Olen menossa naimisiin, mutta silti aina välillä haikailen toisen perään

Rakastan kihlattuani ja tuskin vaihtaisin häntä kehenkään, mutta silti aina välillä huomaan haikailevani erään miehen perään, jonka kanssa minulla oli traaginen, täyttymätön, mutta intohimoinen rakkaus vajaa 10 vuotta sitten. Olin kyseiseen mieheen rakastuessani parisuhteessa (nykyisen eksäni kanssa), joten juttu tavallaan torppaantui siihen. Mutta muistan edelleen ne kosketukset ja katseet, jotka polttelivat kehossa enemmän kuin mikään koskaan.



Mies on nykyisin parisuhteessa ja lapsiakin löytyy, joten häntä en voi enää saada. Tiedän kuitenkin että välillämme on edelleen tiettyä outoa vetovoimaa. Näemme yhteisten tuttujemme kautta n. kerran vuodessa, ja aina on tunnelma välillämme tiheä. Mies on suoraan myöntänytkin, että välillä on ja tulee aina olemaan voimakasta kemiaa. Pääsääntöisesti kommunikointimme on ollut vähäistä ja tosi asiallista.



Ihan karseaa ajatella toista, kun on oma kulta kainalossa. Järjellä toppuuttelen itseäni, että kaiherrukseni johtuu vain siitä, että en koskaan saanut miestä omakseni. Arki ei ikinä kohdannut ja kaikki mitä oli ja jäi oli se mystinen ensihuuma. Ja siinä ensihuuman limbossa ollaan edelleen.



Mikä voisi auttaa? Haikailenko miehen perään vielä 20 vuoden päästäkin?