Entä sitten, kun ei enää jaksa?

Mä kanssa menen sitten kaikesta valittamaan aina joka paikkaan jos kerran jaksaminen on väärin!Ja lopetan tyystin kaiken jaksamisen. Mä ihan oikeasti kuvittelin, että aikuisen kuuluu jaksaa ja yrittää selvitä omasta elämästään ja valinnoistaan ihan itse.

Se on sitä äidiksi kasvamista. Että vaan jaksaa vielä sittenkin kun ei enää millään jaksa. Onneksi et ole yksin vaan sulla on mies joka voi auttaa.

Semmosta se muuten on toisillakin.

Kun vihjaillaan, että kaikilla on samanlaista mutta että kaikki vain kestävät sen ja koska sinä et kestä, olet luuseri, saadaan lisää vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, kun ihmiset eivät uskalla puhua omasta jaksamattomuudestaan.

Olen itse kokenut kaiken tuon saman kuin ap mutta lievempänä siinä mielessä, että lopulta aloin nukkua paremmin, kun mies hoiti lasta sinnikkäästi viikosta toiseen yöt eikä antanut minun edes imettää. Kaikki kompromissit, missä yöllä imetetään, laittavat vain äidin vaistot herkille, lapsen ääntä kuunnellaan jopa toiselta puolelta taloa eikä nukkumisesta tule mitään. En sitten tarvinnut lääkkeitä, imetin päivisin ja pumppasin maitoa yötä varten pulloon, mutta tärkeintä oli, että järjestely jatkui pitkään. Muistelisin, että ekan viikon aikana en nukkunut kuin lyhyitä pätkiä ja pelmahdin välillä paikallekin, mutta mies ajoi takaisin sänkyyn. Toisella viikolla tuli se yö, jolloin nukuin 4 tuntia putkeen. Se oli ihmeellistä! Viikon lopulla sain jo 6 tunnin yöunet.

Todella merkittävää on huomata, että ne muutamat yöt eivät riitä ja olen todella kiitollinen, että mies älysi ihan maalaisjärjellä jatkaa systeemiä kuukauden verran. Kuukaudessa sain itseni siihen kuntoon, että virtaa taas riitti,vaikka väsymys palasikin yllättävän nopeasti. Nyt vain hoidimme hommaa puoliksi eli mies sai nukkua viikonloppuisin päivisinkin, kun siihen pystyi. Minä en myöskään kyennyt nukkumaan päivisin.

Vielä monille ihmettelijöille: todellinen väsymys tosiaan on sitä, ettei enää pysty nukkumaan, vaikka olisi mahdollisuuksiakin. Kun tämä jatkuu kauan, ei tuosta pääse eroon kuin lääkkeillä. Minä olin onnekas, kun väsymys saatiin katkottua ajoissa.

Silloin kun jaettiin empatiageenejä ennen syntymää, sinä taisit olla jossain toisessa jonossa!

Eli, kukaan ei voi etukäteen tietää, mihin omat voimat riittävät. Mä olen nukkunut huonosti jo 6-vuotta, menetin kyvyn nukkua kunnolla vauva-aikana (kaksi lasta), nukun hyvinä öinä ehkä 5-6h, mulla ei ole vielä hajonnut pää, mutta pahoja päiviä on. Mun mies ei ikinä selviäisi näin lyhyillä yöunilla, se olisi jo viikossa ihan sekaisin.

Eli, olisiko mulla pitänyt olla joku ihme kristallipallo, mistä olisin nähnyt, miten tulee käymään? Kerro mulle, kun kerran olet noin äärettömän fiksu!

Kateellisena kuuntelin naapurin äitiä, jonka lapsi vielä 3-vuotisanakin nukkui 12h yöunet heräilemättä ja parin tunnin päikkärit siihen päälle,

Ja lääkärissä. Ja vanhemmilleni. Ja miehelleni. Appivanhemmiltakin laitoin miehen pyytämään hoitoapua.

Mies sitten yritti auttaa ja auttoikin vähän.

Mutta loppuviimeksi mun piti vaan jaksaa. Joten, sori nyt vaan mutta realistisinta on, että yrittää vaan jaksaa ja järjestää elämänsä niin, että jaksaa. Ap:n tapauksessa mies vähentää tai lopettaa reissuhommat ja ap ostaa lastenhoitoapua mll:lta. Esikoinenhan jo on eskarissa, joten osan päivästä ap:lla on vain yksi lapsi hoidettavana.

