Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen ystävään, mitä tehdä?
17.10.2012 |
Tilanne siis tämä. Käyn läpi vaikeaa avioeroa ja olen löytänyt ihanan ja luotettavan ystävän miehestä. Hän kuuntelee, keskustelee ja tukee minua parhaansa mukaan.
Tavataan usein työn puitteissa, ei ole kuitenkaan varsinainen työkaveri. Käydään kahvilla, soitellaan, viestitellään.
Nyt käytiin iltaa istumassa, hänen kutsustaan, ja entistä enemmän löytyi yhtäläisyyksiä meistä.
Tuntuu kuin olisi löytänyt sielunkumppanin.
Hän seurustelee tahollaan tällähetkellä, mutta suhde on tyyliä on/off.
Hän osoittaa kiinnostusta, mutta kunnioitan hänen suhdettaan, enkä ole ryhtynyt mihinkään muuhun kuin pieneen flirttiin.
Kuitenkin olen todella ihastunut tähän mieheen, mutta enpä tiedä mitä tehdä sen suhteen, vai olisiko parempi olla tekemättä mitään..
Ja mitään laastaria en ole hakemassa, sen vaiheen yli olen jo päässyt eroprosessissani.
En haluaisi rikkoa ystävyyttä, mutta kuitenkin toivon salaa mielessäni että oltaisiin jotakin enemmän.
Eli mielipiteitä mitä tehdä tässä tilanteessa?
Kommentit (10)
että jos et ole ihan nuori (maailma silloin täynnä mahdollisuuksia) niin älä heitä tuollaista hukkaan. Älä takerru typeriin stereotypioihin laastareista tai johonkin hokemaan, että eläisit nyt itseksesi erosi jälkeen (niin mihinköhän sellainen oikeasti jalostaa, yksinäiseen vanhuuteen kun tarpeeksi kauan odottelee). Jos minä olisin sinä, lähtisin täysillä tuohon juttuun, jos siis vaikuttaisi siltä että mies on samoilla motiiveilla liikkeellä sun kanssa. Ainakin kuulostaa tosi hyvältä, etkä sä varmaankaan tule tämän tästä tapaamaan miestä, joka saa sut tuntemaan noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies ole sinulle enää vain ystävä. Sitä et voi muuttaa tai peruuttaa, joten vaihtoehdot on joko katsoa mitä siitä tulee (mies lopettaa suhteensa ensin) tai sitten sanotte hyvästit, koska teidän suhde olisi aina miehen suhteen välissä...
Tilanne siis tämä. Käyn läpi vaikeaa avioeroa ja olen löytänyt ihanan ja luotettavan ystävän miehestä. Hän kuuntelee, keskustelee ja tukee minua parhaansa mukaan.
Tavataan usein työn puitteissa, ei ole kuitenkaan varsinainen työkaveri. Käydään kahvilla, soitellaan, viestitellään.
Nyt käytiin iltaa istumassa, hänen kutsustaan, ja entistä enemmän löytyi yhtäläisyyksiä meistä.
Tuntuu kuin olisi löytänyt sielunkumppanin.Hän seurustelee tahollaan tällähetkellä, mutta suhde on tyyliä on/off.
Hän osoittaa kiinnostusta, mutta kunnioitan hänen suhdettaan, enkä ole ryhtynyt mihinkään muuhun kuin pieneen flirttiin.Kuitenkin olen todella ihastunut tähän mieheen, mutta enpä tiedä mitä tehdä sen suhteen, vai olisiko parempi olla tekemättä mitään..
Ja mitään laastaria en ole hakemassa, sen vaiheen yli olen jo päässyt eroprosessissani.
En haluaisi rikkoa ystävyyttä, mutta kuitenkin toivon salaa mielessäni että oltaisiin jotakin enemmän.Eli mielipiteitä mitä tehdä tässä tilanteessa?
Se on kyllä totta, että tuollaisia miehiä ei löydy ihan joka kulman takaa:)
Jotenkin jopa yllätyin omista tunteista, sillä en osannut edes ajatella ihastuvani. Mutta kun kaikki vaan natsaa, niin on helppo olla toisen seurassa.
Ja en tosiaan ole mikään teini enää, kolmenkympin paremmalla puolella mennään. Ja lapsiakin löytyy ja nekään ei tunnu olevan este tälle miehelle.
Otanko asian vain reilusti esille, vai annanko ymmärtää muuten, että olisin kiinnostunut? Vaikka taitaa se jo aikalailla näkyä minusta muutenkin..
Ihan "viattomasti" vain. Katso mihin ilta johtaa ja jos mies flirttailee tms., niin reagoi takaisin. Anna ymmärtää, että olet kiinnostunut mutta anna hänen tehdä aloite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuon ihastumisen "syy" on nimenomaan vaikea avioerosi. Eli kyllä se laastariksi menee. Mutta jos mies olisi vapaa, niin voi niistä laastareistakin kehittyä myöhemmin tiettyjen henkisten hankaluuksien kautta pitkä suhde.
En silti pidä ihastustasi mitenkään 'ainutlaatuisena' ja että vaihtoehtona olisi joku loppuelämän yksinolo. Tuo on kyllä tyypillinen hätäihastuminen ensimmäiseen tyrkyllä olevaan, koska yksinolo pelottaa.
Siltikin, itse varmasti lähtisin suhteeseen jos mies olisi vapaa. Sen miehen naisystävä tässä eniten askarruttaa. Ilmeisesti tietosi miehen suhteesta ovat vain miehen juttuja? Pettävä mies ei ole todellakaan hyvä saalis. Tapapettäjät kyllä haistaa 'helpot ja juuri eronneet itsetuntokriisissä olevat naiset' jo kaukaa.
Saavatpa tuntea olevansa oikeita helmiä.
tuo illallinen. Ja kyllä mies flirttailee aina kun nähdään, ja viesteissä myös.Mutta mikään pettäjä hän ei ole, joten flirttailuun jäänyt.
Enkä minäkään kaipaa mitään ylimääräistä draamaa tähän..
Toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyseessä ei siis ole mikään pettäjä mies, ja ei myöskään mikään "hätä-ihastuminen" ensimmäiseen mahdolliseen ihmiseen.
Tunnen myös tämän naisystävän ja tiedän suhteen ongelmista muutenkin kuin vaan miehen juttujen perusteella.
Jos toinenkin on kiinnostunut sinusta, anna tilaisuus rakkaudelle. Niitä tilaisuuksia ei elämässä tule niin usein vastaan. Itse olen ollut jo vuosia yksin enkä ole tavannut yhtään miestä, jonka kanssa oikeasti synkkaisi. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä vaativampi on kumppanin suhteen. Toivoisin, että tapaisin miehen, jonka vieressä olisi helppo olla, huumorintaju sopisi yhteen, joka kunnioittaisi minua sellaisena kuin olen ja jota pystyisin myös itse kunnioittamaan. Ei olen näkynyt sellaista.