Tulehkohan mä ihan kylähulluksi, jos en töitä hanki?

Itsesi jos miehesi kuolee nuorena?



Kannattaa ottaa hyvät vakuutukset ja toki säästää sulle eläke.

Oma äitini on ollut koko ikänsä kotirouva ja on äärimmäisen tyytyväinen elämäänsä. Minuakin käy ihan mielettömästi kateeksi sellainen elämä, minäkin ryhtyisin jos olisi vaan varaa, mutta meillä minä olen se perheen elättäjä joten pakko käydä töissä.



Jos on omaisuutta ja varoja niin ei silloin noita ero, miehen kuolema tai eläkkeen pienuus niin tarvi murehtia. Kaikissa noissa tapauksissa kun silloin saa rahaa jolla elää. Eläkkeen suhteen mun vanhemmat, kun on molemmat vielä elossa, elävät oikein hyvin vaikka äidin eläke onkin tosi pieni, koska isän eläke on iso ja heillä on yhteiset rahat kuten aina ollut. Ja jos toinen kuolee niin jäähän sitä perintöä, ja on iso talo jonka myydä.

Mä näin jossain vaiheessa tosi ahdistavia uniakin mieheni kuolemasta, kun mietin noita asioita. Toisaalta mä voin myydä vaikka mökin, mutta ei silläkään vuosikausia eletä, mutta saisin ehkä koulutuksen alkuun, jos satun pääsemään jonnekin.

ja myös miehesi.

Jos viihdyt kotona puuhailessa ja harrastuksissa, niin mikäpäs siinä. Ja jos se vielä taloudellisesti on mahdollista.

Tyhmä Suomessa työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Kyllä, olet jo luisumassa hulluuteen. Naapurin rouvalla kävi juuri noin. Jäi ensin kotirouvaksi ja siitä se höperöys sitten alkoi. Nyt jahtaa usein miestänsä kaulin kädessä pitkin pihaa ja vähintään kerran päivässä on meidän ovea hakkaamassa milloin mistäkin asiasta, kuten että rikomme Jumalan tahtoa käymällä töissä, katsomalla televisiota ja käyttämällä autoa. Viimeksi muutama tunti sitten kävi ovella ilmoittamassa, että kahdeksalta alkaa televisiosta tulla viestejä tuonpuoleisesta.

Ja juuri noin kuin sulla tämä kaikki alkoi...

vähän hitaaksi. Senhän huomaa kaikista kotiäideistä ja iseistäkin. Muutama kuukausi lapsen kanssa niin käytöskin on vähän höperöitynyttä, poissaolevaa.



Tuollaista vuosia niin siinä taantuu älyllisesti.