Onko "kotirouvuus" mahdoton asia nykyaikana?

eli erossa en saisi yhtään mitään, jos ei olisi avioehtoa. Eli mies asetti minut omaisuuden edelle mennessämme naimisiin. Yhdessä oltu jo yli 20 vuotta, joten ei se avioehto ainakaan eroa tunnu aiheuttavan.

Eli onko teillä tavallaan takaperoinen avioehto, jolla kumotaan sitä testamenttimääräystä vai mitä tarkoitit?

Yhteiskunnan kannalta olisi parempi, jos naiset olisivat kotona sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, jossa ei kaikille miehillekään riitä työtä.

Nyt ollaan vaan sikäli ristiriitaisessa tilanteessa, että kovasti odotetaan työvoimapulaa ja jopa maahanmuuttajia sitä paikkaamaan, mutta toisaalta yhä useampi joutuu vasten tahtoaan työttömäksi.

Kuitenkin verotus ohjaa työllistymään, toisin kuin meidän äitiemme aikaan. Silloin uudenvuodenaatto oli erittäin suosittu hääpäivä, koska silloin sai puolisosta verovähennyksen koko vuodelta. Lapsistakin sai vähennyksiä toisin kuin nyt.

Yhteiskunnan kannalta olisi parempi, jos naiset olisivat kotona sellaisessa taloudellisessa tilanteessa, jossa ei kaikille miehillekään riitä työtä.

[/quote]

Miksi miehet olisivat etusijalla kun jaetaan niukkoja työpaikkoja? Voihan mieskin hoitaa lapsia kotona...

Yhteiskunnan kannalta on parempi, että koulutetut ihmiset tekevät sitä hommaa mihin ovay kouluttautuneet. Koulutus on kallista vaikkei siitä itse tarvitse maksaa. Tai siis juuri siksi.

esim. meillä 3 alle kouluikäistä lasta ja:

- ruokaan menee 1200 e kuukaudessa

- asumiskulut (asunnon pakko olla vähän isompi) 1500e/kk

- lasten vaatteisiin menee järkyttävä määrä rahaa. Talvivaatesetti kolmelle uusina ostettuna maksaa noin 750e kerralla (kaikille haalari 150e, villahaalari 30e, goretexkengät 70e)

- lasten vakuutukset maksaa melkein 1000e vuodessa

- autoilu maksaa, harrastukset maksaa, kaikki maksaa

.

Ruokaan riittää puolet tuosta summasta aivan kevyesti. Asua ei ole pakko kalliisti. Lasten vaatteisiin ei mene mitenkään järkyttävästi rahaa. Meneehän niihin toki jonkin verran, mutta on aivan kulutustottumuksista kiinni kuinka paljon shoppailee ihania mekkoja ja ostaako tuollaisia ylihintaisia haalareita. Ja tonni vuodessa vakuutuksiin tarkoittaa, että niitäkään ei ole kilpailutettu.

Kyllä minä uskon, että tuolla summien kirjoittelijalla menee kaikki rahat johonkin. Mutta ne taitaa valua ihan turhuuksiin, sillä noin kovia hintoja maksaa vain sellainen, joka ei hallitse rahankäyttöään.

esim. meillä 3 alle kouluikäistä lasta ja:

- ruokaan menee 1200 e kuukaudessa

- asumiskulut (asunnon pakko olla vähän isompi) 1500e/kk

- lasten vaatteisiin menee järkyttävä määrä rahaa. Talvivaatesetti kolmelle uusina ostettuna maksaa noin 750e kerralla (kaikille haalari 150e, villahaalari 30e, goretexkengät 70e)

- lasten vakuutukset maksaa melkein 1000e vuodessa

- autoilu maksaa, harrastukset maksaa, kaikki maksaa

Joten ikävä kyllä kahden ihmisen talous ei mitenkään ole verrattavissa 4-5 hengen talouteen. Nyt tuntuu siltä että pari lasta menisi samoilla kuluilla, mutta ei todellakaan mene.

Meillä mies tienaa 3600e ja ei TOIVOAKAAN että voisin olla kotirouva. Miehen netto on jotain 2200e ja sillä saa maksettua vain asumisen ja laskut. Ruokaa sillä ei saa murustakaan eikä lapsille vaatteen vaatetta. Siihen tarvitaan minun palkkani.

Näppituntumalta sanoisin että kotirouvuus ilman tukia on mahdollista vasta jos miehellä on brutto jotain 7000e tai ylöspäin.

Ja nuo talvivaatteet. Aijai.

Meitä on kohta perheessä 6, eikä me olla KOSKAAN saatu menemään 750€ kerralla lasten haalareihin ja muihin :D

Toisaalta, jos haluaa elää oikein kalliisti ja leveästi, niin kyllähän nuo kustannukset äkkiä onkin korkeat!

