Lue keskustelun säännöt.
Mä olen hylkiö. Kaikilla elämänalueilla. Miksi?
29.11.2012 |
Mulla ei ole yhtään ystävää, ei edes kaveria. Ei ketään kelle soittaa, eikä kukaan soita mulle. Ennen oli, paljonkin, mutta jotakin on tapahtunut viimeisen n. 5 vuoden sisällä, esim. vanhat nuoruudenaikaiset ystävät kadonneet kuka mistäkin syystä tai syyttä. Työkavereiden kanssa tulen toimeen, mutta en vietä vapaa-aikaa, olemme täysin erilaisia ihmsisiä ja heillä on omat piirinsä. Olen kyllä yrittänyt, mutta en kelpaa seuraksi.
Olen itse aktiivisesti yrittänyt saada kontaktia ihmisiin, esim. tilanteessa, jossa itselläni on ollut kiire töihin, ja yllättäen puolituttu tuttava on alkanut vuodattaa elämäänsä ja asioitaan kuin paremmallekin ystävällä, keskellä katua, hirveä tilitys hyvin intiimeistäkin asioista. Koska mulla on ollut kiire, olen sanonut, että tossa on mun numero, soita niin jatketaan ihmeessä juttua sitten, kun mun on nyt pakko mennä. Joo, mä soitan, sanotaan.
No, sitä puhelua ei koskaan tule. Olen ollut näissä tilanteissa vähän ihmeissäni, ja pettynyt sitten, kun tilanne on ollut sellainen, että olisi ollut luontevaa soittaa jos tuttavalle viitsii avautua noin.
Edes, oikeasti, treffipalstoilla kukaan ei ota kontaktia eikä vastaa viestiin mitään!
Käytännössä olen aivan ihmeissäni, mikä hylkiö ja muista ihmisistä syrjäytynyt musta on tullut.
Oudointa tässä on se, että tilanne on muuttunut ihan muutamassa vuodessa, osaan olla sopivan sosiaalinen, en tuppaudu, ja treffipalstoillakin on riittänyt vientiä vielä 10v sitten, sekä oikeassa elämässä on käynyt flaksi ihan tarpeeksi, jopa liikaa, osaan kirjoittaa ja olla hauska, mutta nyt mua ei ole enää olemassa kenellekään! Miten tämä on mahdollista?
Ainoa kontakti ulkomaailmaan on työ, jos 3 kertaa vuodessa käyn yksin pubissa, ei kukaan tule puhumaan eikä edes näe mua. Ja se, että netissäkin mut ignoorataan täysin, on jo tosi erikoista. Mitä helvettiä on tapahtunut.
Nyt istun kotona miettimässä, että olen hylkiö, kaikkien karttama, vastenmielinen ihminen, ja lakkaan yrittämästä. Millä en tarkoita mitään tuppautumista, vaan sitä, kun joskus ihmisille sanotaan että itsestäkin se on kiinni, pitää tehdä aloitteita ja yrittää itsekin. No, olen yrittänyt mielestäni, mutta kukaan ei halua olla kanssani tekemisissä enää. Ihan hirveää.
Kommentit (27)
Joskus kuka tahansa voi ajautua tuollaiseen jamaan, ettei ole ystäviä ympärillä ja kaikki ahdistaa. Toivon sulle iloa ja valoa, että jaksat luottaa tulevaan. Koska tää on vaan anonyymi keskustelupalsta on mun turha jaaritella ja lässyttää miten kaikki muuttuu paremmaksi. En voi sitä luvata mutta kirjoituksesi kosketti ja uskon, että moni muukin ajattelee samalla lailla. Entä jos sinä puhuisit jollekin ja pyytäisit lähtemään johonkin vapaa-aikana? Vaikka samaa sukupuolta olevaa tuttua, työkaveria, vanhaa kaveria tms? Ihan vaan "mennänkö leffaan, kaljalle, teatteriin, syömään tai kahville? Että kaipaat aikuista seuraa ja juttelua syksyn synkkyyteen. Kirjoitit niin hyvin, että susta on todellisuudessa varmaan vaikka mihin. Kaikkea hyvää toivon sinulle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin mulla ei ole ollut aiemminkaan niitä ystäviä ja kavereita. Töissäkään en ole, mun ainoa kontakti ihmisiin on av.
Fb:ssäkin mä olen yksin, harvoin kukaan noteeraa juttujani tai kuviani.
Kyllähän sitä ihmettelee, että miten ihmeessä mulle aina on näin käynyt, vaikka muka on niin hauskaa ollut niissä pätkätöissä, kursseilla, sun muissa yhteisöissä, joissa olen ollut.
En tietenkään itse aina ole numeroa tyrkytellyt, mutta joskus kuitenkin, mutta ikinä ei ole kukaan pyydellyt multa.