Mä kanssa menen sitten kaikesta valittamaan aina joka paikkaan jos kerran jaksaminen on väärin!Ja lopetan tyystin kaiken jaksamisen. Mä ihan oikeasti kuvittelin, että aikuisen kuuluu jaksaa ja yrittää selvitä omasta elämästään ja valinnoistaan ihan itse.

Se on sitä äidiksi kasvamista. Että vaan jaksaa vielä sittenkin kun ei enää millään jaksa. Onneksi et ole yksin vaan sulla on mies joka voi auttaa.

Semmosta se muuten on toisillakin.

Kun vihjaillaan, että kaikilla on samanlaista mutta että kaikki vain kestävät sen ja koska sinä et kestä, olet luuseri, saadaan lisää vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, kun ihmiset eivät uskalla puhua omasta jaksamattomuudestaan.

Olen itse kokenut kaiken tuon saman kuin ap mutta lievempänä siinä mielessä, että lopulta aloin nukkua paremmin, kun mies hoiti lasta sinnikkäästi viikosta toiseen yöt eikä antanut minun edes imettää. Kaikki kompromissit, missä yöllä imetetään, laittavat vain äidin vaistot herkille, lapsen ääntä kuunnellaan jopa toiselta puolelta taloa eikä nukkumisesta tule mitään. En sitten tarvinnut lääkkeitä, imetin päivisin ja pumppasin maitoa yötä varten pulloon, mutta tärkeintä oli, että järjestely jatkui pitkään. Muistelisin, että ekan viikon aikana en nukkunut kuin lyhyitä pätkiä ja pelmahdin välillä paikallekin, mutta mies ajoi takaisin sänkyyn. Toisella viikolla tuli se yö, jolloin nukuin 4 tuntia putkeen. Se oli ihmeellistä! Viikon lopulla sain jo 6 tunnin yöunet.

Todella merkittävää on huomata, että ne muutamat yöt eivät riitä ja olen todella kiitollinen, että mies älysi ihan maalaisjärjellä jatkaa systeemiä kuukauden verran. Kuukaudessa sain itseni siihen kuntoon, että virtaa taas riitti,vaikka väsymys palasikin yllättävän nopeasti. Nyt vain hoidimme hommaa puoliksi eli mies sai nukkua viikonloppuisin päivisinkin, kun siihen pystyi. Minä en myöskään kyennyt nukkumaan päivisin.

Vielä monille ihmettelijöille: todellinen väsymys tosiaan on sitä, ettei enää pysty nukkumaan, vaikka olisi mahdollisuuksiakin. Kun tämä jatkuu kauan, ei tuosta pääse eroon kuin lääkkeillä. Minä olin onnekas, kun väsymys saatiin katkottua ajoissa.

Silloin kun jaettiin empatiageenejä ennen syntymää, sinä taisit olla jossain toisessa jonossa!

Eli, kukaan ei voi etukäteen tietää, mihin omat voimat riittävät. Mä olen nukkunut huonosti jo 6-vuotta, menetin kyvyn nukkua kunnolla vauva-aikana (kaksi lasta), nukun hyvinä öinä ehkä 5-6h, mulla ei ole vielä hajonnut pää, mutta pahoja päiviä on. Mun mies ei ikinä selviäisi näin lyhyillä yöunilla, se olisi jo viikossa ihan sekaisin.

Eli, olisiko mulla pitänyt olla joku ihme kristallipallo, mistä olisin nähnyt, miten tulee käymään? Kerro mulle, kun kerran olet noin äärettömän fiksu!

Kateellisena kuuntelin naapurin äitiä, jonka lapsi vielä 3-vuotisanakin nukkui 12h yöunet heräilemättä ja parin tunnin päikkärit siihen päälle,

nämähän ovat valinta kysymyksiä, ja vielläpä täysin omia semmosia. Lapsia EI ole pakko tehdä...

Asiahan on nimittäin niin, eetä KUKAAN ei voi tietää etukäteen, onko tuleva vauva hyvin vai hyvin huonosti nukkuvaa tyyppiä. Se ei siis perustu minkäänlaiselle ennakkotiedolle: geeneihin, syömiseen, elintapoihin tms. Kun haluaa lapsen, ottaa riskin. Ottaa monenlaisia riskejä. Voi saada vammaisen, voi saada valittelevan, voi saada ruman tai yksinkertaisen lapsen.

Tai jopa saada tuollaisen viisastelevan tapauksen kuten lainaamani kirjoittaja.

