Minulla on tuttavana nainen, jonka mies jäi kiinni toisesta naisesta

n.3 vuotta sitten. Nainen jätti miehensä ja jäi kahden penen lapsen kanssa jatkamaan elämistä. Olen ihmetellyt tämän naisen valtavaa intoa käydä perheterapioissa, kirkon kriisikokouksissa, ja yksityisellä psykologilla, niin itse, kuin viedä sinne erikseen lapsetkin. Tätä on jatkunut koko tämän n.3 vuotta, ja loppua ei näy. Onko tarkoitus traumatisoida lapset, ja luoda heille mahdollisimman kamala kuva tilanteesta ja lapsuudesta. En usko, että erotilanteessa olleet lapset (silloin 2 ja 3 vuotiaat) kovin paljon tuosta tilanteesta muuten muistaisivat. Nyt heille syötetään ajatusta, että he tarvitsevat apua kaikki, ja on/ollut onneton lapsuus ym.. Kosto miehelle ? Omien lasten mielenterveyden kustannuksella ?? Vai mikä?