Isäni säästi hänelle eläkevakuutusta ja ostanut osakkeita äidin nimiin. Lisäksi heillä ei ole avioehtoa.

JOs haluaa tarjota monipuolista ruokaa sekä mahdollisesti luomua ja vihanneksia ympäri vuoden, ei pysty ihan minimillä elämään. Lisäksi on huomioitava, että eri ikäiset syövät ihan eri määriä.



Meillä esikoinen 6v on alkanut syödä hurjasti. Harrstaa kahta urheilulajia, ja selvästi on jokin kasvupyrähdys meneillään. Syö jo "ison miehen" annoksia, vaikka on laiha poika. 3-vuotias näykkii annoksiaan ja syö toisinaan hyvä kuin mitään ja toisinaan sitten parikin lautasellista. Siskoni tytöt, koululaiset, syövät keskimäärin paljon vähemmän kuin omat lapseni. Lapsia ei siis voi ihan verratakaan.



Kotäidin on ruokittava lapset viisi kertaa päivässä, joten työssäkäyvät eivät voi antaa lukuja, kun lapset syövät päiväkodissa osan aterioista. Lisäksi koululaiset saavat yhden aterian koulussa, mutta jos kyse on urheilevista koululaisista, voidaan annoksia todellakin jopa tuplata. Pojat syövät murrosiässä kuin hevoset, vaikka eivät urheilisikaan.



Olen työäiti, joten en voi sanoa mitään lukuja mutta kesälomisin (meillä pitkät kesälomat 2 kk) rahaa menee ruokaan kyllä aika tavalla. Veikkaan (en pysty ihan tarkasti sanomaan), että rahaa ruokaan sekä hygieniatarvikkeisiin menee kuukaudessa noin 800 euroa meidän nelihenkiseltä perheeltä, kun syömme kaikki ateriat kotona emmekä laske ihan joka senttiä tarkkaan ja halvimman mukaan. Tiedän, että nyt meillä menee 600 euroa kuukaudessa, ja lapset syövät aamupalan ja lounaan päiväkodissa viikolla.

ja eron sattuessa tilanne on muutenkin ihan erilainen.

Tuolla rahalla saa käydä yksityisellä jo kymmenen kertaa vuodessa - kuinka hirveän paljon ne lapset sairastaa, että vakuutus on enää järkevä ottaa?



Samoin ihmetyttää tuo talvivaatteisiin menevä raha; ymmärrän sen, jos taloudessa on tyttö, poika ja interseksuaali,TAI siten kolmoset niin että mitään vaatetta ei vaan voi kierrättää. Mutta normaalissa perheessä vaatteet kiertää sisaruksilta toisille, ei jokaiselle osteta uutta haalaria ja villahaalaria.



Tietenkin, jos ap:lle sattuu tupsahtamaan kovasti sairastelevat kolmoset, jotka syövätkin miehen annoksia niin kulut tulee olemaan isot. Mutta jos lapset on vaan ihan tavallisia ja heitä syntyy yksi kerrallaan, niin kulut ei tosiaan ole tuota luokkaa mitä yhdessä esimerkissä.

Totta kai ap:n haaveilema elämäntyyli on mahdollsita. Asun uudella asuinalueella jolla on tosi paljon kotiäitejä, ja miehet on ihan normipalkalla töissä. Se muutama vuosi, mitä kotona ollaan, järjestyy kyllä järkevällä taloudenpidolla ja suunnittelulla. Toisin kuin täällä usein annetaan ymmärtää, on myös todella paljon miehiä, jotka rakastavat muutakin kuin rahaa elämässään. Heillekin on tärkeää, että lapset saavat olla ensimmäiset elinvuodet kotona. Ja rehellisyyden nimessä miehet hyötyvät siitä että äiti on lasten kanssa kotona; miehen elämä on paljon helpompaa, ei tarvitse olla pois töistä sairaiden lasten vuoksi ja rytmittää työpäivää lasten hoitaikojen mukaan.



Meillä ainakin kaikki on olleet onnellisempia, kun minä olen pyörittänyt kotielämää, eikä kukaan ole väsynyt liikaa pikkulapsiaikana.

Jos teillä on eroa kotikuukauden ja hoitokuukauden ruokalaskussa 200 euroa, niin kokonaismenot on kuitenkin isommat niiltä kuukausilta, kun maksatte päivähoitomaksuja.