No käyhän tää näinkin. Ja kun av:lta lukee, mitä mammat toisistaan ajattelee selän takana, niin ei tuu kauhean ikäväkään ihmisiä:)
hei niin se vaan on , et elämässä tulee aikoja kun tuntuu just tolta. Itsellänikin on ollut sama tilanne n 2-3 vuota sitten, en tiedä miksi. Nyt olen löytänyt uusia ystäviä ja elvyttänyt vanhoja.
Se on vaan niin´, että masentunut mieli saa huono itsetunto-olon ja se paistaa. Usko vaa, että sussa ei ole vikaa ja tilanteesi ihan varmaan vielä paranee. ota ihan rennosti vaan ja rakasta itseäsi:)
eivät vastaa puhelimeen kun kerran vuodessa kerään itseni ja soitan. Eivätkä soita takaisin.
Siinä esimerkissäni se tuttava tiesi, että mulla on oikeasti kiire (töihin), ja lisäsin vielä numeron antaessani, että keksitään vaikka jotain kivaa tekemistä yhdessä (liittyi hänen tilitykseensä). Tuttu jopa lipsautti vahingossa antaneensa mulle tahallaan väärän numeron (kun kauan sitten puhuttiin siiderillä käymisestä, mutta numero ei toiminutkaan, eikä siitä mainittuaan myöskään tarjonnut oikeaa numeroa). Oli mulle tosi kiva tilanne..ai tää antoi sit väärän numeron...Ihan kuin olisin joku hullu stalkkeri, jota pitää huijata.
Hulluinta on tosiaan se, että ne pubit känniset örisijätkään ei kiinnitä muhun mitään huomiota, ja jos istun jonkun yksin istuvan lähellä, ja yritän aloittaa jollain heitolla, keskustelunavauksella, hän kääntyy pois tai LÄHTEE.
Ja kaikki naiset varmaan tietävät, että treffipalstalla kaikki vonkaajat lähettävät kymmeniä outoja viestejä naiselle kuin naiselle (mikä tilanne itselläkin oli ennen edellistä parisuhdetta), ja nyt mulle ei kukaan mitään. Ei mitään.
Ja tosiaan, kaikenlaista työpaikkaa, yhdistystoimintaa ja muuta on elämässä aiemmin ollut, mutta ei niistäkään mitään ystävyyssuhteita ole päässyt syntymään. Toki muutaman vuodenkin kestäneitä kaverisuhteita jostain naapuriäideistä jne. mutta olleet ja menneet. Ja kun ne vanhimmat ystävät katoavat, ei enää tule mitään tilalle.
Mä en vaan tajua, MIKÄ se vika on? Mikä tekee ihmisisestä vastenmielisen? Kaikille ilkeillä ja pahantahtoisilla juoruakoilla on kavereita, hiljaisilla seinäruusuilla on kavereita, 200 kiloisilla hygieniaongelmaisilla on kavereita, mutta mulla ei? Ja niistä myös kiinnostuvat parisuhdemielessäkin ihmiset. Enkä voi edes sanoa, että hyvä etten ole ainoa, koska ei se tosiaan ole kelleen hyvä. Vain tosi paha.
ap
Ei "vian" tarvitse olla sinussa eikä kenessäkään. Elämä ajaa ihmisiä erilleen. Lapset ja perhe vievät ajan, työt ja muutot harventavat kontakteja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
38 v, ei yhtään ystävää tai kaveria, en ole koskaan seurustellut kun en ole kellekään kelvannut... Mutta ei tämä minua enää niin haittaa, olen jo tottunut ja tilanteeseeni sopeutunut erakko.
Se on asia, joka oikein korostaa sitä yksinäisyyden tunnetta, siellä kun saa sen kuvan ihmisistä että kaikilla on menevä ja mahtava elämä, ja parhaita kavereita satoja. Vaikka harvoin se on totta. On tutkittu, että koska FB perustuu kilpailuun (suosiosta, kavereista) ja itsensä ja muiden jatkuvaan vertailuun, se aiheuttaa masennusta todella helposti. Myös niille, jotka eivät ole irl yksinäisiä, tuollainen kilpailuasetelma ei ole terveellistä kelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin oon saanut istua kapakoissakin useimmiten yksin. Ja tosiaan, yrittää sitten jutella miehille tai naisille, niin ne tosiaan ei vastaa, kääntyy pois tai lähtee:)
Joskus oon nauranu, kun joku vanha känniläinenkin on huojunut jonkun aikaa edessä, ja kun ilmeisesti on saanut katseensa tarkennettua, niin jatkaa matkaansa.
Treffipalstoilla tosin sain kuvallisena kaikenlaisia viestejä, mutta enpä ole käynyt siellä enää testaamassa, mikä on meininki nykyään.
