Entä sitten, kun ei enää jaksa?

Just. Heh.

nämähän ovat valinta kysymyksiä, ja vielläpä täysin omia semmosia. Lapsia EI ole pakko tehdä...

Itse olen ollut samassa tilanteessa. Nimenomaan esikoisen kanssa. Toinen olikin sitten helpompi, että just vaan sulle vuoden äiti ykkönen...

Kannattaa ottaa asia puheeksi vaikka neuvolassa. Ja rohkeasti pyytää apua lähipiiriltä, jos sitä on! Ei saa jäädä yksin sinnittelemään, seuraukset voivat olla vakavat. Apua saa, kun pyytää. Voimia

Vauva, hieman vajaa parikuinen, valvottaa öisin. Vauva nukkuu huonosti ja itkeskelee yms. kaiket yöt unissaankin. En ole saanut tämän takia nukuttua koko aikana kuin pari-kolme tuntia yössä. Päivällä vauva ei nuku kuin lyhyitä vartin pätkiä sylissä tai hytkytettäessä sitterissä. Mulla on muutenkin ollut uniongelmia koko ikäni ja nyt tuntuu, etten meinaa saada enää iltaisin unta ja välillä valvon yötkin, vaikka vauva nukkuukin ihan hiljaa.

Alan olla todella väsynyt. Oon miettinyt, että mitä sitten, jos jonain päivänä en vaan enää jaksa? Tänä aamuna tuntui, että nyt on jo se päivä, mutta sitten sain jostain taas vähän voimia nousta ylös sängystä syöttämään ja viihdyttämään vauvaa. Mutta en varmasti jaksa pitkään näillä unilla. Viikonloppuna mies hoiti vauvaa päivällä, mutta en saanut unta. En ole koskaan osannut nukkua päiväunia, joten niistä ei ole apua.

Voisiko äitisi tai joku muu tulla hoitamaan vauvaa pariksi yöksi, että saisit univelat pois? Entä mis: voisiko hän ottaa vaikka viikon tai pari lomaa ja jakaa yöt kanssasi? Jos ongelmana ei ole vain vauva, vaan krooninen unettomuus, niin mene lääkäriin. Paljon tsemppiä, tuo vaihe ei onneksi kestä ikuisesti, joten valo näkyy jo tunnelin päässä!

Esikoisella oli paha koliikki mutta nukkui sentään enemmän yöllä kuin kaksi tuntia ja jaksoin siksi silloin paremmin.



ap

Juoko vauva pullosta? Eikö mies kuitenkin voisi ottaa vauvasta vastuun edes yhdeksi yöksi? Yhden huonosti nukutun yön jälkeen jaksaa vielä töissä - monen yön jälkeen ei. Ja sullahan on tuo jälkimmäinen tilanne.



Oikeasti asiat helpottavat! Yritä pitää itsesi pirteänä aamupäivisin: ulkoile, juo kahvia, käytä kirkasvalolamppua. Sitten nukahtaminenkin on helpompaa. Tsemiä.

Esikoisen äidille kaikki on ihan uutta ja vierasta ja kokeneemmilta todella tarvitsee tukea, ei syyttelyä. Onneksi me kaikki emme ole noin pahansuopia ja kylmiä.



Voimia ap:lle toivottelee kahden koululaisen äiti.

Esikoisella oli paha koliikki mutta nukkui sentään enemmän yöllä kuin kaksi tuntia ja jaksoin siksi silloin paremmin.

ap

sulla on siis uniongelma, vauva ja vielä isompi lapsikin? Ei ihme, että väsyttää. Saisitko jostain apua lastenhoitoon, että saisit nukkua? Parikin yötä tekee IHMEITÄ jos saa kahdeksan tunnin keskeyksettömän unen. =)

Mies on matkatöissä ja apuna vain viikonloppuisin. Isovanhemmat asuvat kaukana ja oma äitini on vielä työelämässä, joten ei apua saatavilla. Ongelma ei niinkään ole yösyötöt, jotka sujuvat melko nopeasti, vaan vauvan yölliset kitinät ja ähinät, jotka häiritsevät mua, vaikka nukkuisin viereisessä huoneessa. Eli jos haluisin nukkua, pitäisi olla yötä jossain muualla kuin kotona ja se taas ei imetyksen takia onnistu. Vaan kai se on kohta pakko mennä hotelliin nukkumaan edes yhdeksi yöksi.



Esikoinen on päivät eskarissa, kun joku sitä kysyi.



