Päätin aikanaan mieheni kanssa, ettemme huuda lapsille, sillä se ei opeta kuin pelkoa
Jos toinen vanhempi silti päätyi huutamaan, toisella oli lupa puuttua asiaan. Sanoa, että äidillä tai isällä meni höpöksi, menepäs rauhoittumaan.
Kunlapset olivat pienempiä, hänellä oli tapana pitää taskussaan lappua, jossa oli vuorosanat toistuviin tiukkoihin tilanteisiin.
Lapussa saattoi lukea: ”Olen väsynyt ja en pystynyt selvittämään tätä riitaa, vaan joudun erottamaan teidät eri huoneisiin.”
Ajatuksia?
https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011945435.html
Kommentit (18)
Kuulostaa vuosilta, ei kotona kuulukaan huutaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa vuosilta, ei kotona kuulukaan huutaa.
Vuosilta = fiksulta
Minäkin päätin aikoinani, että en huuda lapselleni. Se oli ennen lasta eikä sittemmin pitänyt se lupaus.
Vierailija kirjoitti:
Huutaminen onkin hyödytöntä ja kertoo vain huutajan itsensä kyvyttömyydestä hallita itseään.
Joopa joo, onneksi olet täydellinen tai lapseton. Jokaisella myös vanhemmilla on oikeus joskus jopa huutaa, kun jopa suuttumus on tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutaminen onkin hyödytöntä ja kertoo vain huutajan itsensä kyvyttömyydestä hallita itseään.
Joopa joo, onneksi olet täydellinen tai lapseton. Jokaisella myös vanhemmilla on oikeus joskus jopa huutaa, kun jopa suuttumus on tunne.
On ihan normaalia suuttua mutta täytyykö silloin huutaa?
Yläkoulun opet sanoivat, että oppilaat tottelevat vain huutoa, jos heille on huudettu alakoulussa. Muut tottelevat asiallisemmallakin käskyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutaminen onkin hyödytöntä ja kertoo vain huutajan itsensä kyvyttömyydestä hallita itseään.
Joopa joo, onneksi olet täydellinen tai lapseton. Jokaisella myös vanhemmilla on oikeus joskus jopa huutaa, kun jopa suuttumus on tunne.
Suuttumus on tunne ja se on sallittua. Huutaminen taas on sitä, ettei hallita sitä tunnetta.
Pelkohan se tiellä pitää. Sen lapsen kuuluukin pelätä tai hävetä seurauksia huonosta käytöksestä tai suorituksesta. Mikä sinua itseäsi estää ajamasta ylinopeutta tai varastamista tai tappelemasta. No seurausten pelko. Tulee sakkoa/turha rahanmeno tai ajokielto. Varastelusta häpeä yhteisössä. Tappamisesta vapauden menetys.
Mä en ymmärrä tota lapselle suuttumista. Vaikka sille korottaa ääntään niin ei se tarkoita suuttumista vaan sitä että nyt loppui se mitä onkin tekemässä. Mulla on 2 yli 20v lasta enkä mä koskaan suuttunut niille mutta joskus piti sanoa kovemmalla äänellä sen kolmannen kerran jälkeen että nyt nukkumaan esim
Minäkin tein tuollaisen päätöksen, mutta omalla kohdallani se ei valitettavasti pitänyt. Pyysin myös puolisoltani että hän tulisi keskeyttämään tai auttamaan tai jotain kun mulla paloi käämit, mutta ei hän koskaan tullut - pakeni pois huoneesta jos kenellä tahansa perheenjäsenellä oli jokin tunnetila tai tarve, eli paljon pienemmästäkin kuin huudosta.
Vaikka käytöksestäni ei ole vastuussa kukaan muu kuin minä, ymmärrän senkin miksi päädyin huutamaan. Noi neljä vuotta nukuin 1-2 h pätkissä ja senkin jälkeen vielä pitkään huonosti, mies jätti minut hoitamaan kaikki vähänkin haastammat tilanteet aina yksin, ja kun neuvolassa pyysin apua niin ekalla kerralla jankutettiin "mutta pärjäät kuitenkin?" kunnes luovutin että niin kai, tokalla kerralla sain itseni puhuttua psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille uupumuksen vuoksi ja hän suositteli Cambridge-laihdutuskuuria avuksi jaksamisen pulmiin.
