Uupunut sisko ja 4. lapsi

Äitimme on niin käärmeissään tästä 4. lapsesta että on päätynyt (toivottavasti tilapäisesti) siihen että ei juurikaan auta siskoa lastenhoidossa (mitä ennen teki paljon) koska hänen mielestään ei pidä tehdä lisää lapsia jos ei jaksa entisiäkään hoitaa.

ja siskosi on jotenkin alistettu ja nitistetty, eikä uskalla panna vastaan.



Kun kukaan ei koskaan tiedä, mitä toisen seinien sisäpuolella tapahtuu.



Toisaalta juuri ap.n kaltaisten takia en uskaltanut koskaan sanoa ääneen, että väsytti, vaikka yhden lapsen äidit piti kovaa meteliä uupumuksestaan.

neljän äiti

ilmaista mielipiteensä silloin kun niistä ovistikuista oli puhetta.



Nyt vaan jos oikeasti välitätte siskosta niin teette yhdessä suunnitelma miten eka vuosi neljän pienen kanssa hoidetaan.



Univaje on ilman muuta pahin tekijä jaksamisen kannalta. Mitä keinoja voitaisiin käyttää jotta kaikki saisivat nukkua paremmin.



Säännöllinen apu kotiin siskolle.



Miten muuten arkea voi helpottaa? Olisiko isommille parempi mennä päivähoitoon? Silloin äiti voisi joskus nukkua päivällä vauvan kanssa.



Toivottavasti äitisi ei tosissaan ole lopettamassa apuaan vaan tämä olin ensireaktio. Nythän sitä apua vasta tarvitaan.

Lapsia tehdään koska niitä halutaan. Parempi kärsiä muutama vuosi pikkulapsiajasta kuin olla kymmenen vuotta vaippaikäisten kanssa. Kyllä ne muutamat vuodet kärsii vaikka miten. Sitten helpottaa ja saa nauttia lapsistaan.



Sellaiset ihmiset jotka eivät ole lapsirakkaita eivät tätä tietenkään voi ymmärtää.

Parempi kärsiä muutama vuosi pikkulapsiajasta kuin olla kymmenen vuotta vaippaikäisten kanssa. Kyllä ne muutamat vuodet kärsii vaikka miten. Sitten helpottaa ja saa nauttia lapsistaan.

Mutta kun siitä kärsii muutkin!

En itsekkään oikein ymmärrä miksi aikuinen ihminen ei osaa kartoittaa omia voimavarojaan. Jos vanhemmista tuntuu pahalta, että arki on vain sähläämistä, räpiköimistä ja jatkuvaa uupumista niin eniten siitä kärsii lapset!! Yksi lapsista alkaa syrjäytyä kun taas toinen lapsista alkaa oireilla käytöshäiriöillä jatkuvalla huomion hakuisuudella. Rutiinit on jotain sinnepäi ja käytöstavat.. Mitä ne on?



Suoraan sanoen mua niin vituttaa ystäväni tyyli joka on juurikin samantyylinen tapaus. Ei oikeesti jaksa kahta lastaan kasvattaa (itsekkin on sanonut että ei pärjää/jaksa lasten kanssa), ja siihen piti sitten kolmaskin tehdä! Oli muuten kauhea tunne kun ei voinut iloita ystävän puolesta.



Ja vaikka kuinka haluaisin hänen parastaan, niin tässä vaiheessa tuli stoppi. Tilanne vaikuttaa jo omaan perhe-elämään ikävästi. Lisäksi en jaksa kuunnella jatkuvaa itkemistä siitä ettei jaksa, ei nuo tottele, tekkee tiukkaa...jne. ja siltikään ei tehdä yhtään mitään että tilanne muuttuisi. Ei yritystäkään saada taloutta kuntoon, taikka auktoriteettia lapsiin. Märehditään vain itsesäälissä.