Ap

oli aivan sama homma, lopulta en nukkunut enää ollenkaan kun stressasin nukkumisesta niin paljon..itkin päivät ja olin aivan katkeamispisteessä. Imetyskin meni pieleen ja pumppasin sitten tunnin välein kun ei herunut kuin tippoja..huh huh sitä aikaa. Niin ja turha sanoa että paisuhde oli aivan katkolla ja huutoa oli meidän "keskustelu" lähinnä.



Tajusin mennä (nyt ajateltuna liian myöhään) lääkäriin ja sain unilääkkeet. Lopetin pummpauksen ja korvikkeelle vaan! mieskin pystyi paremmin yösyöttöihin osallistumaan. Näiden avulla pystyin korjaamaan unirytmiä, ja relaamaan nukkumisen suhteen. Kun ei käytä pitkää aikaa niin ei jää koukkuun! ja toisaalta siinä vaiheessa ei olisi kiinnostanut pätkääkään vaikka oisin koukkuun jäänyt, tärkeintä oli uni!



Eli hop hop lääkäriin! otat ne unilääkket ja syöt vain sen verran että pääset alkuun.



On myös muita ei-bentsoja, jotka toimii. Minulla löytyi myöhemmin hyvä lääke, mirtsatsapiini joka on masennuslääke mutta pieninä pitoisuuksina hyvä unilääke. Itselle auttaa jo kolmasosa tablettia ja nukun kuin tukki koko yön!

siitä ettei lapsi anna nukkua. Mutta väsymyksestä muuta kautta ja mietin että jos on väsynyt niin eikö sillon vaan nukahtaisi jos tulee tilaisuus nukkua? Vai onko tuo jo yli siitä? Sama jos on todella surullinen niin ei voi enää itkeäkään?



Pitää puhua muille. Niin saat viikollakin apua! Vaikka ihan vaan se että joku muu voisi ottaa lapsen syliinsä? Tai lähtisi vaunukävelylle ja sinä saat olla hetken yksin. Mikä sinusta tuntuisi hyvältä? Oikeasti: voitko KYSYÄ joltain (vaikka miten ajattelet ettei se ehdi) että voisitko tulla meille aamupäiväksi? Menet vaikka uimaan ja sitten kotiin tullessa syöt ja menet nukkumaan ja joku muu hoitaa lasta?



Minä meinaan auttaisin vaikka minulla on omia lapsia ja joku kysyisi. Sinä varmaan ajattelisit ettet minulta viitsi kysyä mutta oikeasti, teidän takia niin kannattaa tehdä! Apu voi meinaan tulla yllättävästäkin suunnasta.



Ja neuvolassa kannattaa myös puhua. Saatatte saada lähetettä jonnekin tutkimuksiin, uniterapiaan jne. perhetyöntekijää saada hoitamaan lapsia.

En ole paljon täällä palstalla käynyt kun noista kakkosen ja kolmosen tapaisista tulee aina jotenkin sellainen olo että menetän uskon koko ihmiskuntaan... huoh.



Mutta laitan nyt poikkeuksellisesti viestiä, tilanne on aika sama kuin minulla. Esikoinen on meillä pieni ja vielä päivätkin kotona, vauva on ruvennut nukkumaan todella huonosti ja mies on viikot poissa kotoa töiden takia. Meilläkään ei asu isovanhemmat lähellä, esikoinen on kyllä toisinaan mummojen luona hoidossa pari päivää. Tiedän tuon tunteen aivan tarkkaan, kun tuntuu että en vaan jaksa, sitten sitä kuitenkin jostain saa vähän virtaa mutta jää miettimään että mitä jos en joku aamu vaan ihan oikeasti jaksa.



Puhu asiasta neuvolassa, ystäville, äidille, miehelle. Kerro, että alat olla lopen uupunut ja tarvitset apua. Viikonloppuna anna miehen nukkua vauvan kanssa ja nuku itse vaikka olohuoneen sohvalla, sopikaa että mies tuo vauvan tissittelemään jos alkaa nälkähuuto mutta muuten eivät häiritse sinua. Aaamulla viikonloppuisin pyydä, että mies ottaa lapset ja jatka itse unia. Hanki lastenhoitoapua vaikka MLL:ltä, vaikka et päivällä osaisi nukkuakaan niin mieti olisiko jotain muuta mikä piristäisi mieltä? Vaikka vaan pötköttely ja jonkun lehden lukeminen, musiikin kuuntelu, kävelylle lähteminen... mikä vaan sinua houkuttaa ja hyvältä tuntuu.



