Fobiosta yli meneminen

Olen nyt kokenut kaksi kertaa sen miten aidosta fobiasta pääsee yli, kun on oikeanlainen ihminen pakottamassa.



Olen potenut ihan suunnatonta ajokammoa 20 vuotta, joka lähti säikähtämisestä ja nolostumisesta liikenteessä ja kertautui vain vuosien aikana siihen mittaan, että pelkkä ajamisen ajatteleminen sai sydämen hakkaamaan ja itkun kihoamaan silmiin. Näin painajaisia jnejne.



Isäni yritti opettaa kolmeen kertaan uudelleen, mutta se oli silti ihan kauhua. En uskaltanut ajaa ilman hänen silmiään ja neuvojaan ollenkaan. Mies yritti lempeästi useaankin kertaan ehdottaa, että menisimme vaikka metsätielle ihan vaan käynnistämään autoa. Ei. Ei. Ei. Jäin mielummin kotiin ilman mahdollisuutta käydä kaupassakaan kuin että olisin käyttänyt pihassa seisovaa autoa.



Perhetuttu ihminen on nyt kaksi kertaa suorastaan pakottanut rattiin. Yksinkertaisesti vain hypännyt pois kuskin paikalta ja sanonut, että nyt sinä ajat. Piste.



Ensin opin automaattiset vaihteet ja opin suorastaan nauttimaan ajamisesta!! Ajan vuodessa tuhansia kilometrejä ja nautin vain.



Tänään hän teki saman tempun vaihdekeppiauton kanssa. Poistui vain ratin takaa ja kieltäytyi jatkamasta. Neuvoi päättäväisesti miten auto toimii ja saatteli neuvoillaan minut perille asti.



Olisin voinut itkeä!! mutta ajoin silti! Pakko lähteä huomenna uudelleen, että pääsen tämänkin kammon yli joskus.



Tahdoin vain jakaa täpinäfiilikseni :P Kertokaa jos teillä on kokemuksia fobian selättämisestä!!