Mistä voimia lähtemiseen?

Päähän sattuu, sydän reistaa (rytmihäiriöitä), nukun liikaa, ruoka ei maistu tai maistuu liiankin kanssa.



Tänä vuonna tulee 6 vuotta naimisissa mieheni kanssa. Meillä on 2 lasta, alle kouluikäisiä. Avioliiton aikana mies on saanut 2 lasta toiselle naiselle, tullut illanvietoista kotiin kortsu taskussa ("se on mun kaverin, ei mun!"). Selityksiä, selityksiä. Hyvä puhumaan, komea, suunnittelee tulevaa ja saa sillä punottua paulaansa.



Kotona on toisinaan tehokas, yleensä istuu konella ja tekee opintojuttujaan. On kyllä kova tekee hommia, tekee duunia ja opiskelee. Mä olen ihan lannistunut; en tiedä enää mitä haluaisin ite harrastaa, mitä tehdä, miten energiaa ees lenkille lähtöön. Istun kotona lasten kanssa, touhuan niiden kanssa, teen kotitöitä, kattelen ikkunasta joko miehen auto näkyy.



Annoin kerran anteeksi, tulin takaisin, ja tiesin etten enää lähtisi vaikka tää toistuisi. Jotenkin arvasin että toistui. Samaa naista on pannut meidän avioliiton aikana useaan otteeseen, en tiedä miten pitää otteeseen, reilusti keski-ikäinen vanha muija. Me nuoria vielä.



Ja minä jumitan kotona, tunnen oloni tyhmäksi (kun en saa munaa lähtöön), tuntuu etten kestäis vauva- ja taaperoarkea yksin, en jaksa muuttaa, sit työnhaku ja kaikki edessä kun YT:n takia duunikin meni alta. Olen ihan hyvin koulutettu nainen, uskon että töitä löytyy, mutta se koko prosessi.



Ehdotin (taas) parisuhdeterapiaa, sinne mennään ens viikolla. Sekin tuntuu toisaata ihan haistanpaskalta. Mutta ei tää tästä muutu, samaa kuraa tulee olemaan hamaan tappiin.

Minä silti sanon miehelle että rakastan, hän vastaa että onpa kiva ja hymyilee, mä jään turhautuneena tyhjän päälle; mulle ei sanottu mitään.



Seksiä ei ole ollut pariin viikkoon, mun ei tee mieli (vauva-arjen hormonit, pillerit + tää paska kotona). Se jopa naurattaa, mies on niin mielikuvitukseton sängyssä, minä se joka haluis vaikka mitä (enkä saa), mutta silti hän hakee seksiä toisaalta?



Silti, mies ei halua erota, tai hänen pitää miettiä asiaa (=ei koskaan ota sitä enää puheeks), mut jos mä haluun niin se on ok hänelle. Ei vastuunkantokykyä, ei munaa olla rehellinen.



Miten mun elämästä tuli tämmönen? Joo, tiedän, koska sallin sen. Oon syönyt kaikki omat periaatteeni, en ees tiedä kuka oon enää.