Ap, tsemppiä, kyllä se vauva siitä löytää päivärytmin! Alkakaa kylvettämään iltaisin, jospa tulisi paremmat unet. Ja pierujumppaa kans. Millä syötät - onko vastike vaiko äidinmaito? Vältä itse kahvia, vaikka se olisi ainut, jolla itse jaksat. Koita saada vuorotteluapua miehestä tai neuvolasta.

Itselläni myös saman tyyppistä. väsymyksestä tuleva stressi estää nukkumista. Korvatulpat, melatoniini, satunnaisesti nukahtamislääke käytössä. Seinät meinaa välillä kaatua. Ulos ei jaksa lähteä, vaikka se piristäisi.

Mulla kaksi lasta pienellä ikäerolla ja toinen nyt 9kk ja ei ole kertaakaan nukkunut yli 4h ja noita öitä ollut tasan 3. Perus yö meillä että herätään 2-3h välein vähintään ja nukutetaan n.10-40min.

Mä niin kuolen kohta tähän uupumukseen....

Se on sitä äidiksi kasvamista. Että vaan jaksaa vielä sittenkin kun ei enää millään jaksa. Onneksi et ole yksin vaan sulla on mies joka voi auttaa.



Semmosta se muuten on toisillakin.

Mä olin tänään niin väsynyt, että vaan huusin lapsille ja aamulla kun heräsin, oli niin väsynyt olo, että teki mieli oksentaa.



Voisiko se kaukana asuva isovanhempi tulla vaikka viikoksi avuksi?



Ootko kokeillut melatoniinia? Mulle se toi jokseenkin järkevät yöunet, tosin vaan 5-6h (tuntuu varmaan nyt ruhtinaalliselta) mutta nukahdan jopa vaikka toinen lapsista herättää yöllä



Karsi elämä tosi yksinkertaiseksi, eli helppoa ruokaa, vain välttämättömin siivous ja lepää joka kerta, kun vaan voit



Ja jos tulee tunne, että meinaat vahingoittaa vauvaa (mitä kukaan ei tietenkään toivo tapahtuvan), kävele hetkeksi rappuun/ toiseen huoneeseen. Vauva ei kuole itkuun



Ja miljoona kiloa tsemppiä! Toivottavasti saat apua!

Se on sitä äidiksi kasvamista. Että vaan jaksaa vielä sittenkin kun ei enää millään jaksa. Onneksi et ole yksin vaan sulla on mies joka voi auttaa.

Semmosta se muuten on toisillakin.

Kun vihjaillaan, että kaikilla on samanlaista mutta että kaikki vain kestävät sen ja koska sinä et kestä, olet luuseri, saadaan lisää vakavia mielenterveydellisiä ongelmia, kun ihmiset eivät uskalla puhua omasta jaksamattomuudestaan.

Olen itse kokenut kaiken tuon saman kuin ap mutta lievempänä siinä mielessä, että lopulta aloin nukkua paremmin, kun mies hoiti lasta sinnikkäästi viikosta toiseen yöt eikä antanut minun edes imettää. Kaikki kompromissit, missä yöllä imetetään, laittavat vain äidin vaistot herkille, lapsen ääntä kuunnellaan jopa toiselta puolelta taloa eikä nukkumisesta tule mitään. En sitten tarvinnut lääkkeitä, imetin päivisin ja pumppasin maitoa yötä varten pulloon, mutta tärkeintä oli, että järjestely jatkui pitkään. Muistelisin, että ekan viikon aikana en nukkunut kuin lyhyitä pätkiä ja pelmahdin välillä paikallekin, mutta mies ajoi takaisin sänkyyn. Toisella viikolla tuli se yö, jolloin nukuin 4 tuntia putkeen. Se oli ihmeellistä! Viikon lopulla sain jo 6 tunnin yöunet.

Todella merkittävää on huomata, että ne muutamat yöt eivät riitä ja olen todella kiitollinen, että mies älysi ihan maalaisjärjellä jatkaa systeemiä kuukauden verran. Kuukaudessa sain itseni siihen kuntoon, että virtaa taas riitti,vaikka väsymys palasikin yllättävän nopeasti. Nyt vain hoidimme hommaa puoliksi eli mies sai nukkua viikonloppuisin päivisinkin, kun siihen pystyi. Minä en myöskään kyennyt nukkumaan päivisin.

Vielä monille ihmettelijöille: todellinen väsymys tosiaan on sitä, ettei enää pysty nukkumaan, vaikka olisi mahdollisuuksiakin. Kun tämä jatkuu kauan, ei tuosta pääse eroon kuin lääkkeillä. Minä olin onnekas, kun väsymys saatiin katkottua ajoissa.