Lue keskustelun säännöt.
Ilkeintä mitä äitisi on sinulle tehnyt/sanonut? Minun äitin
20.10.2012 |
haukkui pukeutumistani huorahtavaksi jos oli minihame tai muuta kuin verkkarit.
Luki päiväkirjani aina, viimein 15v lopetin päiväkirjan pitämisen kokonaan koska äiti aina luki sen.
Avasi minulle lähetetyt kirjeet ja kommentoi sisältöä. Minulla oli kaveri kauempana ja kirjoiteltiin usein. Ja pari kirjekaveria ulkomailta. Koskaan en saanut yhtäkään kirjettä ilman että se oli avattu.
Muita kohtalosisaria joilla tällainen äiti?
Nyt olen neljän lapsen äiti, enkä näe äitiäni kuin kerran pari vuodessa. En vaan voi tavata kun muistan miten kamala hän oli minua kohtaan.
Kommentit (10)
aivan mun äidiltä :/
Pahin on ehkä se kun odotin ehkä vammautunutta vauvaa, niin hän sanoi, että "Harmi nyt kun mä tästä sun raskaudesta sanonut jo omille tuttavilleni"
Pahin on kuitenkin mitä muistan lapsuudestani se kun olimme sairaalan päivystyksessä kovan flunssan tms takia. Sinne tuli meidän ystäväperhe, jonka lapset olivat kriittisessä tilassa auto-onnettomuuden jälkeen. Heidän äitinsä ei siis ollut onnettomuudessa, vaan tuli katsomaan lapsiaan ja odottamaan kunnes he pääsevät leikkauksesta. Niin meidän äiti alkoi iloisesti kertomaan kuinka raskasta on ollut, kun ei ole flunssan takia nukkunut pariin päivään. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetuntoon kolahti silloin, mutta olen päässyt niistä yli. Toivottavasti olen viisaampi kasvattaja ja katson nyt eteenpäin, en taakse.
Itsetuntoon kolahti silloin, mutta olen päässyt niistä yli. Toivottavasti olen viisaampi kasvattaja ja katson nyt eteenpäin, en taakse.
ollaan väleissä nykyään mut en silti voi unohtaa.
Aina kun vieraillaaan äidillä, mä jännitän et mitä nyt tulee. yksikään käynti ei mene ilman jonkinlaista piikkiä.
ai, sulla on uusi paita - se on ihna kiva, oisko niitä ollut punaisenakin? (kysyy näin kun olin ostanut sinisen villapaidan)
kyl mäkin olen eteenpäin menny - mut silti äidin piikittely painaa mieltä.
-haukkui minut lehmäksi ja huoraksi kun olin 14v.
-luki päiväkirjani
-kävi käsiksi kun olisin lähtenyt isäni luokse siksi aikaa, kunnes äiti rauhoittuu
-tutki kaikki laatikkoni, kaapit, taskut jne.
Tuossa nyt muutama. Lopulta muutin isäni luokse kun en enää jaksanut äitiäni. Eipä ole lämpimät välit vieläkään. Itse asiassa emme ole olleet tekemisissä yli vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tosin avannut niitä itse, vaan luki sitten jälkeenpäin. Huomasin, että oli kronannut pöytälaatikoitani ja just noita kirjeitä ja päiväkirjaa.
Hän vahti myös kaikki menemiseni ja tulemiseni, en ikinä päässyt kotiin ilman että äiti alusvaatteisillaan pörhelsi paikalle: Ai sä tulit nyt kotiin. Kenen kanssa. Kenen kyydissä.
Koskaan ei kehunut, muistan kerrankin kun olin iloisena lähdössä ulos poikaystävän kanssa äiti vielä ovenraosta heitti "Ei se sinua jaksa kauaa katsella".
Pahin heitto kuitenkin tuli kun olin alle kouluikäinen. Äiti lähti kauppaan ja sanoi, että jos ei tule kotiin, on kävellyt jokeen, koska olen niin hankala lapsi. Ja lähti ja jätti minut kotiin miettimään hädissäni, uskallanko herätä yövuoron jälkeen nukkuvan isäni, kun aina oli erityisesti kielletty, ettei nukkuvaa isää saa häiritä.
Äiti on myös marttyyri, joka piti kahdenkin viikon pituisia mykkäkouluja, jos asiat eivät menneet niin kuin hän halusi. Istui keittiössä kädet sylissä huokaillen, kun muu perhe söi ruokapöydässä, esimerkiksi.
Hakkasi mattopiiskalla, nahkavyöllä, remmillä koivuvitsalla, ei antanut ruokaa, halusi näännyttää nälkään, haukkui huoraksi, läskiksi, narkkariksi ilman mitään aihetta. Jatkanko ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3: äärimmäisen ajattelematon äiti sinulla. Otan oaaa. Selvisivätkö ne lapset? Entä sinun vauvasi tilanne?
Itse halusin päästä tansseihin 15-vuotiaana ystävieni kanssa. Äitini suuttui ja huusi: "Mene sitten, huora!"
En ollut saanut vielä edes ensisuudelmaani. Olin ns. kiltti tyttö, en meikannut enkä pukeutunut provosoivasti. Järkytyin äitini sanoista todella paljon. Äiti ei koskaan pyytänyt anteeksi.
Joskus ihan tavallisen riidan päätteeksi muutenkin hermokireänä ollut äitini sanoi, ettei välittäisi vaikka kuolisin pois. Riita ei mitenkään edes liittynyt terveydellä leikkimiseen tmv. Hän on käynyt riidan tuoksinassa pari kertaa käsiksi. Rintaliivejä en olisi saanut vielä kunnolla teini-ikäisenäkään pitää, koska hänen mukaansa näin mitättömät rinnat eivät mitään liivejä tarvitse.
Noin muuten on ollut todella ylihuolehtivainen. Ei olisi antanut mihinkään mennä ja suuttui usein todella pahasti. En oikeasti ollut edes mitenkään vaikea lapsi tai teini. Äidilläni vain on vähän aina ollut ongelmia vihanhallinnan kanssa. Todella rakas äiti hän kuitenkin minulle on. Jokainen tekee virheitä.
aivan mun äidiltä :/
Pahin on ehkä se kun odotin ehkä vammautunutta vauvaa, niin hän sanoi, että "Harmi nyt kun mä tästä sun raskaudesta sanonut jo omille tuttavilleni"
Pahin on kuitenkin mitä muistan lapsuudestani se kun olimme sairaalan päivystyksessä kovan flunssan tms takia. Sinne tuli meidän ystäväperhe, jonka lapset olivat kriittisessä tilassa auto-onnettomuuden jälkeen. Heidän äitinsä ei siis ollut onnettomuudessa, vaan tuli katsomaan lapsiaan ja odottamaan kunnes he pääsevät leikkauksesta. Niin meidän äiti alkoi iloisesti kertomaan kuinka raskasta on ollut, kun ei ole flunssan takia nukkunut pariin päivään. :/