4
Itse kuvittelin joskus että itse olen epäsosiaalinen. Tajusin kuitenkin joku aika sitten että aikuiset ihmiset, suurin osa on todella epäsosiaalisia, viihtyvät vain oman perheen kesken, tai juorukerhoissa. Ei monella ole yhtään oikeaa ystävää, jonka kanssa puhuisi omista asioistaan (jos juorukerhoja ei oteta lukuun, niissä haukutaan toisia).
niin että ehkä sinä olet niin reilu sosiaalinen ja kivan oloinen että säikytät muut. et juorua tai puhu pahaa muista, joka olisi helpompi muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on asia, joka oikein korostaa sitä yksinäisyyden tunnetta, siellä kun saa sen kuvan ihmisistä että kaikilla on menevä ja mahtava elämä, ja parhaita kavereita satoja. Vaikka harvoin se on totta. On tutkittu, että koska FB perustuu kilpailuun (suosiosta, kavereista) ja itsensä ja muiden jatkuvaan vertailuun, se aiheuttaa masennusta todella helposti. Myös niille, jotka eivät ole irl yksinäisiä, tuollainen kilpailuasetelma ei ole terveellistä kelleen.
mutta mulla on kavereina lähinnä sukulaisia, ja tuntuu, että pakkohan mun on jotenkin pysyä kärryillä niiden elämästä, että saa edes naimisiinmenot tai lasten saamiset ja muutot tietää. Eipä tosiaan ole vanhat koulukaverit tai muut kerran tavatut ihmisetkään vaivanneet kaveripyynnöillä:)
Ensinnäkin: et ole mikään hylkiö. Sulle on varmaan käynyt niin, että ne aiemmat ystävät ja kaverit ovat perustaneet perheen ja pelkästään se jo riittää monelle, ettei enää ehdi yhteyttä pitämään vanhoihin kavereihin.
Opiskelukavereiden kanssa hengatessa voidaan olla ystäviä kuin paita & peppu mutta sitten elämä heittää työn takia erilleen ja yhteydenpito vaan jotenkin jää. Niin käy tosi monelle.
Toi sun esimerkkitilantees, kun sun oli pakko kiirehtiä töihin - sulta oli fiksu ele antaa numerosi mutta kyllä se kuitenkin on vähän "hankalaa" alkaa soitteleen myöhemmin ja jatkaa juttua. Pyydä sinä seuraavalla kerralla sen toisen ihmisen numero ja soita heti samana päivänä!
Mulle tuli mieleen, että ehkä olet liiankin avoin? Ehkä olet joidenkin mielestä liiankin puhelias? Kaikki eivät esim. puhelimessa jaksa puhua kovinkaan pitkään.
Netissäkin pitää nykypäivänä olla tosi ripeä. Sanottava asiansa tosi lyhyesti ja napakasti. Kirjoitatko ehkä liian pitkiä juttuja, joita hektiseen elämään tottuneet ihmiset eivät jaksa lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siks mäkään en kirjoita sinne enää ikinä mitään. Joskus ilosena hetkenäni menin lataamaan sinne erään videon you tubesta - eikä kukaan kommentoinut mitenkään. Samoin kävi nimipäivänäni, yksikään ei onnitellut, eikä kukaan ikinä kirjoita seinälleni mitään.
joidenkin tuttueni jokaista asiaa kommentoi vähintään 10, mutta joskus vaikkapa 40 ihmistä kirjoittelee ketjuun kaikenlaista ihan mielenkiintoistakin.
Outoa on Ap - olen samaa mieltä kanssasi. En ymmärrä yhtään, että miksi olet hylkiö? Anteeksi, että kysyn, mutta näkyykö susta, että olet allapäin? Kukaan ei halua olla masentuneen kaveri, valitettavasti.
Ennen olin suosittu ja sain lähes aina seuraa baareista (ja netistä), oli itsestäänselvää että AINA kun lähti ulos niin jotain tapahtui. Nykyään minulle ei kanssa tule juttelemaan edes se baarin karsein spurgu, ei kukaan...
Olen ajatellut, että ikä tekee tehtävänsä. Oma olemukseni on ainakin muuttunut viime vuosina: en ole enää se innokas soitellen sotaan lähtijä, vaan varautunut ja mieluusti johonkin nurkkaan yksin viuhahtava. Ei kai sellaiselle sitten kukaan halua tulla juttelemaan tai ajattelevat, että odotan jota kuta.
Minulla olisi sentään vielä pari kaveria, joiden kanssa mennä ulos, mutta kun se ei kiinnosta enää ollenkaan; krapulassa olen entistä masentuneempi ja onnettomampi. Tarpeetonta kai sanoa, että olen sinkku vastoin omaa tahtoani.