Älä jää yksin odottamaan, koska se aamu tulee kun et oikeasti jaksa nousta ylös. Tuo uupumus ei ole mitään heikkoutta tai huonoutta, se on ihan luonnollinen seuraus pitkään jatkuneesta unettomuudesta. Kyllä äidilläkin on oikeus väsyä ja saada joskus levätä. Kovasti jaksamista.

täysin tuntematon vois tehdä? Haluaisin auttaa. Muistan oman lapsen vauva-ajasta juuri tuollaisen väsymyksen, joka ajoi aivan itsemurhan partaalle.



Tämä menee jo varmaan ärsyttävän puolelle, mutta onko sulla korvatulpat yöllä?

mll täti maksaa 8,40 e tunti - edullisin kunnallisen kotipalvelun vaihtoehto

En ole paljon täällä palstalla käynyt kun noista kakkosen ja kolmosen tapaisista tulee aina jotenkin sellainen olo että menetän uskon koko ihmiskuntaan... huoh.

Mutta laitan nyt poikkeuksellisesti viestiä, tilanne on aika sama kuin minulla. Esikoinen on meillä pieni ja vielä päivätkin kotona, vauva on ruvennut nukkumaan todella huonosti ja mies on viikot poissa kotoa töiden takia. Meilläkään ei asu isovanhemmat lähellä, esikoinen on kyllä toisinaan mummojen luona hoidossa pari päivää. Tiedän tuon tunteen aivan tarkkaan, kun tuntuu että en vaan jaksa, sitten sitä kuitenkin jostain saa vähän virtaa mutta jää miettimään että mitä jos en joku aamu vaan ihan oikeasti jaksa.

Puhu asiasta neuvolassa, ystäville, äidille, miehelle. Kerro, että alat olla lopen uupunut ja tarvitset apua. Viikonloppuna anna miehen nukkua vauvan kanssa ja nuku itse vaikka olohuoneen sohvalla, sopikaa että mies tuo vauvan tissittelemään jos alkaa nälkähuuto mutta muuten eivät häiritse sinua. Aaamulla viikonloppuisin pyydä, että mies ottaa lapset ja jatka itse unia. Hanki lastenhoitoapua vaikka MLL:ltä, vaikka et päivällä osaisi nukkuakaan niin mieti olisiko jotain muuta mikä piristäisi mieltä? Vaikka vaan pötköttely ja jonkun lehden lukeminen, musiikin kuuntelu, kävelylle lähteminen... mikä vaan sinua houkuttaa ja hyvältä tuntuu.

Älä jää yksin odottamaan, koska se aamu tulee kun et oikeasti jaksa nousta ylös. Tuo uupumus ei ole mitään heikkoutta tai huonoutta, se on ihan luonnollinen seuraus pitkään jatkuneesta unettomuudesta. Kyllä äidilläkin on oikeus väsyä ja saada joskus levätä. Kovasti jaksamista.

äläkä välitä näistä yksi lapsi ja liibalaabaa

tämä on juuri se syy että asioita on vaikea ennalta ehkäistä kun kanssaihmiset ovat itse niin puhki ja syyllistävät sitten toisia

ja se taas johtuu siitä että on niin korkea häpeän kynnys myöntää tarvitsevansa apua

mikä on aivan idioottimaista!

Se on piirre äidissä joka kertoo että tämä VÄLITTÄÄ lapsistaan kun USKALTAA hakea itselleen apua

huomattavasti helpompaa on katkeroitua kotona tai odotella sen oksan katkeamista - se kun katkeaa, ennemmin tai myöhemmin

tsemppiä ap, heti huomenna soitto neuvolaan, mll ja lekuriin aika (ne lääkkeet auttaa ja samoin kynnys matalaksi siinäkin) ja se hotellikaan ei ole huono idea,

kun saat itsesi kuntoon mietit vain yhtä asiaa: miksi en tehnyt sitä jo aiemmin...

Meillä vauvan katkonaisten yöunien ja kitinän ja ähinän syyksi paljastui laajat ruoka-aineallergiat. Myös päivällä nukkui tosi huonosti. Itse olin ihan puhki. Imetysdieetti auttoi. Ensin jätin kananmunan, sitten maidon ja sitten kotimaiset viljat itseltäni pois. Vauva nukkui huomattavasti paremmin vaikka ei todella hyvin vieläkään. Diettaaminen oli rankkaa, mutta sain enemmän lepoa. Kokeile jättää yksi ruoka-aine kerrallaan pois. Ja puhu asiasta neuvolassa. Minulle tosin nuori terkkari antoi neuvon ostaa korvatulpat, kun vauvan (3 kk) on kuulema käytävä nukkumaan samaan aikaan kuin muun perheen. Ilkeitä kommentteja olet saanut joiltakin. Voimia kovasti rankkaan arkeen!

lastenhoitopulmia- kerro uupumuksesta- niin alkaa apua tippua!!!



ps itselläni meni 5 vuotta toipua uupumuksesta- 2 lasta ja luulen tietäväni mistä puhut



itse hain apua ja nyt kaikki on ok

Mä kanssa menen sitten kaikesta valittamaan aina joka paikkaan jos kerran jaksaminen on väärin!Ja lopetan tyystin kaiken jaksamisen. Mä ihan oikeasti kuvittelin, että aikuisen kuuluu jaksaa ja yrittää selvitä omasta elämästään ja valinnoistaan ihan itse.

