Onko 3 lasta helpompi kuin 2, ja 4 helpompi kuin 3?
Siis tarkoitan tietenkin aikaa jälkeen ihan ensimmäisen pikkulapsiajan. Kukaan ei varmaan ole sitä mieltä että olisi helpointa kun on vauva, 1-vuotias ja 2-vuotias, mutta ehkä jo muutaman vuoden kuluttua?
Läheisen ystäväni kanssa olemme paljon näistä asioista puhuneet, ja hän totesi ettei mitenkään jaksaisi kuin yhden lapsen. Itsekin mietin että mahtaako minusta olla kahteen, kun en koe olevani hyvä lasten kanssa, ja pelkäsin väsyväni liikaa. Kahteen kuitenkin päädyimme, ja nyt tuntuu että selviän helpommalla kuin ystäväni: hänen pitää koko ajan keksiä tekemistä lapseleen, kun taas minun lapseni viihdyttävät toisiaan (vaikka ikäeroa on 2,5v).
En tarkoita tätä missään tapauksessa yksilapsisten syyllistämisjutuksi, mietin vain että onko vallitseva käsitys lasten määrän kasvusta rankkuuden lisääjänä laajemminkin virheellinen?
Kommentit (3)
on kaksi lasta 4,5 ja 1,5 ja heistä on kyllä ikäerosta huolimatta paljonkin seuraa toisilleen. En silti sanoisi että jos yhden kanssa on ongelmia jaksamisessa niin tehkää kaksi. Ei missään nimessä. Vaikka leikkiivät keskenäänkin, niin kummankin kanssa pitää tehdä ne omat juttunsa ja minä pidän tärkeänä sitä, että esikoisella on ikätasoistaan hommaa paljon eli ei pelkästään sitä vauvan kanssa leikkimistä. Jos yhden kanssa tuntuu että ei jaksaisi käydä rumbaa uudestaan läpi niin ei varmaan kannata kokeilla onneaan. Pikkuvauva-aika on aika raskasta kun on jo valmiina toinen lapsi mitä pitäisi huomioida ihan yhtä lailla..
että kaksi menee siinä missä yksikin. Ei meillä ainakaan mene. Totta kai lapset leikkivät keskenään, mutta molempia pitää silti huomioida yksilöinä. On kahdet pukemiset, nukuttamiset, kahdet kiukuttelut, kaksi kertaa enemmän flunssia ja sairasteluja. Ja se tappelun määrä on ihan eri tasolla kaksilapsisessa perheessä kuin yksilapsisessa, koska kenenpä kanssa se ainoa lapsi tappelisi.
Minä taas kuulun niihin ihmisiin, joilla oli esikoisen kanssa elämä niin helppoa, että kuvittelin että se työmäärä vain tuplaantuu toisen lapsen tullessa. Meillä se on kuitenkin lisääntynyt ihan tosi paljon - varsinkin kun toinen lapsi ei sitten ollutkaan yhtä helppo kuin esikoinen.
Siis silleen et vanhemmat lapset on sen ikäsiä et voivat vahtia pieninpiä helposti välillä. vanhemmilla ois silloin omaa aikaa.
sit taas teini-ikä ja ihan pikkulapsi ikä, takuulla isolla laumalla vaikeampaa. teini-iässä tulee ne omat haasteet kullekkin lapselle ja kun jokasella lapsella saattaa pahimmillaan olla ongelmia ittensä kanssa niin voi siin vanhemmilla olla jaksamista.