Nykyään mietin kaikki vanhoja miehiä ja stalkkaan heitä Facebookista... Siis mietin voisiko joku heistä haluta tavata vielä minut - tai sen minän joka joskus olin, sen hauskan ja menevän. Mutta hehän ovat kaikki naimisissa yms.
Ajattelen usein, että tätäkö se aikuisuus sitten on. Jos ei ole perhettä tai näyttävää sosiaalista elämää, on hylkiö.
Onko ap vielä kuulolla, olisi mukava vaihtaa ajatuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjun naiset, katsoitteko syksyn mittaan Ylen sarjaa Parittomat? Herättikö mitään ajatuksia?
Facebookissa kirjoittelu ja viestintä on aika inhaa yleensäkin, fiksutkin tuttavat tekevät siellä itsensä helposti idiooteiksi ja ne itseään promoavat menestyjät vetävät niin paksuksi että jokainen laaturavintolassa käynti pitää laittaa tilapäivitykseen "perheen kanssa KÄMP:issä brunssilla". Ketä se oikeasti jaksaa kiinnostaa?
AP, jos olet kuulolla, sun pitäisi jotenkin päästä yli tuosta tilanteesta että mietit missä vika. Jos vikaa ei ole, ole kuin sitä ei olisi. Jos vikaa on, korjaa se.
Tuntuu mysteeriltä miksi treffi-ilmoitukseesi ei tule viestejä. Toisaalta se kiinnostus jota olet aiemmin saanut jonninjoutavilta miehiltä, et kai tosissasi kaipaa sitä hivelemään itsetuntoasi? Oikeasti sitä tarvitsee vain yhden osuman, ei niillä muilla ole väliä jos parisuhdetta etsii. Toisaalta ystävien kanssa kiireisinä kausina voi olla, että kaikki alkavat olla puhki ja kontaktit harvenevat luonnollisista syistä.
Olisi mielenkiintoista vaihtaa kummankin kanssa hieman enemmän ajatuksia jossakin muualla, eli ei ehkä täällä.
Ystävältä tai tuttavalta iljettävää toimintaa. Miksi ihmeessä haluaisit koskaan olla yhteydessä sellaisen henkilön kanssa? Ja vielä meni myöntämään tahallaan antaneensa väärän numeron, voiko rajummin päin naamaa kertoa että olet hänen silmissään hylkiö?
Jotenkin haistan provon. Ehkä se haju vain leijuu täällä ympäriinsä, kun vähintään puolet aloituksista on provoja.
Koska en itse jaksanut pitää yhteyttä ihmisiin ja olla aina se aloitteentekijä, jäin kokonaan sosiaalisen elämän ulkopuolelle. Minulla ei ole enää ystäviä, ei kavereita, ei ketään. Olen nyt siinä pisteessä, että olen tottunut yksinoloon, enkä edes kaipaa enää seuraa. Olen erakko. Kirjoittelen nettipalstoille, mutta harvoin kukaan vastaa minulle. FB:ssä on vain vähän kavereita, kaveripyyntöjä on tullut kaksi koko sielläoloaikana. Mietin sieltä poistumista kokonaan, mutta se kai olisi viimeinen naula arkkuun.
Löysin tämän lyhyen ketjun. Miksi kaikki erakot aina sanoo, että on tottunut tilanteeseen? Mä en ainakaan ole vieläkään tottunut, vaikka oon jo vuosia yrittänyt. Juuri tuohon, että kukaan ei välitä eikä ketään kiinnosta. Olen myös tehnyt sosiaalisia aloitteita vaikka kuinka hirveästi, mutta ne eivät saa vastausta. Ei edes mitään, että "jätä minut jo rauhaan". Ei yhtään mitään. Minulla on sellainen tilanne, että edes oma perheeni ei muista. Eikä kukaan ole suhtautunut vihamielisesti vaan ihan kuin olisin tyhjää? Kuitenkin olen ihan normaali työssäkäyvä ihminen, eikä ulkonäössäkään ole vikaa.
Hei te kaikki syrjään sysätyt mukavilta vaikuttavat ihmiset. Lähtisin kanssanne kahville tai vaikka sieniretkelle. Olen itse myös henkilö, joka ei sovi oikein kenellekään ystäväksi tässä nykymaailmassa. Iloa ja toivoa elämäänne.
jos ne ketkä lupaa soittaa onkin ajatellut että sulla se kiire on ollut tekosyy ja oot lykännyt puhelinnumeron vain päästäksesi tilanteesta pois?
Mitäs jos koittaisit sitä, että ehdotat suoraan vanhoille kavereille että lähtisitte päivänä x paikkaan y pitkästä aikaa istumaan iltaa tms, siis ihan konkreettinen ehdotus mitä tekisitte ja milloin?