Mies ei ymmärrä että haluan erota

Minä en jaksa enää.

Tuntuu että minulla on kotona kiukutteleva teini lapsemme lisäksi.

Lapsi 1v2kk.

Niin, ja toinen tulossa... Joo, oma moka, tiedän.



Mies jäi työttömäksi tammikuussa 2010. Hänen piti silloin valmistua, mutta ei saanutkaan väikkärinsä kirjoitettua ennekuin sopimus loppui tutkijakoulun kanssa.

Väikkärin piti valmistua sitten viim kesällä 2010.

Uusi deadline toukokuu 2011, että olisi valmis kun jään äitiyslomalle. Eiku on valmis viimeistään kun lapsi syntyy.

No, nyt se on kirjoitettu, nyt on enää muodollisuusseikat jäljellä....



Tämä työttömyys ja väikkärin kirjoittaminen on stressannut miestä niin paljon, että minun pitäisi ymmärtää että hän haluaa juoda rentoutuakseen.

No, en oikein sitten raskausaikana tykännyt kovin paljon siitä että hänelle piti kantaa kotiin kaljaa/viinaa tasaisin välein (kun ei ite niitä kaljarahojaan edes tienannut).

Ei mitään, hän rupes juomaan salaa, valehtelemaan minulle suoraan päin naamaa ettei ole juonut vaikka selkeästi sen huomasinkin, monta kertaa löysinkin jemmapullon, olen ollut lähdössä jo niin monta kertaa mutta en ole saanut aikaiseksi.

Olen sanonut miehelle että haluan erota.



Nyt on sitten tilanne se, että minun pitäisi aina vaan jaksaa ymmärtää että häntä kiukuttaa kun hän on niin väsynyt, kun ei saa nukkua kunnolla.

No, kukkuu hereillä myöhään, ja on sitten tottakai pako herätä aamulla kun lapsi herää.. Ei kyllä tulee ikinä yllätyksenä.



Minä käyn töissä, hoidan lastamme kun olen kotona, vapaapäivinä mies saa olla ihan rauhassa yleensä kun lähden äitini luokse, mutta ei hän silloinkaan saa kotona mitään aikaiseksi.

Kamala kiukkuaminen vaan kun "miksi hänen pitäisi koko ajan....".

No vaikkapa sen takia että minä käyn töissä, hoidan poikaamme, hoidan ruuanlaiton, hoidan pyykit, hoidan tiskit koneeseen ja pois, huolehdin laskujen maksamisesta jne jne...

Joten hän voisi edes kerran viikossa siivota!

Eikä kiukutella, kiroilla, äksyillä kun pyydän kerran viikossa että saisin nukkua edes tunnin kauemmin.....



Ei tässä kohta enää muista mitään hyviä aikoja... Eikä jaksa odottaa että niitä tulisi.



Mutta mies ei ymmärrä vaikka olen yrittänyt rauhallisesti aisasta puhua, ei ymmärrä miksi en jaksa, suuttuu vaan siitäkin että en jaska enää tätä ns perhe-elämää.