Mikä auttaisi tähän ikäkriisiin?

kyllä se siitä menee, kuten uhmaiät ja teini-iätkin. Mutta jos aiemmin et ole harrastanut "sisäistä tutkintaa", tee se nyt.



Sitten voit alkaa nauttia kunnon elämästä jälleen.

Mä uskon että kriisi on vaan elettävä läpi. Siinä on mahdollisuus kypsymiseen ja aikuistumiseen. Siis ihan oikeasti on paljon neljä-viisi-kuusikymppisiä naisia jotka nauttivat itsestään ja ovat ihanalla tavalla kypsiä aikuisia. Harrastavat ihanaa seksiä ja kukoistavat työelämässä ja nauttivat syvistä ihmissuhteista ja niin edelleen. Voidaan aivan hyvin olla matkalla kohti sellaista elämänvaihetta. Nuoruus on tietysti kaunista ja viehättävää mutta haluaisin uskoa että nuoruuden jälkeen on luvassa jotain parempaa.



Tilastollisesti meillä on elinaikaa varmaan ainakin 45 vuotta vielä, joten ei se elämä oikeasti ole eletty vielä läheskään ; )

Mulle riittää oma rakastava mies. Ja muiden katseet ei kiinnosta. En pönkitä toisten miesten katseilla itsetuntoani. Olen viehettävä omana itsenäni aina. Joka elämän vaiheessa omat juttunsa.

Mulle riittää oma rakastava mies. Ja muiden katseet ei kiinnosta. En pönkitä toisten miesten katseilla itsetuntoani. Olen viehettävä omana itsenäni aina. Joka elämän vaiheessa omat juttunsa.

ja mä toivoisin että ne miehet katsoisivat koska mulla ei vielä ole miestä, ja haluaisin. Lapsenkin vielä tahtoisin mutta aika alkaa loppua, ymmärrän ettei ole kovin todennäköistä että ehdin kun ei tosiaan puolisoakaan tahdo löytyä millään...

Mulla ei varmaan muuten olisi edes mitään ikäkriisiä mutta just tuo että olen huomannut ihmissuhdeasiassa vain ajelehtineeni, ja sitä myöden jääneeni vasten tahtoani yksin, on aiheuttanut melkoisen kriisin. Minä aina nuorempana ajattelin että kyllä se oikea sieltä vastaan kävelee eikä siitä tarvi stressata, ja sitten tehdään pari lasta ja ostetaan talo. Yhtäkkiä huomaakin että täyttää 38 ja on edelleen vanhapiika, ja että aika käy vähiin. Ja ulkonäkö rupsahtaa päivä päivältä kamalammaksi, mikä vaikeuttaa sitä puolison löytämistä.