Nyt en ole kolmeen, neljään vuoteen enää huutanut lapsille, mutta se on vaatinut työtä ja oman jaksamisen korjaantumista. Myös nepsylapsen saama kuntoutus on helpottanut elämää.
Äitini ei ikinä huutanut lapsilleen, millä hän ylpeilee. Tukisti, antoi luunappeja, v*ttuili, syyllisti ja manipuloi. Miten monella tapaa tämän voikaan mokata.
Nykypennuille on annettu liikaa periksi. Niin se vaan on. Tekee mieli sivullisena antaa heille piiskaa ja luunappeja. Onneksi he niit tä vät toinen toisiaan.
Lapsi kasvaa tähän maailmaan. Kyllä hänen on hyvä nähdä ihmisten suuttumusta tai ärsyyntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Pelkohan se tiellä pitää. Sen lapsen kuuluukin pelätä tai hävetä seurauksia huonosta käytöksestä tai suorituksesta. Mikä sinua itseäsi estää ajamasta ylinopeutta tai varastamista tai tappelemasta. No seurausten pelko. Tulee sakkoa/turha rahanmeno tai ajokielto. Varastelusta häpeä yhteisössä. Tappamisesta vapauden menetys.
Anteeksi mitä? Minua estää ajamasta ylinopeutta se, että se vaarantaa omaa ja muiden turvallisuutta. Varastamista estää se, että on väärin viedä toisten omaa, ja tappamista estää se, että toisen hengen vieminen on suurimpia vääryyksiä mitä on.
Oletko miettinyt miten lapsesi reagoi aikuisena kun pomo huutaa, puoliso huutaa, naapuri huutaa , lapset huutaa. Ihan hölmöläisen hommaa tuo. Tunteet pitää näyttää tai lapsi ei opi niitä tulkitsemaan. Lapsen on hyvä oppia että vihainen saattaa huutaa eikä se haittaa, hän leppyy pian. Normaali käytös tuottaa normaaleja aikuisia eikä tunteiden peittely.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huutaminen onkin hyödytöntä ja kertoo vain huutajan itsensä kyvyttömyydestä hallita itseään.
Joopa joo, onneksi olet täydellinen tai lapseton. Jokaisella myös vanhemmilla on oikeus joskus jopa huutaa, kun jopa suuttumus on tunne.
Suuttumus on tunne ja se on sallittua. Huutaminen taas on sitä, ettei hallita sitä tunnetta.
Hmja sekin on hyvä oppia lapsena että tunteita ei voi aina hallita sivusta
Ihmiset jotka ei koskaan huuda luulee olevansa kaikessa oikeassa. Mutta olen huomannut monia vikoja huutamattomissa ihmisissä, kun voi aina vain kaataa kaiken sen päälle jolla ääni nousee. Huutamattomat ihmiset itse usein passivisesti agressiivia ja muuten erittäin kontrolloivia ja viatonta esittäviä. Ei sellaista kaksinaismoralismia ja reflektio kyvyn puutetta jaksa katella. Mun elämässä just se huutamaton ihminen refkeltoi vähiten ja kääntää aina huomioon ns. tulisempiin ihmisiin kun hänen omista puutteista yrittää puhua. Haluaa olla se joka hallitsee kaikkea ja määrää kaikesta. Puutuu joka ikiseen asiaan!
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt miten lapsesi reagoi aikuisena kun pomo huutaa, puoliso huutaa, naapuri huutaa , lapset huutaa. Ihan hölmöläisen hommaa tuo. Tunteet pitää näyttää tai lapsi ei opi niitä tulkitsemaan. Lapsen on hyvä oppia että vihainen saattaa huutaa eikä se haittaa, hän leppyy pian. Normaali käytös tuottaa normaaleja aikuisia eikä tunteiden peittely.
Kyllä se ääni alkaa nousta jos on esim. ainoa joka siivoaa jälkiä ja pitää yleisestä siisteydestä huolta kun huutamattomat laiskottelee, sotkee ja elää kuin pellossa.
Huutaminen onkin hyödytöntä ja kertoo vain huutajan itsensä kyvyttömyydestä hallita itseään.