Meillä kolmella lapsella sairauskuluvakuutus ja niiden hinta yhteenä about 700-800€. Talvivaatteisiin menee todella tuo 750€, jos on tilanne on kaikille pitää ostaa uudet kamppeet. Meillä kierrätetään aina vaatteet isommalta pienemmälle, mutta silti voi sattua välillä niin, että vaate on mennyt rikki tai ei muuten sovi perittäväksi. Tämmöisissä tilanteissa sitä rahaa palaa yllättävän paljon, jos ei ihan halpismerkkejä halua ostaa. Ja se vielä pitää sanoa, että harrastuksiin menee yllättävän paljon rahaa. Juurikaan alle sataselle ei ainakaan täällä pk-seudulla harrasteja oikein mitään.

Kyllä mullekin riittää ihan vaan kotona oleminen, mutta ei missään nimessä miehen rahoilla, eikä yhteiskunnan, ihan omillani tässä rouvailen.

ja silloinki se varakas mies maksaa sekä elämisen, asumisen, kulut SEKÄ säästää vaimolleen eläkevakuutusta ja tekee esim. sellaisen avioehdon joka ei ole kohtuuton eron sattuessa (tai ei tee avioehtoa ollenkaan).



Ikävä kyllä meille tavallisille ihmisille kotirouvuus ei ole mahdollista. Sossueläteille se toki on sitä, koska heille kaiken maksaa sossu, mutta jos toinen puolisosta käy keskipalkkaisessa työssä, tilanne on se että ei saa mitään tukia mutta ei ole myöskään varaa elättää kahta ihmistä ja lapsia.



Suomessa ei ole perheverotusta joten homma ei täällä toimi.

Ei tähän yleisellä tasolla ole yhtä vastausta,

mutta esteinä voi olla:

-Suomessa on vaikea tulla yhdellä palkalla toimeen -> meihellä täytyy olla todela kova palkka

-Perheen ainoana elättäjänä toimiminen voi olla raskasta -> täytyy löytää mies, jolle tämä sopii

-Liittyen edelliseen, monet miehet haluavat nykyään myös olla hoitovapaalla jonkin aikaa -> edelleen löydettävä mies, joka ei tätä halua (no, tämä tuskin on kovin vaikeaa)

-Leskeneläke on käsittääkseni aika pieni ja ei auta tilanteessa, jossa mies lähtee -> kotirouvan tulevaisuus kannattaisi turvata miehen maksaman eläkevakuutuksen turvin tai esim. rouvan nimiin tehdyillä sijoituksilla. Anoppini on kotirouva ollut lähes koko ikänsä, ja appi on ostanut hänelle asunnon, josta saa vuokratuloja, ja ottanut eläkevakuutuksen.

Mutta aivan varmasti on mahdollista myös nykyaikana.

Olen lapseton nainen ja elän avoliitossa. En ole koskaan ollut mikään siivelläeläjä tai "lusmu" ettivätkö työt maistuisi. Olen kuitenkin aika konservatiivi perheasioiden suhteen, ja mielestäni ideaalitilanne omalla kohdallani olisi perinteinen työnjako, jossa mies kävisi palkkatyössä kodin ulkopuolella ja nainen hoitaisi kodin ja lapset sekä tukisi miestä työssä.

Eikö tämä nykyään toimi suuren avioeroriskin takia? Ymmärrän siis, että naiselle tuo on todella riskialtis "bisnes" jos mies ottaa ja lähtee tai vaikka kuolee. Toisaalta eikö leskeneläke palvele juuri tällaista vanhanaikaista mallia, jos jotakin traagista tapahtuisi.

Ei, en ole miehen rahojen perässä, mutta luulen että työ kotona riittäisi minulle.

Kyllähän niitä kotirouvia on, vaatii vaan Suomessa melko hyvätuloisen miehen (tai sen perheen elättäjän) jotta onnistuu ilman jatkuvaa stressiä rahan riittämisestä. Lisäksi missään nimessä ei pidä suostua avioehtoon, jos kotirouvaksi ryhtyy, ettei käy niin että jos mies löytää 10 vuoden päästä nuoremman ja häipyy, jää täysin tyhjän päälle ilman ammattitaitoa tai rahaa millä elää kunnes ehtii hankkia vaikka uuden ammatin.



Mulla muuten myös oli haaveena aina kotirouvuus. Äitini on ollut hyvin varakkaan miehen kotirouva ikänsä, ja minusta se oli ihanaa, ylellistä elämää. Naapurustossa oli muitakin "eliittikotirouvia" ja yhdessä ne istuivat kahveilla ja konjakeilla toistensa kotona iltapäivisin, matkustelivat, kävivät harrastamassa jne. Kuka ratsasteli, kuka maalasi tauluja, kuka mitäkin. Ja meillä ainakin sekä isä että äiti olivat äärimmäisen onnellisia järjestelystä: miehen ei tarvinnut murehtia kotitöistä tai lapsiasioista vaan sai keskittyä uraansa, ja naisen taas ei tarvinnut mennä töihin vaan hän pääsi siitä puolesta tekemällä ne kotityöt ja lastenhoidon. Molemmat nauttivat rooleistaan paljon eivätkä halunneet asioita toisin. Yhdessä ovat onnellisesti vielä nyt 40 vuotta avioitumisestaan :)



