Onko täällä rekrytoijia? Kerro karmeimmat haastattelukokemuksesi :)

Aikoinaan rekrytoin porukkaa työhön, johon ei ollut kovinkaan kummoiset pääsyperusteet; oli oltava täysikäinen, jotenkuten fiksu ja kykenevä itsenäiseen työskentelyyn. Nämäkin tekivät aina välillä tiukkaa. Eräs hakija toi haastatteluun kaksi siskoaan, mikä nyt oli ihan ok. Toinen nuorempi sisko oli kuulemma kiinnostunut samasta työstä. Haastattelin heitä molempia, ja tämä nuorempi oli ihan tampio ja hihitteli jotain. Olisin voinut palkata vanhemman siskon, mutta he ilmoittivat että tulevat joko molemmat tai ei kumpikaan. Eipä tarvinnut sitten kummankaan tulla.



Eräs hakija, hädin tuskin täysi-ikäinen poika, lähetti työnhaun jälkeen työpuhelimeeni rakkausrunon. En palkannut häntäkään.

Pari kertaa hakemuksessa oli liitteenä hakijan kuva, joka oli ihan järkky pornahtava herutuskuva. Siis sellainen, joita jotkut tyrkyt laittavat facebookiin tai seuranhakuilmoituksiin. Näitä en kutsunut edes haastatteluun.

mutta kun mulle haettiin tiimikaveria sain olla mukana haastatteluissa.

Monenlaista tuli nähtyä, mutta yksi oli ylitse muiden... Ko nainen tuli ensin respaan, jossa myös minä sattumalta olin. Hän kysyi heti nimensä esiteltyään että miksi se vanha työntekijä lähti, onko palkka niin vitun huono. Respa sitten selitteli että ko työntekijä siirtyi talon sisällä uusiin hommiin. Kun itse haastattelu alkoi, alkoi nainen arvostelemaan yrityksen nimeä kun se ei varsinaisesti tarkota mitään (vertasi Nokiaan joka on myös paikkakunnan nimi). Jo siinä vaiheessa tuntui että tässä tuhlataan vain molempien osapuolten aikaa...

Kesken haastattelun tapahtui se kauhuskenaario: kireestä jakusta ponnahti nappi lattialle. Meillä haastattelijoillakin oli vähän vaikeuksia miten suhtautua tähän, ollako huomaamatta vai mitä, mutt tämä nainen alkoi kovasti selittämään että miten voi käydä näin, hän osti jakun vartavasten haastattelua varten (jäi valehtelusta kiinni, ei kukaan osta numeroa liian pientä jakkua).

Lopuks nainen totesi että haki töitä kun työkkäristä käskettiin, tämä on vain yksi kymmenistä paikoista joita hän on hakenut.

mutta kun mulle haettiin tiimikaveria sain olla mukana haastatteluissa.

Monenlaista tuli nähtyä, mutta yksi oli ylitse muiden... Ko nainen tuli ensin respaan, jossa myös minä sattumalta olin. Hän kysyi heti nimensä esiteltyään että miksi se vanha työntekijä lähti, onko palkka niin vitun huono. Respa sitten selitteli että ko työntekijä siirtyi talon sisällä uusiin hommiin. Kun itse haastattelu alkoi, alkoi nainen arvostelemaan yrityksen nimeä kun se ei varsinaisesti tarkota mitään (vertasi Nokiaan joka on myös paikkakunnan nimi). Jo siinä vaiheessa tuntui että tässä tuhlataan vain molempien osapuolten aikaa...

Kesken haastattelun tapahtui se kauhuskenaario: kireestä jakusta ponnahti nappi lattialle. Meillä haastattelijoillakin oli vähän vaikeuksia miten suhtautua tähän, ollako huomaamatta vai mitä, mutt tämä nainen alkoi kovasti selittämään että miten voi käydä näin, hän osti jakun vartavasten haastattelua varten (jäi valehtelusta kiinni, ei kukaan osta numeroa liian pientä jakkua).

Lopuks nainen totesi että haki töitä kun työkkäristä käskettiin, tämä on vain yksi kymmenistä paikoista joita hän on hakenut.

Ihan selvästi se esitti vaan olevansa ihan surkee teilel työhön ku haluu varmaa vaa maaata työttömänä kotona mut työkkäri pakottaa ees hakee duunii eli menee haastiksiin...

Mutta pari kertaa on ollut tyyppejä, jotka oikeasti eivät ole ymmärtäneet alasta mitään vaikka ovat toisin väittäneet. Ja on kieltäydytty huumetestistä tai suhtauduttu epävarmasti kysymykseen ,että saako tehdä. Sellaiset karsin heti pois.

Oli juu positiivinen ja iloinen. Kyllä mää pärjäisin ... Täydennyskurssilla joskus käyttänyt tietokonetta ja tehnyt tietokonekortin. Windows ohjelmistoja ei koskaan tarvinnut työssään.

Meiltä haki töitä mies, jolla oli sillä hetkellä työpaikka eräässä yhteistyöyrityksessämme, jonka omistajat tunnemme hyvin.



Kysyimme, miksi hän haluaa vaihtaa työpaikkaa. Hän alkoi kamalasti haukkua firmaa, jossa on nyt töissä ja väitti, että pomot siellä niin vanhoja, että ihan seniilejä ja firma menee varmaan kohta konkurssiin.



No, tuollaista oman pesän likaajaa ei edes ajateltu palkata. Mutta kun seuraavan kerran pidettiin palaveria kyseisen firman omistajien kanssa, kerrottiin tästä viehättävästä työnhakijastamme. Eipä hän sitten kauaa senkään firman palkkalistoilla enää keikkunut... Oli kuulemma asenteeltaan nurja mies muutenkin.



Kannattaa siis varoa sanojaan, ei koskaan tiedä, kuka tuntee ja kenet.



Sitten on niitä, jotka työkkäri lähettää hakemaan avointa paikkaa ja jotka sanoo heti, laita nimi tohon paperiin että mä kävin, en mä mitään töitä halua.