Ja purkaukseni lisäksi haluan muistuttaa näitä uupuneita kotiäitejä, että ankea perhe-elämänne ikävä kyllä voi vaikuttaa myös muihin. Auttajillakin tulee raja vastaan kuin myös ystävillänne jotka eivät enää halua kutsua teitä kylään taikka olla tekemisissä kanssanne, koska eivät vaan enää jaksa sietää lastenne kauheaa käyttäytymistä ja äidin jatkuvaa ulinaa! Kiitos!



Äitix5

olis kannattanut ilmaista mielipiteensä silloin kun niistä ovistikuista oli puhetta.

Ihanko oikeasti sinusta voi toiselle sanoa että älä hanki lisää lapsia? Minusta ei voi ainakaan jos aikoo olla jatkossakin hyvissä väleissä.

Sanoin kyllä että minä en jaksaisi ja eikö kannattaisi hieman levätä välillä ja odotella ennen neljättä lasta että aimmat lapset oppivat suunnilleen nukkumaan.

ap

Pelkääkö siskosi töihinmenoa?

Järjestät siskollesi synttärilahjaksi/joululahjaksi tai ihan vaan ylläriksi ns. vapaan illan eli lapset miesten hoitoon (miehesi sitten auttaa siskon miestä niin ei ole niin rankkaa) ja sisko teille viettämään ihanaa lapsetonta iltaa. Teet hyvää ruokaa ja saunotte ja sitten sanot ihan suoraan, että on niin riipaisevaa nähdä siskosi noin väsyneenä ja että et tosiaan ole koskaan tajunnut, miksi tekivät sen neljännen lapsen juuri tuohon elämäntilanteeseen. Pohjustat toki ensin, että autatte, mitä pystytte mutta että silti ihmettelet heidän ratkaisuaan lisätä väsymystä neljännellä lapsella.



Siskosi voi olla herkkänä ja tiuskaista jotain tai sitten hän ehkä voi todella kertoa, mitä tässä taustalla on ja ehkä saat tuettua siskoasi paremmin, kun ymmärrät, mitä on taustalla.



Itsekin tunnen perheen, jossa on kolme lasta pienillä ikäeroilla, taloprojekti kesken ja mies tekee uraa. Arki on pelkkää itkua ja kiukkua, haukutaan isovanhemmat, jotka eivät auta tarpeeksi (kerran kuussa ottavat lapset koko viikonlopuksi ja hoitavat muutenkin esim. lääkäriaikojen tms. takia). Tuntuu, että nämä ihmiset eivät lainkaan ymmärrä, että ovat itse valinneet sen arkensa kuormittavuuden ja että vieläpä törkeästi arvostelevat täysin ilmaista apua. En tajua, mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu.

on järki hukassa ja joku mielenterveysongelma. Reaaliteettitaju on hukassa, tai on joku sisäinen pakko saada lisää lapsia. Vaikka edellisistäkään ei saa pidettyä riittävästi huolta. Kyse ei ole lapsirakkaudesta, vaan jostain pakkomielteestä. Eikä todellakaan se ole lapsen etu, jos äiti itkee kaiket päivät kun ei jaksa, ei oikesti jaksa. Se on eri asia kuin se että vähän väsyttää, mutta saa kuitenkin hoidettua lapset säällisesti.

omia voimavarojaan ja ovat täysin vaille taitoa arvioida elämäänsä tosiasioita. Ehkä noi pienet vauvat ovat tärkeitä siskosi itsetunnolle ja siksi niitä pitää synnyttää enemmän kuin pystyy kunnolla hoitamaan. Pitää vaan saada se uusi vauva rinnalle, on jokin läheisriippuvaisuus tms. mielenterveyshäiriö taustalla. Ihan järjetöntä, kun kerrat aiemmatkin lapset viettävät aivan liikaa aikaa ruudun edessä ja ovat hunningolla.

Mä olen myös muutaman kohdalla ihmetellyt tuota samaa, että pitääkö ne kaikki asiat tapahtua just samaan aikaan. Eikö voisi elää nyt vaikka vuoden eteenpäin ilman isoja muutoksia?



