Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä alkaa olla outoa jos ei ole koskaan asunut seurustelukumppaninsa kanssa?
Kommentit (9)
No ei välttämättä koskaan. Jotkut tykkää asua yksin.
On se silti outoa, jos ei ole koskaan asunut ja on ns. aikuisemmalla iällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että eletään niin kuin oletetaan olevan normaalia. Joillekin pareille erillään asuminen on sopivin vaihtoehto, toiset taas muuttavat ensinäkemältä yhteen.
Outoa on se että pohtii onko joku elämänvalinta outo vai ei.
Monet surkuttelevat kuinka eivät ole kaksikymppisinä seurustelleet. Kyllä jossain vaiheessa alkaa häpeä siitäkin, ettei ole avoliitosta kokemusta.
Olen 29-vuotias enkä ole asunut miehen kanssa yhdessä, enkä pidä sitä mitenkään outona. Aion muuttaa saman katon alle vasta avioliiton solmimisen jälkeen :).
Olen 29-vuotias enkä ole asunut miehen kanssa yhdessä, enkä pidä sitä mitenkään outona. Aion muuttaa saman katon alle vasta avioliiton solmimisen jälkeen :).
Moi. Vuodet vierivät kauhean nopeasti vaikka sinulla onkin vielä 6-7 niitä jäljellä kovilla markkinoilla. Mikä sinua pitää sinkkuna, onko suhde äitiisi normaali?. Minä olen hyvä kuuntelemaan ja nuolemaan pillua. Miksei täällä ole "lähetä privaa" toimintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidä yhdessä asumattomuutta mitenkään outona. Se on outoa, jos lähestyy kolmeakymppiä eikä ole koskaan seurustellut. Mutta ei minusta olisi mitenkään kummallista, vaikkei viisikymppisenäkään olisi asunut seurustelukumppanin kanssa yhdessä.
Itse asiassa nyt viittäkymppiä lähestyessäni jopa mieluummin asuisiin miehen kanssa erikseen, vaikka haluankin jatkaa avioliittoa.
mitä outoa siinä on ettei asu jonkun kanssa eteenkään jos ei ole naimisissa? rakkaus on sitoutumista, ei saman katon alla panemista siksi että tulee halvemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kyllä ollut 3 pitkää seurustelusuhdetta, mutta eri syistä niistä mikään ei ole johtanut avo- tai avioliittoon. 1. tapauksessa olin itse vielä niin nuori että halusin asua itsekseni. Toisessa pitkässä suhteessa mies oli ikuinen poikamies-hulivili joka ei halunnut muuttaa yhteen vaan tavata vain viikonloppuisin, silloin kun "poikien" kanssa menoilta ehti. Kolmannessa suhteessa päälle kolmikymppisenä mies ei saanut päätettyä koko aikana oikein haluaako olla mun kanssa vai ei, ja vuoden päästä jättikin minut.
25-v.