Erityislapsen tutkimustulokset tulivat...

en näe tossa mitään ristiriitaa?!



Oppii normaalisti, mutta on kehityksestä edellä. Voi ihan hyvin olla agressiivinen ja sosiaalisesti kömpelö eihän ne vaikuta oppimiseen?

Se, että tylsistyy niin on osasyy raivareihin.

Siksi siinä on noin.

Haastetta ja se vaatii keskittymistä. Ja se vie pois osan raivareista.

Turhautuu, kun on ollut liian iisibiisi.

kohta tohtori. Hyppäsi myös koulussa luokan yli, koska tuli niin levottomaksi liian helpoista tehtäviksi. Oppi kyllä vanhemmiten olemaan lyömättä.

Oppimiskyky (ts. kognitiiviset taidot) ja sosiaalisen kehityksen ja tunnepuolen taidot ovat ihan eri asioita. Lapsesi oppimiskyky on siis ok eikä yksinkertaistaen sanottuna hermostollisessa kehityksessä sinänsä ole tietojen ja taitojen puutetta, päinvastoin. Nyt syytä noihin raivareihin täytyy sitten lähteä hakemaan tuolta neuropsykiatriselta suunnalta (esim. nämä paljonpuhutut ADHD ja Asperger kuuluvat niihin) tai sitten tunnepuolen/psyyken toiminnoista (esim. kun voimakastahtoinen tai lyhytpinnainen temperamentti kohtaa turhautumista, niin reaktio voi olla aika kuuluva raivari, noin esimerkkinä). Perheneuvolapsykologin arvioon?

jos vanhempana istuu vankilassa pahoinpitelyistä. Apua tarvitaan nyt kun on vielä aikaa.

Voin antaa kaksi englanninkielistä kirjavinkkiä jos haluat. Helppolukuisia kumpikin. Saat huomattavasti lisää tietoa asiasta.

Lapsella todettiin samalla visiitillä (eri lääkärin toimesta, mutta hän konsultoinut tätä neurologia) eräs neuropsykiatrinen oireyhtymä. Se kuulemma voi olla osasyynä raivareihin ja ristiriitaiseen käytökseen myös, mutta kyllä minäkin tajuan että ympäristö vaikuttaa. T.Ap

"gifted kids" ja heidän ongelmiaan, juurikin saattaa olla tuollaista. Valitettavasti suomessa ei osata huomioida tätä.







http://giftedkids.about.com/od/socialemotionalissues/a/gtproblems.htm



http://giftedhomeschoolers.org/articles/beans.html



http://giftedexchange.blogspot.com/2007/12/gifted-kids-bad-behavior.html

Ensimmäinen kirja: 3D-aivokuvien avulla tutkimusta valtavasti tehnyt ja uudella tavalla eri aivo-osien yli- ja aliaktiivisuuden aiheuttamat oireet kartoittanut lääkäri selittää kansantajuisesti kuvien ja pääosin potilaskuvausten kera neurologiset poikkeavuudet ja miten niitä kussakin tapauksessa voi ja pitäisi lääkitä:

http://www.amazon.co.uk/Healing-ADD-Breakthrough-Program-Allows/dp/0425…



Sitten toinen kirja joka tarvitaan laajentamaan käsitystä koska poikkeuksellisen lahjakkailla osa ominaisuuksista vaikuttaa sairaudelta mutta ei sitä ole, ja siksi vaikka ensimmäinen kirja on oleellinen, tämän lukeminen sen jälkeen on luultavasti vähintään yhtä oleellista:

http://www.amazon.co.uk/Misdiagnosis-Diagnoses-Gifted-Children-Adults/d…



Eli lukisin tuon ADD-kirjan riippumatta siitä onko nykytiedolla kyseessä ADD vai onko se jopa pois suljettu. Ensimmäinen 150 sivua menee nopeasti ja antaa tietoa joka helpottaa elämää joka tapauksessa, en usko että lisää tällä kertaa tuskaa. Riippumatta syistä on helpompi ymmärtää käytösmalleja kun tietää minkälaiset neurologiset tekijät niitä kutakin säätelevät. Lisäksi niihin eri alueiden yli- ja aliaktiivisuuksiin auttaa ruokavalio, liikunta jne. joten sekin tieto saattaa olla huomattavastikin avuksi.

Olin itsekin lahjakas lapsi ja muistan kuinka juuri haasteiden puutteesta ja toisten lasten tympäisevästä "lapsellisuudesta" johtuen minulla oli päiväkoti- ja ala-asteen ekojen luokkien iässä käytösongelmia. Olin hyvin turhautunut ja purin sitä epämiellyttävin tavoin.



Ihan varmasti olisi auttanut jos olisin saantu jotain haastavampaa tekemistä tai tasoistani seuraa. Siihen aikaan kun itse kävin koulua, ei näihin mitenkään puututtu paitsi jälki-istunnolla tosin, ja ihan hyvä niin, ihan itse opin iän myötä hillitsemään isteni myös turhaumatilanteissa. Siinä 3. luokalla alkoi kehittyä kyky olla rauhassa vaikka ärsyttäisi ja ottaisi päähän kuinka.

Jälkimmäistä kirjaa pitää lukea myös sillä varauksella, että se ei ole kaikessa neurologisessa tiedossa aivan samalla viivalla ensimmäisen kanssa, mutta se on hyvä teos suhtettamaan toisaalta lahjakkaan lapsen asioita ja toisaalta auttaa erottamaan mitkä seikat kallistuvat millekin puolelle. Ei pidä antaa sen liikaa häiritä että kirjat puhuvat siten tavallaan hieman ristiin. Kummankin osaa ottaa argumentteina ja toimivilta osin sitten käyttää hyväksi.

ei tuossa mitään ristiriitaa ole.



Älykkyys ja tunne-elämä ja impulssikontrolli ovat eri osa-alueita ja kehittyvät joillakuilla eri tahtiin.

jos vanhempana istuu vankilassa pahoinpitelyistä. Apua tarvitaan nyt kun on vielä aikaa.

Hoh hoijaa, joku raja noissa tapuksissakin on. Älykkäät eivät joudu vankilaan..

Kyllä sen lapsista aika nuorenakin näkee kapinoiko typerää instituuttia vastaan koska on fiksumpi, vai onko vain pöljä räyhääjä. Jälkimmäinen ei saa koskaan mitään tuloksia koulusta (kokeista, tenteistä).

ohhoijaa.



Vaikka olisi äo 150, mutta ei pysty kontrolloimaa tunne-elämäänsä ja tekojaan niin joutuu vankilaan jos vaikka pikaistuksissaan tappaa jonkun.

ai että älykkäät ei joudu vankilaan ? :D

ohhoijaa.

Vaikka olisi äo 150, mutta ei pysty kontrolloimaa tunne-elämäänsä ja tekojaan niin joutuu vankilaan jos vaikka pikaistuksissaan tappaa jonkun.

Poikkeuksellisen älykäs kun puhuu oppitunnilla alaluokilla ja siten häiriköi muita, ei se tee hänestä kai kuitenkaan pikaistuksissaan tappajaa? Ihan oikeasti, en nyt tiedä ainuttakaan älykästä joka toimisi niin vaikka Mensan rajat kirkkaasti ylittäviä on paljon tuttavapiirissäni.

Eli aika eri lajista on tuossa impulssiivisuudessa kyse jos henkilö tekee sitä turhautumistaan eikä väkivaltaisuuttaan.