Se on sitä äidiksi kasvamista. Että vaan jaksaa vielä sittenkin kun ei enää millään jaksa. Onneksi et ole yksin vaan sulla on mies joka voi auttaa.

Semmosta se muuten on toisillakin.

Kun vihjaillaan, että kaikilla on samanlaista mutta että kaikki vain kestävät sen ja koska sinä et kestä, olet luuseri, saadaan lisää vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, kun ihmiset eivät uskalla puhua omasta jaksamattomuudestaan.

Olen itse kokenut kaiken tuon saman kuin ap mutta lievempänä siinä mielessä, että lopulta aloin nukkua paremmin, kun mies hoiti lasta sinnikkäästi viikosta toiseen yöt eikä antanut minun edes imettää. Kaikki kompromissit, missä yöllä imetetään, laittavat vain äidin vaistot herkille, lapsen ääntä kuunnellaan jopa toiselta puolelta taloa eikä nukkumisesta tule mitään. En sitten tarvinnut lääkkeitä, imetin päivisin ja pumppasin maitoa yötä varten pulloon, mutta tärkeintä oli, että järjestely jatkui pitkään. Muistelisin, että ekan viikon aikana en nukkunut kuin lyhyitä pätkiä ja pelmahdin välillä paikallekin, mutta mies ajoi takaisin sänkyyn. Toisella viikolla tuli se yö, jolloin nukuin 4 tuntia putkeen. Se oli ihmeellistä! Viikon lopulla sain jo 6 tunnin yöunet.

Todella merkittävää on huomata, että ne muutamat yöt eivät riitä ja olen todella kiitollinen, että mies älysi ihan maalaisjärjellä jatkaa systeemiä kuukauden verran. Kuukaudessa sain itseni siihen kuntoon, että virtaa taas riitti,vaikka väsymys palasikin yllättävän nopeasti. Nyt vain hoidimme hommaa puoliksi eli mies sai nukkua viikonloppuisin päivisinkin, kun siihen pystyi. Minä en myöskään kyennyt nukkumaan päivisin.

Vielä monille ihmettelijöille: todellinen väsymys tosiaan on sitä, ettei enää pysty nukkumaan, vaikka olisi mahdollisuuksiakin. Kun tämä jatkuu kauan, ei tuosta pääse eroon kuin lääkkeillä. Minä olin onnekas, kun väsymys saatiin katkottua ajoissa.

jäädä odottamaan sitä päivää, kun ei enää jaksa!! Voit mennä vaikka lääkärille ja puhua asiasta. Hanki lapsenhoitoapua, jotta pääset jonnekin yksin/voit levätä. Stressaavassa tilanteessa pitää vaan yrittää selkeästi tehdä elämä sellaiseksi, että pääsee vaikeiden tilanteiden yli. Sinä tarvitset enemmän unta, muuten et voi jaksaa olla hyvä äiti. Puhu asiasta, kuten joku jo sanoikin. Neuvolassa ilman muuta pitää asiasta kertoa. Korvatulpat kannattaa hankkia niihin tilanteisiin, kun isä hoitaa vauvaa ja sinä yrität nukkua, niistä voi olla apua. Tsemppiä ja jaksamista, tiedän tuon tunteen.

Se on sitä äidiksi kasvamista. Että vaan jaksaa vielä sittenkin kun ei enää millään jaksa. Onneksi et ole yksin vaan sulla on mies joka voi auttaa.

Semmosta se muuten on toisillakin.

Äidiksi kasvamista ei ole se, että itse joutuu huonoon kuntoon eikä jaksa enää huolehtia vauvasta. On erittäin suuri vääryys väittää äitiyden olevan sellaista. Lapsen hoitaminen on monella tapaa raskasta, mutta äidin ei ole pakko jaksaa kaikkea, mitä eteen tulee. Kyllä itseään saa ja pitää hoitaa ja apua hakea! Se on hyvää äitiyttä, että ymmärtää oman hyvinvointinsa merkityksen ja sen, että vauvan hyvinvointi on äidin hyvinvoinnista riippuvainen!