Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitteko tilanteessani yhteyden perheneuvolaan tms.
03.02.2006 |
Meillä 2 lasta, 4 vuotias ja 1 vuotias. 4 vuotiaalla on kauhea uhmaikä ja nyt tuntuu että voimat on loppu. En siis enään selviä uhmatilanteista kunnialla vaan rupean huutamaan. Fyysistä väkivaltaa ei ole. 4-vuotias ei tottele enään ollenkaan. Käyttää koviakin otteita tuohon 1-vuotiaaseen. Hermoja repii löisää se että 1-vuotias on ylivilkas...aina joka paikassa. Lisäksi on miehen kanssa parisuhdeongelmiaa.
Onko siis syytä hakea apua, ajattelin että jos haenkin apua liian herkästi. Onko jollakin kokemuksia perheneuvolasta?
Kommentit (11)
meillä poika muuttui kamalaksi juuri 4-vuotiaana. Silloin tehosi tarrat: jos oli kiltti pikkuveljelle, niin siitä päivästä sai tarran. Ja viiden tarran jälkeen sai itse valita mitä tehdään (hampurilaiselle, ratikkamuseoon tms.).
Ensimmäisinä kolmena päivänä ei tarraa tullut. Mutta kun poika sen oivalsi, niin se toimi erittäin hyvin -jonkin aikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin, se telkkarissakin mainostettu, jäähypaikka.
Laitan tuoli keskelle sellasta huonetta, missä itsekin liikutaan, meillä yläkerran halliin keskelle lattiaa, ei näy leluja, ei talkkaa ym. siinä istuu niin kauan että on kolmeminuuttia hiljaa. Sen jälkeen jutellaan minkä takia kävi istumassa. meillä pelkkä uhkaus tuolista kotona auttaa jopa kaupassakin:)
Toisaalta mun mielestä ei oo koskaan pahitteeks jutella ammatti-ihmisen kanssa, neuvolastakin vois saada apua.
Kyllä niitä liikenee.
Meillä ei sitä ongelmaa ettei apua saatais, sitä tyrkytetään vaikka perheessämme ei ole mitään ongelmia(mies on töissä, ei alkoholi ongelmia, ei mielenterveysongelmia, ei väsymystä, ei ongelmia parisuhteessa, ei väkivaltaa). Ainut mitä on niin pienet kaksoset(se kai riittää sit syyksi). Kunta tarjosi jo raskaus aikana apua, tietenkin otin vastaan. Mikäs siinä että joku tulee avuksi kolme kertaa viikossa vaikken apua kyllä sillai tarvitsisikaan. Olen tästä sanonut, mutta haluavat vaan tulla ja ehkäistä mun väsymystä.. En ole kyl koskaan ollut väsynyt ja tuskin tulen olemaankaan!
Minkään ei tarvitse olla pielessä, että haluaa apua ja tukea lasten kanssa! Parempi ennaltaehkäistä ongelmia! Perheneuvolaan vaan rohkeasti yhteys!
kaikesta. En kestä kuulla kolinaa, en mölinää, en minkäänsorttista hanttiinlaittamista. Ja juuri tuolloin nämähän laittavat. Ovat aivan ihania muksuja, mutta kun minä olen tasapainoton ovat lapsetkin. Minun ongelmassani ei puhuminen auta. Oma aika auttaisi, mutta sitä ei ole... jaksuja sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kävin itse juttelemassa alueemme perheneuvolassa pari kertaa syksyllä ja menen taas pian, ihan oman jaksamisen takia, lisäksi olen saanut tukea ajatuksilleni Jari Sinkkosen kirjasta pienistä pojista hyviä miehiä. Meillä on jäähypenkki ollut aina käytössä, samoin palkitsemistarrat. Kyllä niistä saa apua. Ja omasta harrastuksesta saa voimaa.
Tsemppiä teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin auttoi vilkkaisiin 4- ja 5 -vuotiaisiin syy-seuraus-suhde kasvatus eli kun lapsi oli ollut päivän " kiltti" , niin sai helmen pilttipurkkiin- ja kun purkki on täynnä( n 2 vk siiihen menee), niin ostetaan toivelelu ( ei tarvitse olla kallis).
Voit toki soittaa kasvatus- ja perheneuvolaankin, mutta kiirehän heilläkin on.
- Maltti on valttia.
4-vuotiaan kanssa. Ensviikolla 1-vuotiaalla neuvola. Taidan ensin ottaa siellä puheeksi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on maksutonta palvelua meille kaikille.
Kun tilanne on ihan jumissa, kestää ratkaisun löytyminenkin paljon pidempää. Varaa aika ihmeessä! Erittäin fiksua ajattelua mielestäni.
Toki voit kysyä aluksi neuvolasta, mutta ainakin meidän kunnassa kuntalainen voi vararata ajan perheneuvolaan ihan itsekin. Eipä siinä tarvitse kolmatta mielipidettä, jos sekä sinä että miehesi koette tarvitsevanne keskusteluapua.
Ratkaisu voi olla yllättävän helppokin löytää. Ulkopuolinen osaa katsoa ihan eri asioita teidän elämästä ja löytää syitä eikä vain seurauksia.
Onnea teidän perheelle!