Kokemuksia, ero asiaa

ketään eronneita paikalla?

niin en ihan heti uskoisi miehen lupauksia. Sinuna mä ehkä päästäisin miehen hieman lähemmäksi ja yksi ainoa "virhe", niin mitkään anteeksipyynnöt tai lupaukset eivät enää saisi edes harkitsemaan suhdetta. Jos taas kaikki sujuu puolikin vuotta hyvin, niin sen jälkeen voisin ehkä harkita uudestaan suhdetta.

Toisaalta aika harvoin tuollaiset ihmiset pystyvät parantumaan ja lopettamaan muille ilkeilyn ja pitämään puolisoaan oikeasti tasavertaisena ja kunnioittamaan häntä.

Mitä enemmän mä kirjoitan, niin sitä enemmän mä alan olemaan sitä mieltä ettei välttämättä kannata antaa edes mahdollisuutta, jos kerran lapsillakin menee nyt hyvin.

eli luulo, että mies nyt muuttuu, etenkän kun mitään muutosta ei ole havaittavissa. En ihan pienin perustein alkaisi mitään muutosta tekemään.



Mikäli aa tms onnistuu vuodenkin ajan, voisin ehkä harkita, mutta riskinsä siinäkin on. Alkoholismista ehkä toipuu, mutta miten noista alistamisista yms?



Unohda menneet ja jatka eteenpäin, kun kerran asiat ovat kerrankin hyvin.

Jos sinulla ja lapsilla on nyt kaikki hyvin, miksi palaisit vanhaan?



Pärjäät kyllä ja löydät vielä rinnallesi miehen, joka arvostaa sinua.

ihmettelenkin näitä sekavia tunteitani, kun tähän asti olen ollut varma, että entiseen en palaa.

Enkä nyt tosiaan ole takaisin menossa, pidän oman asunnon ja jatkan elämää päivä kerrallaan.

Liekö se eron lopullisuus joka saa tunteet sekaisin?!

Ja todella ollaan lasten kanssa tyytyväisiä, lapset tapaavat isäänsä säännöllisesti.

En jaksa uskoa muutokseen, mutta joskus mieltä kaihertaa kaikenlaiset hullut ajatukset..

Ap

ottaa miestä takaisin. Se on mielipiteeni, mutta mistä me tiedämme kuinka ihana mies on ollut sinulle hyvinä hetkinä. Itselläkin oli tosi huono mies paljon solvauksia ja oman egonsa pönkittämistä. Olin naisena aliarvostettu suhteessa ja meillä on nyt 7kk vauva, voin paljon paremmin eron jälkeen, jaksan enemmän siivota ja stressaan vähemmän. Meillä ei kyllä ollut avioliitto josta onkin varmasti paljon vaikeampi erota. Sinä sen miehen parhaiten tunnet, mutta puheesi perusteella en minä ainakaan ottaisi takasin. Joudut taas pettymään ja pettymään... tai jospa ottaisit miehen "koe ajalle" ja katsoisit onko hän oikeasti muuttunut ja miten teillä menisi.. Toivottavasti sait jotain selvää tosta tekstistä heh :D. Tsemppiä!

jatkat matkaa lapsinesi.



Meillä oli samanlaista harkinta-aikana, ja kuukausi siitä, kun hynttyyt oli tahdostani lopullisesti erillään, ex löysi uuden ihanan naisen, jonka kanssa meni avioon ja nyt 8vuoden kuluttua siel on samat kuviot kuin meillä aikanaan.



Mihinkäs se koira karvoistaan pääsee!

Älä ota takaisin. Jos se tosissaan haluaa muuttua niin voihan se muuttua teidän virallisen eronkin jälkeen. Ei se mikään lopullinen piste tavallaan kuitenkaan ole. Te eroatte vain paperilla, kerta olette muutoin jo fyysisesti eronneet.



Jos se oikeasti sinut haluaa ja muuttuu niin mikä estää sitten mahdollisuuden antamisen.



Tyypillistä, että juuri ennen "tuomiota" lupaillaan parannusta ja anellaan takaisin. Sehän se vasta kiduttamista onkin!

olihan meillä toki hyviäkin hetkiä, ja johonkinhan mä miehessä rakastuin aikoinaan. Mutta kyllä tosi on se, että viimeiset pari vuotta on ollut jatkuvaa riitelyä, juomisen ja huonon käytöksen sietämistä ja itkua, paljon itkua. Enkä halua olla mikään kynnysmatto, jonka yli kävellään ja jolla ei ole omaa tahtoa..

Ja lapset tietysti on etusijalla ja heidän hyvinvointi.

Miten sitä voi samalla muistaa joka ainoan ilkeyden,mitä toinen on sanonut ja kaivata kuitenkin niitä onnellisia hetkiä?

No,tulipahan vakuuteltua itselleen, että parempi yksin lasten kanssa, kuin huonossa suhteessa.

Ap

Lataat alkoholismia, henkistä väkivaltaa, ylikävelyä, huonon käytöksen sietämistä ... Miten nämä jakautuivat miehesi ja sinun kesken?

En usko hetkeäkään, että miehesi käyttäytyi vain huonosti ja sinä vain siedit ja itkit.

Mulla ei ole omaa kokemusta erosta, mutta muista kriiseistä kyllä ja sen tiedän, että jos näkee myös omat virheensä, on helpompi selvitä. Antaa omat virheet itselleen anteeksi ja kun tajuaa, että me kaikki teemme virheitä, on myös helpompi antaa toiselle anteeksi. Sen jälkeen voikin jatkaa elämää ilman takertumista menneeseen.