä rakastaisi :)
mutta miten pienessä yksiössä voit olla toisessa huoneessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja muu porukka olohuoneessa. Nih.
ap
on 2v9kk, että pitäis jo tietää, että muita ei huidota.
Nyt vaihtui suunta. Paljooooon positiivista huomiota ja hellyyttä ja huitomiseen nollatoleranssi. Lapsi on oikeesti tosi herkkis luonteeltaan ja mä olen varmaan liian "kova". Lapsi saattaa muakin huitaista kun suuttuu jostain tai komennan. Varsinkin jos otan syliin, että kannan jostain tilanteesta pois, niin tulee räpylää päin näköä.
ap