Mulla nyt sitten kävi kuitenkin niin että minusta ei tullut kotirouvaa pysyvästi, koska mieheni on melko huonotuloinen ravintolakokki. Olin kyllä lasten kanssa kotona 9 vuotta, mutta tiesin kyllä että kun lapset on koulussa minun täytyy mennä töihin että voidaan matkustella, kustantaa lasten harrastukset jne. Hankein kotiäiteillessäni akateemisen koulutuksen ja nykyisin olen alan töissä. Mutta jos vaan olisi tosiaan taloudellinen mahdollisuus, jäisin kokonaan kotirouvaksi, vaan perheen pääelättäjänä ei ole.

Tällä hetkellä minulla on omat tulot hyvin pienet, joten eläminen kustantuu pääasiassa miehen tuloilla. Ne siis ei huimaa päätä, mutta ihan hyvin ainakin näin kahdestaan elellään, miksei siis parin lapsen kanssa? Tukia en nosta minkäänlaisia eikä se siis olisi tarkoitus jos kotona olisin.



Eikö edes vaatimaton elämäntyyli onnistu yhden tuloilla? Me ei olla mitään hirveitä tuhlareita mutta jos lapsia hankkii niin olisihan ne kiva pystyä elättämäänkin.



Voin kyllä mennä töihinkin, mutta perhe olisi itselleni siinä mielessä ykkönen etten kaipaa työelämän haasteita juuri nytkään (olen vaatimattomassa osa-aikatyössä). En ehkä edes haluaisi taistella työn ja perhe-elämän yhdistämisen kanssa vaan valita sen kodin.



ap

koska on kaksi lasta vaikka ovatkin jo isoja niin "kotirouva" kuullostaa "ei minulle sopivalta" ;)

Tosiaan miehen pitää olla hyvin toimeentuleva ja ei saa olla pihi.

Ja meillä minä omistan puolet asunnosta vaikka mies on maksanut lainan ja avioehtoa ei ole.

Olimme molemmat köyhiä opiskelijoita kun aloimme seurustella joten omaisuus on yhdessä hankittua eli minä olen mahdollistanut miehen uran hoitamalla lapset ja kotiasiat ja tekemällä kodista kodin...olemme tiimi! Ps. mies on vielä hyvä isäkin kaiken lisäksi.

Olemme ollet yhdessä yli 20v.

ja miehesi myös suostuu moiseen.

Mielenkiintoista tuo miehen tukeminen työssä, miten sitä ajattelit tehdä? Onko mies yksityisyrittäjä, joka saa puhua työasioistaan vapaasti kotona? Mitä muuta se "miehen tukeminen" oikein tarkoittaa, ellei se ole juuri sitä, ettei miehen tarvitse sormeaan nostaa kotona muuta kuin tilatakseen kylmää olutta jääkaapista ja tohvelit?



Jokainen avioliitto loppuu joskus, joko eroon tai toisen osapuolen kuolemaan, ja viisasta on pitää huolta siitä, että kummassakin tapauksessa myös kotiinjäänyt osapuoli ei joudu tulo-ongelmiin. Leskeneläke ei ole kummoinen, joten sinun kannaltasi jonkinlainen eläkevakuutus antaisi lisäturvaa.



Mielenkiintoista on myös tuo, kun kirjoitat, ettet ole siivelläeläjä tai lusmu, mutta haluat kuitenkin elää siten. Oletko ajatellut kouluttautua tai vaihtaa työpaikkaa, saisit sillä tavoin mielekkäämpää työtä?

Mielenkiintoista on myös tuo, kun kirjoitat, ettet ole siivelläeläjä tai lusmu, mutta haluat kuitenkin elää siten. Oletko ajatellut kouluttautua tai vaihtaa työpaikkaa, saisit sillä tavoin mielekkäämpää työtä?

Tässä nyt on se näkemysero, että onko kodista ja lapsista huolehtiminen siivellä elämistä? Minun mielestäni ei. Ei voida puhua myöskään yhteiskunnan elätiksi joutumisesta jos toisen palkkatuloilla elätetään perhe, sehän on silloin sen perheen valinta.

Uudelleenkouluttautuminen kestäisi joka tapauksessa 2-5 vuotta enkä tiedä mikä ala olisi sellainen mistä niitä töitä sitten saisi ja mikä kiinnostaisi. Maisterin papereista (YTM) ei valitettavasti ole ollut työnhaussa toistaiseksi mitään hyötyä.