Ei sitä voi tietää miksi ihmiset elää noin. Usein tuntuu, että vähempikin riittäisi.

"Yhden lapsen vanhemmat kitisee". Nimenomaan. Ja ymmärtävät olla hankkimatta lisää lapsia tilanteessa, jossa paukut on jo käytetty.



Olisi kiva kuulla miten ihmiset päätyvät näihin tilanteisiin.

kaikki kurjuus, mutta todellisuudessa heillä menee kuitenkin ihan hyvin. Itselläni oli tuollainen vaihe, että valitin aina kaverille lapsista ja silti selvittiin kaikesta. Sit lopetin valittamisen, kun tajusin sen tyhmäksi, ja neljännenkin olen tehnyt. Itse pidin kyllä taukoja ja neljäs tuli vasta kun 2 isompaa olivat jo koululaisia.

oma siskoni pisti välit poikki kun ei jaksa levotonta perhettäni :) että näinkin voi asian hoitaa!



Minulla 3 villiä lasta ja apu olisi todellakin ihanaa.

on järki hukassa ja joku mielenterveysongelma. Reaaliteettitaju on hukassa, tai on joku sisäinen pakko saada lisää lapsia. Vaikka edellisistäkään ei saa pidettyä riittävästi huolta. Kyse ei ole lapsirakkaudesta, vaan jostain pakkomielteestä. Eikä todellakaan se ole lapsen etu, jos äiti itkee kaiket päivät kun ei jaksa, ei oikesti jaksa. Se on eri asia kuin se että vähän väsyttää, mutta saa kuitenkin hoidettua lapset säällisesti.

Ajatellaan, että se uusi lapsi on jotenkin parisuhteen korjaaja, sisarussuhteen korjaaja ja uusi ihana voimavara. Kai se liittyy jotenkin ihmiskunnan selviämiseen ja sellaiseen alkukantaiseen tarpeeseen, jonka tarpeettomuutta ei nykypäivänä kaikki ihmiset tajua.

pitää olla nimenomaan imetettävä vauva, että tuntee itsensä naiseksi ja arvokkaaksi, pitää olla joku jolle on se tärkein.

Lapsi on siis jo tulossa, ja kyllä mummon ja tädinkin pitää hänet tervetulleeksi sukuun toivottaa. Erittäin outoa olisi mummolta kiukutella lopettamalla kaikki apu, mutta ei toki tarvitse yli voimiensa auttaa. Ei myöskään siskon. Ja ainoastaan siskosi ja hänen miehensä osaavat vastata alkuperäisiin kysymyksiin. Jos sisko itkee todella joka päivä monta kertaa jatkuvasti, tarvitaan ilmeisesti ammattiapuakin. Neuvolan kauttta sitä voisi alkaa kysellä.

joka ei pärjää edes nykyisten lastensa kanssa ehdoin tahdoibn haluaa vielä uuden vauvan. En yhtään ihmettele, että lähisukua turhauttaa tilanne.

Lapsia tehdään koska niitä halutaan. Parempi kärsiä muutama vuosi pikkulapsiajasta kuin olla kymmenen vuotta vaippaikäisten kanssa. Kyllä ne muutamat vuodet kärsii vaikka miten. Sitten helpottaa ja saa nauttia lapsistaan.

Sellaiset ihmiset jotka eivät ole lapsirakkaita eivät tätä tietenkään voi ymmärtää.

Siis sun mielsta karjistetysti sanottuna kahden lapsen vanhemmat ei siis nauti lapsistaan Ja ole lapsirakkaita? Ihminen kuule voi olla tosi lapsirakas, mutta sita muulle maailmalle todistaakseen ei tartte hankkia viitta lasta.

Ap: ymmarran tilanteen, siskollani on 5 lasta, joista nelja ensimmaista on syntynyt kahden vuoden valein. Viimeinen tuli sitten neljan vuoden tauon jalkeen. Poikia viimeista lukuunottamatta